Kunpa minä vaan voisin

Kun vaan voisin suojella lapsiani kaikilta vaaroilta. Voisin luvata että elämän tie on pitkä ja turvallinen, ilman mitään pahaa.
Kun vaan voisin ottaa kainaloon ja pitää siinä, jättää kaiken pahan ovien ulkopuolelle.
Kunpa voisin säästää lapseni sairauksilta, onnettomuuksilta, suurilta pettymyksiltä. Antaa avaimet onneen, toiveisiin ja ilon täyttämiin hetkiin.
Kunpa vaan voisin.

On tämä äitiys vaan niin.... sanoinkuvaamatonta. Miten pienetkin hetket saa sydämen pakahtumaan rinnasta, lapsen hymy tai suukko poskelle. Silloin tietää, mitä on olla äiti.
Mutta myös hetket kun huoli täyttää sydämen. Sydäntä repii ja riipii kun edessä on tuntematon pelko; jotain johon ei voi itse täysin vaikuttaa. Voi vaan toivoa ja yrittää luottaa siihen että elämä kantaa.

Yritän olla tarttumatta lööppeihin ja hysteriaan mutta en voi kieltää etteikö pelottaisi. Varsinkin näin iltaisin kun koti on hiljainen ja kaikki nukkuu. Katselen nukkuvia lapsia ja haluaisin vaan niin luvata heille että äiti suojelee.... :heart:

 

Aamen! :hug:

 

Ihan täyspeesi! Kun vaan voisikin..

 

Sieltä se tuli!! Kiitos, ap, sait juuri laitettua sanoiksi juuri minun tuntemukseni :heart:...Kiitos :hug:!

 

Kun vaan voisin suojella lapsiani kaikilta vaaroilta. Voisin luvata että elämän tie on pitkä ja turvallinen, ilman mitään pahaa.
Kun vaan voisin ottaa kainaloon ja pitää siinä, jättää kaiken pahan ovien ulkopuolelle.
Kunpa voisin säästää lapseni sairauksilta, onnettomuuksilta, suurilta pettymyksiltä. Antaa avaimet onneen, toiveisiin ja ilon täyttämiin hetkiin.
Kunpa vaan voisin.

On tämä äitiys vaan niin.... sanoinkuvaamatonta. Miten pienetkin hetket saa sydämen pakahtumaan rinnasta, lapsen hymy tai suukko poskelle. Silloin tietää, mitä on olla äiti.
Mutta myös hetket kun huoli täyttää sydämen. Sydäntä repii ja riipii kun edessä on tuntematon pelko; jotain johon ei voi itse täysin vaikuttaa. Voi vaan toivoa ja yrittää luottaa siihen että elämä kantaa.

Yritän olla tarttumatta lööppeihin ja hysteriaan mutta en voi kieltää etteikö pelottaisi. Varsinkin näin iltaisin kun koti on hiljainen ja kaikki nukkuu. Katselen nukkuvia lapsia ja haluaisin vaan niin luvata heille että äiti suojelee.... :heart:

Tää niin sopii mulle!!

 

Mutta voit aina kulkea rinnalla ja tehdä parhaasi auttaaksesi lastasi omalla matkallaan. Mutta muista että hän kulkee omaa tietäsi, sinä et valitse sitä.

 

way to go.

 

Nyt herää kyynisyys... olisko se teidän mielestänne oikeesti hienoa, jos ihminen saisi elää ilman minkäänsortin vaaroja missään? Eikös ihminen nyt kuitenkin ole luontaisesti rakennettu elämään vaarojen keskellä?

Kun katsoo tätä ahdistuksen määrää mikä ympärillä velloo milloin minkäkin vaaran takia, ei voi välttyä ajattelemasta, että todellisia jokapäiväisiä vaaroja on liian vähän. Aletaan oikeasti toivoa olevamme kuolemattomia, ja että vanhemman tehtävä on estää lasta joutumasta reaalimaailman kanssa tekemisiin koskaan. Ikään kuin allergisoidutaan vaaroille?!?

 

Mutta voit aina kulkea rinnalla ja tehdä parhaasi auttaaksesi lastasi omalla matkallaan. Mutta muista että hän kulkee omaa tietäsi, sinä et valitse sitä.

Niinhän se menee. Parhaat mahdolliset eväät elämään voin silti yrittää antaa ja rakentaa tukevan jalustan miltä ponnistaa jaloilleen. :heart:

 

Nyt herää kyynisyys... olisko se teidän mielestänne oikeesti hienoa, jos ihminen saisi elää ilman minkäänsortin vaaroja missään? Eikös ihminen nyt kuitenkin ole luontaisesti rakennettu elämään vaarojen keskellä?

Kun katsoo tätä ahdistuksen määrää mikä ympärillä velloo milloin minkäkin vaaran takia, ei voi välttyä ajattelemasta, että todellisia jokapäiväisiä vaaroja on liian vähän. Aletaan oikeasti toivoa olevamme kuolemattomia, ja että vanhemman tehtävä on estää lasta joutumasta reaalimaailman kanssa tekemisiin koskaan. Ikään kuin allergisoidutaan vaaroille?!?

Ei, en todellakaan toivo olevani kuolematon tai että kukaan muukaan olisi. Enkä oikeastaan toivo että lasteni elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pettymyksistä oppii ja vaikeudetkin kasvattaa. Jos sitä eläisi koko elämänsä pumpulissa, sitähän olisi haavoittuvampi kuin koskaan.

Tämä nyt vaan oli tällaista ajatusten tulvaa. Varmaankin jokainen äiti kuitenkin haluaa suojella lapsiaan kaikelta pahalta eikä ehdoin tahdoin toivo heille jotain pahaa tapahtuvan. Se, kuinka realistista se on, on jo toinen juttu.

 

Nyt herää kyynisyys... olisko se teidän mielestänne oikeesti hienoa, jos ihminen saisi elää ilman minkäänsortin vaaroja missään? Eikös ihminen nyt kuitenkin ole luontaisesti rakennettu elämään vaarojen keskellä?

Kun katsoo tätä ahdistuksen määrää mikä ympärillä velloo milloin minkäkin vaaran takia, ei voi välttyä ajattelemasta, että todellisia jokapäiväisiä vaaroja on liian vähän. Aletaan oikeasti toivoa olevamme kuolemattomia, ja että vanhemman tehtävä on estää lasta joutumasta reaalimaailman kanssa tekemisiin koskaan. Ikään kuin allergisoidutaan vaaroille?!?

Ei, en todellakaan toivo olevani kuolematon tai että kukaan muukaan olisi. Enkä oikeastaan toivo että lasteni elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pettymyksistä oppii ja vaikeudetkin kasvattaa. Jos sitä eläisi koko elämänsä pumpulissa, sitähän olisi haavoittuvampi kuin koskaan.

Tämä nyt vaan oli tällaista ajatusten tulvaa. Varmaankin jokainen äiti kuitenkin haluaa suojella lapsiaan kaikelta pahalta eikä ehdoin tahdoin toivo heille jotain pahaa tapahtuvan. Se, kuinka realistista se on, on jo toinen juttu.

Niin, tuota mä just mietin, että onko sinänsä luontaisessa suojeluhalussa vaarana se, että alkaa pelätä semmoisiakin mistä ei pitäisi liikaa huolta kantaa. Kävi meinaten niin, että naapuri joutui sairaalaan ja mulla rupes kädet tärisemään siitäkin, vaikka ei-raskaana olisin vaan menny kysymään tarvitaanko apua ja hoitanu tilanteen silleen sulosen viileesti. Luontainen kylmäpäisyys vaihtuukin johonkin muuhun hormonaalisista syistä?!?

 

kurkkasit tuolla tekstillä minun sydämeeni. juuri noin ajattelen iltaisin kun hiippailen lasten huoneissa katsomassa nukkuvia kultia.
"miten niiden ohut iho saattaa kestää maailman paineet..."
:heart:

 

kurkkasit tuolla tekstillä minun sydämeeni. juuri noin ajattelen iltaisin kun hiippailen lasten huoneissa katsomassa nukkuvia kultia.
"miten niiden ohut iho saattaa kestää maailman paineet..."
:heart:

:heart:

 

Niin, tuota mä just mietin, että onko sinänsä luontaisessa suojeluhalussa vaarana se, että alkaa pelätä semmoisiakin mistä ei pitäisi liikaa huolta kantaa. Kävi meinaten niin, että naapuri joutui sairaalaan ja mulla rupes kädet tärisemään siitäkin, vaikka ei-raskaana olisin vaan menny kysymään tarvitaanko apua ja hoitanu tilanteen silleen sulosen viileesti. Luontainen kylmäpäisyys vaihtuukin johonkin muuhun hormonaalisista syistä?!?

Mulla on mitkäliehormoonit tainneet mennä jo aikaa sitten sekaisin.
Kun esikoinen oli vauva ja vielä taaperokin, olin jotenkin paljon lunkimpi äiti kuin nykyään. En pitänyt huolta huomisesta ja kaikki tuntu jotenkin niin helpolta. Hullua että mitä enemmän muksuja tekee, sitä epävarmempi ja keskeneräinen fiilis välillä on.

Niinhän tuossa voi käydä että alkaa liikaa huolehtimaan. Varsinkin jos on luonteeltaan yhtään taipuva sellaiseen (l. allekirjoittanut :ashamed: ) .... täytyy vaan yrittää pitää ne realiteetit päässä ja tietyt ajatukset ihan vaan tunnetasolla. Välillä taas iskee näitä "myllerryksiä" kun tuntuu että itkettää pelkästään olemassa olo. :ashamed: Jotain oman mielensä puhdistamista kenties? :/

 

jos se äitivietti kasvaa korkoa siinä kun muksuja tulee lisää? Eli hoivavietti alkaa jotenkin ylikehittyä? Nyt ahma menee hoivaamaan nahanalaista pentuaan ja tuti aa iskee.

Sielunrauhaa!
:wave:

 

Peesaan!

 

jos se äitivietti kasvaa korkoa siinä kun muksuja tulee lisää? Eli hoivavietti alkaa jotenkin ylikehittyä? Nyt ahma menee hoivaamaan nahanalaista pentuaan ja tuti aa iskee.

Sielunrauhaa!
:wave:

Tuossa oli ajatusta.... Kauniita unia sinne.... :wave:

 

kun on tänäänkin sellainen päivä että vois ton esikoisen lähettää vaikka timbuktuuun!!!!

 

kun on tänäänkin sellainen päivä että vois ton esikoisen lähettää vaikka timbuktuuun!!!!

Melko monet kerrat minäkin olen ollut laittamassa leimaa muksujen takapuoleen ja lähettämässä milloin minnekin päin palloa.... :xmas: Tosipuheessa taitaisin mennä pikapostina perässä.

 

:heart: