kunnes kuolema erottaa

Onko kauan yhdessä olleita, jotka ovat yhdessä ilman rakkautta,lasten vuoksi?
Itse olen naimisissa, meillä on lapsia. En omalta kohdalta hyväksy eroa, koska lapsille se olisi suuri järkytys. Kun kuitenkin elämä ei ole pelkkää peetä, niin haluan pysyä avioliitossa, vaikka en kestä miestäni ollenkaan, emme kertakaikkiaan sovi yhteen.
Kun nykyään eroja on niin paljon, olisi mukava kuulla niistä jotka ovat edelleen yhdessä, nimenomaan sellaiset joilla ei kovin rakkaudentäytteistä elämä ole.

 

Eikö ne lapset juuri siinä kärsi kun vanhemmat ovat yhdessä vaikka eivät rakasta toisiaan!? Kyllä lapsi sen vaistoo heti jos vanhemmilla ei enää mene hyvin.. Mielestäni pitäisi erota jos kerran juttu ei enää toimi ja ei ole rakkautta enää! Se on väärä syy olla yhdessä että "lasten takia me vaan ollaan". Antakaa lapsillenne onnelliset vanhemmat..ja perhe jossa kaikki rakastavat kaikkia!!!!!

 

Tässä tulee mieleen että mitä sillä rakkaudella tarkoitetaan. Olen ollut naimisissa vuodesta 1990. Liittoomme on mahtunut paljon pahoja riitoja, hellyyden puutetta, itsekkyyttä ja väärinkäsityksiä. Myöskin paljon onnea, hellyyttä, toisen huomioonottamista ja täyttä yhteisymmärrystä. Joskus mies on rasittava paska, joskus ihan ok, joskus todella ihana, maailman paras mies. Joskus minä olen vainoharhainen hullu, joskus ok, joskus maailman paras vaimo.Ehkä satojakin kertoja olen ollut varma että nyt tuli ero ja tämä likka lähtee. Kuitenkin niistä on selvitty. Muutaman kerran mieskin on uhannut lähteä mutta n. tunnin kuluttua katunut. Ja joskus on lähdettykin , ei kovin pitkälle tosin . Tämä nyt kai on vaan tällaista. Ehdottaisin että jos nyt on parisuhteen puolesta erittäin paska tilanne, yrittäisit silti löytää tilanteesta jotain hyvää. Jos ei asiasta voi keskustella, jäteä se ns. hyllylle hetkeksi. Mutta älä eroa heti jos ei kyseessä ole hengenvaara tai sielun .Ylä- ja alamäet kuuluvat liittoon. Sekin , että tuntee että rakkaus puuttuu. Kyllä se voi silti siellä olla, mutta kumpikaan ei löydä sitä . Yritä !!!

 

Lasten etu ei todellakaan ole se, että vanhemmat ovat väkisin yhdessä, jos liitossa ei enää ole rakkautta. Lapset ovat älykkäitä ja näkevät lävitsemme paremmin kuin uskommekaan...

 

\

Lasten etu ei todellakaan ole se, että vanhemmat ovat väkisin yhdessä, jos liitossa ei enää ole rakkautta. Lapset ovat älykkäitä ja näkevät lävitsemme paremmin kuin uskommekaan...

Lasten etu ei välttämättä ole sekään että erotaan. Silloinkin voi kärsiä. En nyt halua pakottaa ketään pysymään väkisin liitossa, mutta en myöskään eroamaan heti kun tulee ongelmia. Tottakai, hengen ollessa uhattuna pitää lähteä turvaan ja pois. Mutta aina ei liitto voi olla ruusuilla tanssimista. En voi neuvoa ketään enkä haluakaan. Tiedän vain että nykyään erotaan liian helposti. Löydetään helposti uusikin ja kohta on samat ongelmat kuin ennen. Se se vasta masentaakin , ja lapset ovat taas kärsimässä. Malttia.

 

Siis nimenomaan se, että elämämme kuitenkin on suht. hyvää, ja luultavasti en sen vähempää varmaan olisi stressaantunut yksinhuoltajanakaan. Siis ei mitään väkivaltaa ja vaikka huudetaan ja itketään, olisi sitä varmaan paremmassakin parisuhteessa. Mutta onneton olen, ja olen ajatellut kokoajan, että näin se vain menee, tämä on mun elämä. Koska kokemuksesta tiedän, kun en ole saanut vanhempieni kanssa elää, että rikkoutunut perhe voi aiheuttaa pahoja traumoja. Mutta siis tapauskohtaisesti...
Kerran kuulin jonkun sanovan, että hän TAHTOO rakastaa. Siis näin olen itsekin tehnyt, tahdon rakastaa miestäni vaikeuksistani huolimatta. Ei ole helppoa, kun on tällainen romantikko, mutta kyllä lasten takia on hyvä punnita aina asioita...

 

Näistä asioista on varmaan niin monta mieltä kuin on miestäkin, mutta...
itse miettisin sitä näkökulmaa ehkä vielä, että onko se lopultakaan lapset joiden vuoksi halutaan liitto pitää kasassa? Onko se arkuutta vastuunottamisesta ja seurauksien kantamisesta? Onko se toiveita siitä, että jos tämä sittenkin vielä? Onko se liitto sittenkään niin huono, jos löytyy "tekosyitä" pitää se kasassa.
Uskon että useimmissa avioliitoissa on kyse loppupeleissä siitä, ettei löydy tahtoa tai kykyjä ottaa toisen tarpeet liitossa huomioon vastuuntuntoisesti. Niitä rakkaudentekoja pelätään näyttää sen vuoksi, ettei tule torjutuksi tai nolatuksi tai pelkää jollain tapaa tulevansa hyväksikäytetyksi.
Eri asia on sitten jos kyseessä oleva puoliso on parantumaton narsisti, ettei voi luottaa laisinkaan ja tekee toistuvasti lupauksista huolimatta rikkeitä ja petkuttaa. Niitä ei minunkaan mielestä kannata loputtomiin sietää, jos toinen ei yritäkään parantaa tapojaan. Näissä tapauksissa sitä on huono esimerkki lapsilleenkin, jos esittää marttyyria ja kärsii ja kärsii, vaikka tosiasiassa pitäisi asettaa selvät rajat. Siinä opettaa tahtomattaankin lapsensa vaan huonoille tavoille.

Toivottavasti osasin tuoda näkökantani esille niin ettei kukaan tarpeettomasti loukkaannu sanoistani. Näillä mielipiteillä ei ole tarkoitus syyllistää kenenkään aiemman kirjoittajan valintoja.

 

Voisitko ottaa lomaa...? Esim. lähteä yksin tai kaverisi kanssa viikoksi reissuun: rentoutumaan ja ajattelemaan.

"Iholla olo" on pahin suhteen tappaja, tiedättekö, kun koko ajan ollaan siinä arjessa yhdessä. Lähtisit tosiaan nauttimaan, kävisit kampaajalla, kasvojen hoidossa, hemmottelisit itsesi pilalle B)

Kun itse olet hyvin voiva ja energinen, voisi ehkä käydä niin, että miehesi viihtyisi kanssasi paremmin ja sitä kautta sinä hänen kanssaan ja siitä voisi alkaa jotain uutta. Lähtisitte sitten keskenänne jonnekin kylpylään yms.

No, kantsii kokeilla, hauskempaa kuin eroaminen, uskoisin...

 

\

Eikö ne lapset juuri siinä kärsi kun vanhemmat ovat yhdessä vaikka eivät rakasta toisiaan!? Kyllä lapsi sen vaistoo heti jos vanhemmilla ei enää mene hyvin.. Mielestäni pitäisi erota jos kerran juttu ei enää toimi ja ei ole rakkautta enää! Se on väärä syy olla yhdessä että "lasten takia me vaan ollaan". Antakaa lapsillenne onnelliset vanhemmat..ja perhe jossa kaikki rakastavat kaikkia!!!!!

Yhdyn tähän. Lapsuuteni olisi ollut kymmenen kertaa onnellisempi jos vanhempani olisivat tajunneet erota. Pikkusiskojeni kanssa rukoilimme iltarukouksessa että he eroaisivat. Ei meilläkään ollut väkivaltaa tms. Olivat vaan niin kylmiä ja ilkeitä toisilleen että oikein sydämeen sattui.

 

Tässä on kaksi koulukuntaa - toisten mielestä lapsille on parasta yrittää sinnitellä yhdessä, toisten mielestä nimenomaan lasten takia kannattaa erota.

Mutta kysyit kokemuksia rakkaudettomista liitoista. Meillä ei aina ole ollut tällaista, mutta nyt ainakin pari vuotta on ollut aika synkeätä, ainakin minulla sisäisesti. En tiedä, miten paljon lapset siitä vaistoavat. Ei me paljonkaan riidellä, mutta ei kyllä juuri mitään enää tehdä yhdessäkään eikä paljon jutella kuin pakolliset. Minua se ahdistaa koko ajan enemmän ja erokin on säännöllisesti mielessä, mutta olen kuitenkin ajatellut, että lapsille (ja molemmille vanhemmille) kuitenkin on hyvä, että porukka on kasassa ja lapset saavat elää arkea molempien vanhempien kanssa. Ei kai sitä lapsillekaan tarvitse yrittää uskotella, että elämä aina on vaan ihanaa. En kyllä itsekään viime aikoina ole jaksanut tehdä mitään liittomme onnellisuuden eteen vaan olen keskittynyt lasten elämään ja omaani ja vaan jättänyt henkisesti yhteiselämän mieheni kanssa. Työn ohella harrastan liikuntaa, opiskelen, pidän yhteyttä kavereiden kanssa jne. ja niistä saan voimaa jatkaa. No, on minulla myös suhde toiseen mieheen, mutta se siitä tällä kertaa.

 

olen ollut 8 vuotta naimisissa ja niistä 4 vuotta lapsen takia yhdessä.itse en usko että lapselle on hyväksi olla yhdessä vain hänen takia.lapsi kyllä vaistoo että kaikki ei ole hyvin.millaisen parisuhde mallin lapsi saa rakkaudettomasta liitosta.olen nyt asunut 6kk kaksin poikani kanssa ja voin vain sanoa että olisi pitänyt tehdä ratkaisu aikasemmin.olen taas iloinen ihminen ja näin jaksan myös olla lapselleni parempi äiti...

 

Ollaan oltu yhdessä vuodesta 89 lähtien..erottu kylläkin pari kertaa matkan aikana, mutta jälleen onnellisesti yhdessä!
Kaksi lastakin on ;o)