J
jantero
Vieras
Olen viime aikoina miettinyt kahta ajankohtaista asiaa, joiden nykyistä toteuttamista kuntien tahoilta en vain yksinkertaisesti pysty käsittämään. Sekä yksilön hyvän, että taloudenpidon kannalta.
1. epäkohta on kuntien järjestämä päivähoito, joka järjestetään päiväkodeissa. Kunnat on lain mukaisesti velvoitettu huolehtimaan lastenhoidosta korvausta vastaan, joka on vain murto-osa todellisista kustannuksista. Yhden lapsen hoitaminen päiväkodissa maksaa kunnalla n. 1000/kk, riippuen hieman lapsen iästä.
--> Mikseivät kunnat panosta enemmän perhepäivähoitoon, jossa lapsen hoitokustannukset ovat vain murto-osa päiväkotien kustannuksista? Perhepäivähoito on paitsi kustannustehokkaampaa, myös tutkimusten perusteella parempi paikka lapsen kehityksen kannalta (ainakin 1-4 v ikäisille). Ryhmäkoot ovat pienempia, eivätkä hoitajat vaihdu jatkuvasti. Perhepäivähoitajat saavat peruspalkkaa n. 1300 /kk (neljä lasta) ja lisäksi kunnat maksavat muutaman euron ruoka- ja muita kuluja/päivä.
--> Olen varma siitä, että nostamalla perhepäivähoitajien palkkoja, olisivat monet työttömät äidit (ja muut nykyiseen työhönsä kyllästyneet)halukkaita perustamaan oman perhepäivähoitopaikan ja näin ollen päiväkotien määrää olisi mahdollista puolestaan vähentää.
2. epäkohta liittyy kuntien lasten huostaanottoihin. Yhden huostaanotetun lapsen laitoshoito (lastenkoti) maksaa kunnalle vuodessa n. 80 000-100 000 /lapsi !
--> Mikseivät kunnat maksa paremmin niille perheille, jotka antavat lapselle sijaiskodin? Varmasti moni olisi halukas antamaan turvallisen kasvuympäristön huostaaotetulle lapselle, jos kunnat maksaisivat siitä parempaa korvausta. Edes murto-osa tuosta kuntien maksamasta laitoshoidosta riittäisi kaiken järjen mukaan varmistamaan riittävän määrän sijaisperheitä.
Jos kerran kuntien täytyy säästöjä hakea, niin miksei näillä maalaisjärjelläkin käsitettävistä esimerkeistä aloitettaisi?
1. epäkohta on kuntien järjestämä päivähoito, joka järjestetään päiväkodeissa. Kunnat on lain mukaisesti velvoitettu huolehtimaan lastenhoidosta korvausta vastaan, joka on vain murto-osa todellisista kustannuksista. Yhden lapsen hoitaminen päiväkodissa maksaa kunnalla n. 1000/kk, riippuen hieman lapsen iästä.
--> Mikseivät kunnat panosta enemmän perhepäivähoitoon, jossa lapsen hoitokustannukset ovat vain murto-osa päiväkotien kustannuksista? Perhepäivähoito on paitsi kustannustehokkaampaa, myös tutkimusten perusteella parempi paikka lapsen kehityksen kannalta (ainakin 1-4 v ikäisille). Ryhmäkoot ovat pienempia, eivätkä hoitajat vaihdu jatkuvasti. Perhepäivähoitajat saavat peruspalkkaa n. 1300 /kk (neljä lasta) ja lisäksi kunnat maksavat muutaman euron ruoka- ja muita kuluja/päivä.
--> Olen varma siitä, että nostamalla perhepäivähoitajien palkkoja, olisivat monet työttömät äidit (ja muut nykyiseen työhönsä kyllästyneet)halukkaita perustamaan oman perhepäivähoitopaikan ja näin ollen päiväkotien määrää olisi mahdollista puolestaan vähentää.
2. epäkohta liittyy kuntien lasten huostaanottoihin. Yhden huostaanotetun lapsen laitoshoito (lastenkoti) maksaa kunnalle vuodessa n. 80 000-100 000 /lapsi !
--> Mikseivät kunnat maksa paremmin niille perheille, jotka antavat lapselle sijaiskodin? Varmasti moni olisi halukas antamaan turvallisen kasvuympäristön huostaaotetulle lapselle, jos kunnat maksaisivat siitä parempaa korvausta. Edes murto-osa tuosta kuntien maksamasta laitoshoidosta riittäisi kaiken järjen mukaan varmistamaan riittävän määrän sijaisperheitä.
Jos kerran kuntien täytyy säästöjä hakea, niin miksei näillä maalaisjärjelläkin käsitettävistä esimerkeistä aloitettaisi?