Kun voimat ei enää riitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Väsynyt"

Vieras
Mistä apua tilanteeseemme?

Kysymys vanhimman poikani käytöksestä ja itseni riittämättömistä voimavaroista.
Poikani, sanotaanko nyt vaikka Matti, on käynyt ikänsä aikana psykiatrit, osastojaksot, terapiat jne läpi, mutta mistään ei apua kuitenkaan meidän tilanteeseemme ole.

Olen aivan, aivan puhki hänen kanssaan (Matilla myös 2 pienenpää veljeä, joiden kanssa ei kuitenkaan ole ongelmia).

Psykiatrikäynnit loppuivat viime kesänä. Psykiatri ei nähnyt tarvetta jatkaa, en minäkään, koska kuitenkaan ei siellä käynneistä mitään apua ollut, muutakuin koulunkäynteihin.

Minulla on nykyään kovin vaikeaa hillitä itseäni hänen kanssaan, tekisi mieli läväyttää niin, että tuntuu!
Äskeisen tilanteen jlk passitin pihalle ja sanoin, että takaisin ei ole enää tulemista.
Voin hiukan valaista tilannetta:

Pojalla kärhämää pihalla erään kaverinsa kanssa, tulee kotiin ja selvitetään tilannetta, kaverin sekä pojan kanssa. (pojalla siis vaikeuksia aina ollut kavereidensa kanssa ja aina joutuu ns. tappeluun jonkun kanssa [ei osaa hillitä itseään, eikä tajua mikä on leikkiä ja mikä ei] )

Käskin hänen pysyä sisällä ja sanoin, että aina tätä oltiin missä vain ja , että nyt keskityt koulunkäyntiisi ja harrastukseesi ja lopetat tuon pihalla hillumisen ja vaikeuksiin joutumisen.

Matti olikin hetken huoneessaan, kunnes alkoi vinkua, että pihalle, pihalle. Määrätietoisena sitten sanoin, että ei onnistu ja jatkoin tiskaamista. Hetken päästä alkoi karjuminen, sählymailalla seinään hakkaaminen jne jne, jolloin hain mailat ja heitin parvekkeelta ulos! Tämän jlk Matti löi nyrkillä oveensa aikamoisen reiän ja alkoi äärettömän kova karjuminen huoneessa! Hän haluaa pois, hän haluaa NYT pois!
Hetken kuluttua Matti sanoi: teen mitä vaan, jos saan hakea mailani pois ja sanoin, että hae ja tekosi saa olla se, että kävelet poliisilaitokselle ja pyydät heitä soittamaan lastensuojeluun ja viedä sinut perhetukikeskukseen. Minä en jaksa enää! Poika lähti ulos ja sanoin vielä, että takasin älä tule!

Kysymys kuuluu, että mistä haen apua, kun entisistäkään avuntarvepaikoista ei ole ollut apua? Soitanko huomenna itse sinne lastensuojeluun ja sanon, että en jaksa enää (en siis todellakaan usko, että Matti itse menee), tulkaa hakemaan pois. En kuitenkaan halua, että Matin veljet kärsivät tilanteesta ja heidätkin viedään pois, koska heidän kanssaan ei ole mitään ongelmia ja Matin kanssa nämä ongelmat on olleet jo pienestä asti.
 
Voit tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen. Ihmettelen kyllä etteivät ole mitään jatkoseurantaa varanneet, tai tarvittaessa yhteydenottoa jonnekkin



Mitenkä tämä käytännössä menee? Sanon, että teen itsestäni ilmoituksen ja siis onko syy sitten se, että en enää jaksa häntä? Vai mitä sanon? Ja kuten mainitsin, en tietenkään halua, että nuoremmat veljekset mihinkään ns. lastenkotiin joutuu vaan apua vain tämän Matin kanssa :(
 
[QUOTE="Väsynyt";25498074]Mitenkä tämä käytännössä menee? Sanon, että teen itsestäni ilmoituksen ja siis onko syy sitten se, että en enää jaksa häntä? Vai mitä sanon? Ja kuten mainitsin, en tietenkään halua, että nuoremmat veljekset mihinkään ns. lastenkotiin joutuu vaan apua vain tämän Matin kanssa :([/QUOTE]

Soitat lastensuojeluun, ja kerrot kaiken tuon, mitä nytkin. Ja mitä hoitoa lapsi on saanut. Jos lapsi on vaarassa itselleen tai muille, on se lastensuojeluasia. Sanot että nyt on jotain tapahduttava, ja teet lastensuojeluilmoituksen. Tarvitsette tukea ja apua, ja siihen on oikeus. Tsemppiä :hug:
 
[QUOTE="hmmm";25498059]ikävää että se on aina se esikoinen, joka on muka vaikea. ehkä se vanhempien asennnekin on joskus korjattava. rakastatko esikoista ollenkaan?[/QUOTE]


Todellakin rakastan, jos en rakastaisi tuskin yrittäisin apua hakeakaan!

Ja en todellakaan väitä, että asenteessani ei olisi mitään korjattavaa, tottakai, en kai muuten väsynyt olisikaan ja hakisi asiaan apua!
 
Rakastava vanhempi osaa hakea apua lapselleen, jolla on paha olla


Kiitos, juurikin näin!

Todellakin rakastan ja teen kaiken jotta Matilla hyvä olla! Ja jos voimavarani ei tähän yksin riitä (eikä aiemmista hoidoista ole ollut apua, kuin hetkellisesti) etsin todellakin tahon joka auttaa minua tässä tilanteessa!

Ja se miksi tänne tästä kirjoitin oli se, että halusin kysyä mihin minun kannattaa ottaa yhteyttä ja ehkä hieman purkaa myös pahaa oloani, joka helpottui heti, kun sain hiukan kannustavaa palautetta ja tietoa mihin kannattaa ottaa yhteyttä, kun näistä aiemmista mainituista tahoista ei tarvittavaa hyötyä ole ollut!
 
[QUOTE="hmmm";25498059]ikävää että se on aina se esikoinen, joka on muka vaikea. ehkä se vanhempien asennnekin on joskus korjattava. rakastatko esikoista ollenkaan?[/QUOTE]

no, ei se aina noin mene...erityislapsi on raskas (ja rakas!) olipa kuinka mones vaan, meillä se on kolmas, nurempiakin on.
Ymmärrään ap:n pointin, oon joskus ittekin niin väsyny tuohon meidäb "erityiseen", että kerran oon sanonu lapselle, että mun on pakko viedä se laitokseen, kun en jaksa enää hoitaa :(

Ap:lle voimia!
 
Jos tuo lastensuojeluilmoitus liikaa pelottaa, voisi soittaa neuvolaan ja pyytää hätäaikaa sosiaalityöntekijältä, selvittää perheen tilannetta ja lähteä yhdessä ammattilaisen kanssa purkamaan vyyhtiä. Kaiken järjen mukaan luulisi, että pojalle löytyy diagnoosi tms ja ystävälleni korvaamaton apu on olut tukiperhe, johon erikoislapsi laitetaan esim. kerran kuukaudessa viikonlopuksi, jolloin äiti voi ladata akkuja ja antaa jakamatonta huomiota "Matin" pikkuveljille... Ehkä sekava selitys mutta en ole asiantuntija mutta vierestä seurannut samantapaista tilannetta... Viisas hakee apua, joskus tosin sekin on uuvuttavaa, kun hierarkian viidakossa ei osaa toimia oikein.
Mutta siis soittaisin neuvolaan ja kysyisin, onko sinun kunnassasi sosiaalityöntekijää lapsiperheille!
 
Suosittelen myös pyytämään perhetyöntekijää, tai akuuttia työryhmää, käymään kotona seuraamassa tilannetta. Täällä ainakin akuuttilla työryhmällä on nopeaa toimintaa

Meillä onkin käynyt aiemmin näitä perhetyöntekijöitä (silloin, kun siis Matti vielä oli lastenpsykiatrin kirjoilla) ja näistä ei oikein mitään mainittavaa hyötyä kuitenkaan myöskään ollut, mutta otan siis tottakai kaiken avun vastaan mitä saan ja mistä on hyötyä!

Joku kyseli Matin ikää, Matti on 13v ja täyttää 14v. Murrosikääkin tuloillaan, mutta kyn käytös on ollut 6 vuotiaasta samanlaista (koulussa vielä kamalampaa, kerran yritti kaataa suuren vaatekaapin opettajan päälle, onneksi ehti pois alta [joka nyt on kuitenkin siellä rauhottunut ja osaa lähteä kävelemään, jos hermot kirraa.] niin en kuitenkaan laittaisi murkun piikkiin tätä käytöstä.

Ja mainittakoot, että Matti osaa olla myö kultainen poika <3 , josta olenkin ylpeä , mutta sit taasen tulee raivopäivä ja mikään ei tunnu miltään ja seurauksia ei mietitä!
 
Mä toivottelen voimia ap:lle. Omassa perheessä ei vielä teinejä ole, mutta lähisuvussa löytyy niitä haastavia tapauksia. Mukavista 10-kesäisistä on muututtu muutamassa vuodessa ihan oudoksi örisijöiksi.
 
Kun oli osastolla, niin saiko mitään diagnoosia? Onko ollut lääkitystä?


Vastauksessa hiukka kesti, kun tulin nyt vasta koneelle takaisin.

Diagnoosi oli, että normaali poika, jolla heikko pettymysten sietokyky (nykyään on parempi), jolla äärettömän lyhyt pinna.
Ei mitään ADHD:tä tai muutakaan eli ei lääkitystä. Musiikkiterapia sekä toimintaterapiaa ns. "lääkkeeksi".
Kilpirauhastestit, sokerirasitustestit tehty, ei mitään.

Harmi kun ns. vihanhallintakursseja ei ole lapsille/nuorille saatavilla, sellanen vois toimia mein Matin kanssa.

Nyt kaik taas paremmin, sovittiin ja halattiin. Ja päätettiin yhdessä tuumin, että huomenna etsitään apuvoimia jotka auttaa meitä meidän taipaleella eteenpäin.

<3

Kiitos kaikille ihanille ja kannustaville ihmisille täällä *halaus
 

Yhteistyössä