Kun voimakkaat liitoskivut jatkuvatkin myös synnytyksen jälkeen...kenelläkään kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Jo kolmannen kohdalla kärsin loppuraskaudesta todella voimakkaista liitoskivuista, jotka eivät ole koskaan kokonaan loppuneetkaan (kipu tuntuu liikuntasuorituksen jälkeen, muutoin ei) mutta tämä neljäs raskaus näyttää tehneen vielä pahempaa tuhoa kropassa.

Toki synnytyksestä on vasta muutamia päiviä, mutta kieltämättä hieman nyt pohdituttaa, että millaiseen kuntoon ja millaisella aikajanalla sitä tästä enää tullaankaan.

Liitoskipujen lisäksi olen ihan jumissa kaikkialta...selkä, hartiat, niska, pakarat lyö ihan jumiin ja 500 m pitkä kävelylenkki oli aivan tuskaa. Viimeksi olen pystynyt lenkkeilemään kesäkuussa, joten eipä kai ihme, jos kroppa on viikkojen makaamisen tuloksena näin heikossa hapessa.

Sängystä ylösnoustessa jossain tuolla alapää/lantio tms. seutuvilla poksuu...siis samalla tapaa, kuin jos ylitaitan sormet taaksepäin. Tämä alkoi vasta synnytyksen jälkeen ja tuntuu aika inhalta.

Kaipaan siis kokemuksia siitä, miten ne liitoskivut eivät jääneetkään laitokselle, vaan kulkeutuivat sieltä mukaan kotiin saakka. Olisi melko kiva saada tietää, että millaiseen kuntoon tästä voi vielä kuntoutua ja missä ajassa.

Lääkärille jo varasin ajan (jotta saan lähetteen fyssarille), mutta kokemuksia kovasti silti kaipaan.
 
Viimeksi muokattu:
Liitoskivut eivät koske niskaan ja hartioihin sulla on muuta kremppaa siellä,
Liitoskivut ovat häpyliitoksen kipua, jos niistä kärsii yleensä ne pahenee mitä useampia raskauksia on. Ja on ihan normaalia, että niitä on vielä jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, mutta tasoittuu aikaa myöten.
 
[QUOTE="vieras";29021007]Liitoskivut eivät koske niskaan ja hartioihin sulla on muuta kremppaa siellä,
Liitoskivut ovat häpyliitoksen kipua, jos niistä kärsii yleensä ne pahenee mitä useampia raskauksia on. Ja on ihan normaalia, että niitä on vielä jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, mutta tasoittuu aikaa myöten.[/QUOTE]

Juu, laitoinkin tuohon, että liitoskipujen lisäksi olen jumissa ihan kaikkialta, eli ei ne niska-hartiaongelmat tosiaan liitoskipuja ole, vaan muuta ongelmaa :)

Mutta siihen uskon, että niistä pääsen eroon...nuo liitoskivut sen sijaan vähän jännittää.

Ja varmasti tasoittuvatkin ainakin jossakin määrin, mutta paljonko, kun lähtötilanne on melko huono? Viimeksi ei tosiaan tällaisia kipuja ollut synnytyksen jälkeen, mutta jonkintasoisia oli koko tuon 3v, kun en raskaana enää ollut. Koska nuo eivät tosiaan koskaan kokonaan loppuneet, niin mitenkähän mahtaa tällä kertaa käydä?!

Kokemuksia tosiaan kaipaan...ja mielellään positiivisia :D
 
Sama juttu täällä. Synnytin 3 vko sitten kolmannen lapsen ja kroppa ollut ihan tukossa. Kävinkin jo tällä vkolla kerran osteopatilla, jota suosittelen lämpimästi. Ristiluu luonnollisesti "löysällä", jonka käsittelyyn paneutuu. Tuosta yhdestä kerrastakin oli jo selkeästi apua, mutta varasin jo toisenkin käynnin. En jaksa uskoa, että fysioterapeutista tässä tapauksessa hirveesti saat apua.
 
[QUOTE="Mine";29021038]Sama juttu täällä. Synnytin 3 vko sitten kolmannen lapsen ja kroppa ollut ihan tukossa. Kävinkin jo tällä vkolla kerran osteopatilla, jota suosittelen lämpimästi. Ristiluu luonnollisesti "löysällä", jonka käsittelyyn paneutuu. Tuosta yhdestä kerrastakin oli jo selkeästi apua, mutta varasin jo toisenkin käynnin. En jaksa uskoa, että fysioterapeutista tässä tapauksessa hirveesti saat apua.[/QUOTE]

Jonkunlaisia jumppaohjeita tuolta fyssarista toivon...josko niistä olisi apua?
 
Juu, laitoinkin tuohon, että liitoskipujen lisäksi olen jumissa ihan kaikkialta, eli ei ne niska-hartiaongelmat tosiaan liitoskipuja ole, vaan muuta ongelmaa :)

Mutta siihen uskon, että niistä pääsen eroon...nuo liitoskivut sen sijaan vähän jännittää.

Ja varmasti tasoittuvatkin ainakin jossakin määrin, mutta paljonko, kun lähtötilanne on melko huono? Viimeksi ei tosiaan tällaisia kipuja ollut synnytyksen jälkeen, mutta jonkintasoisia oli koko tuon 3v, kun en raskaana enää ollut. Koska nuo eivät tosiaan koskaan kokonaan loppuneet, niin mitenkähän mahtaa tällä kertaa käydä?!

Kokemuksia tosiaan kaipaan...ja mielellään positiivisia :D

No ne loppuu aikanaan. Mulla on ollu liitoskipuja jotka on vaikeutunut raskauksian myötä, myös varmaan siksi että kolmonen ja nelonen oli toinen toistaan isompia vauvoja. Neljännestä raskaudesta ne liitoskivut jatku pitkään. Tosin ne siitä lieveni, mutta kyllä pari kolme vuotta oli vielä kun nosti jotaki painavaa niin se tuntu häpyluun kohdalla, vaikka ei enää kokoajan juilinu. Eli kuukausien myötä se juiliminen pikkuhiljaa laantuu (jos ei nosta mitään raskasta).
 
[QUOTE="vieras";29021060]No ne loppuu aikanaan. Mulla on ollu liitoskipuja jotka on vaikeutunut raskauksian myötä, myös varmaan siksi että kolmonen ja nelonen oli toinen toistaan isompia vauvoja. Neljännestä raskaudesta ne liitoskivut jatku pitkään. Tosin ne siitä lieveni, mutta kyllä pari kolme vuotta oli vielä kun nosti jotaki painavaa niin se tuntu häpyluun kohdalla, vaikka ei enää kokoajan juilinu. Eli kuukausien myötä se juiliminen pikkuhiljaa laantuu (jos ei nosta mitään raskasta).[/QUOTE]

Ou nou...että noinkin pitkään noinkin kipeä : /
 
Juu, kolmannen lapsen syntymän jälkeen liitoskivut vain jatkuivat kuukausi kaupalla..n. puolen vuoden jälkeen alkoi vähän helpottamaan, mutta edelleen häpyliitokseen vihloi usein todella kipeästi, enkä esim. saanut kivun vuoksi nostettua toista jalkaa irti lattiasta kenkää pukiessa. Lapsen ollessa n.vuoden ikäinen pääsin muista syistä lantion mri-kuviin, joissa löytyi myös häpyliitoksen nivelrikko..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei entisensä;29021799:
Juu, kolmannen lapsen syntymän jälkeen liitoskivut vain jatkuivat kuukausi kaupalla..n. puolen vuoden jälkeen alkoi vähän helpottamaan, mutta edelleen häpyliitokseen vihloi usein todella kipeästi, enkä esim. saanut kivun vuoksi nostettua toista jalkaa irti lattiasta kenkää pukiessa. Lapsen ollessa n.vuoden ikäinen pääsin muista syistä lantion mri-kuviin, joissa löytyi myös häpyliitoksen nivelrikko..

Nivelrikko...kuulostaa melko ikävältä vaivalta :(

Mä saan kyllä kengän jalkaan, mutta en pysty pukemaan sukkaa/alushousuja/housuja seisten, koska jalka ei nouse riittävästi. Onneksi istuvalteenkin voi vaatteet päälle pukea :)

Kuten joku tuossa yllä jo sanoi, liitoskivut, tai se liitosten löystyminen tosiaan johtuu hormooneista. Eikä niihin välttämättä mikään jumppa auta. Mutta pakko mun on nyt edes yrittää tätä asiaa selvittää. Ja samalla sitten hoituu myös tämä muun kropan reerinkiin laitto, sillä ainakin niihin saa avun fyssarilta.

Tänään siis lääkäriin, saas katsoa mitä keksivät. Vai keksivätkö mitään.
 
Mulla oli toinen raskaus todella vaikea liitoskipuineen kaikkineen ja tuo lantion "poksuminen" oli mullakin synnytyksen jälkeen. Jossain siellä "sisällä" häpyluun tietämillä tai jossain naksui ja poksui kun just nousin sängystä ja kun heijasin vauvaa sylissä ns. lantiota heijaten. Ihan karmea tunne!

Neuvolassa kun kysyin, ei sieltä osattu sanoa juuta eika jaata.

Nyt synnytyksestä 1v1kk ja tajusin tuossa yksi päivä, että ei naksu enää. Joten ainakin siihen vaivaan aika auttaa.
 
Mun eka lapsi syntyi 25 vuotta sitten ja häntä odottaessani jäin raskauden puolivälissä saikulle voimakkaitten liitoskipujen takia. Pahoja kipuja kesti kuukausia synnytyksen jälkeen ja lievempänä ne ovat jatkuneet tähän päivään asti. Neljä lasta sain esikoisen jälkeen ja aina oli kovia liitoskipuja, mutta ei niin kovia kuin esikoista odottaessa. Edelleenkään en pysty esim. jalalla käyttämään lastenrattaiden jarruja (olen pph), ja häpyliitoksesta kuuluu ajoittain kolahdus. En pysty myöskään mitään sellaisia jumppaliikkeitä tekemään, joissa on jalkojen nostoja.
 
Minä tuolla jo aikaisemmin suosittelin samasta ongelmasta kärsiviä käymään osteopaatilla. En ymmärrä miksi te kärvistelette kipujenne / särkyjenne kanssa. Huolehtikaa hyvät ihmiset itsestänne, se oikeasti auttaa :) Googlettakaa vaikka aiheesta osteopatia ja raskaus..
 
No mulla ei ole edes viikkoa synnytyksestä ja samoja oireita edelleen myös. En tiedä onko samanlaista kipua, mutta olen ainakin huomannut, että makoilu vaan pahentaa eli kun aamulla herää tai sohvalta nousee, niin tuntuu, että luut on jotenkin jumissa, tai joku tuolta lantion kohdalta. Sen verran heikossa kunnossa kuitenkin vielä olen, etten kauheasti viitsi liikkumaan lähtemään, kun vähän huimaa. Sairaalassakin sanoivat, ettei kannata vielä alkaa kauheasti urheilemaan. Ainoa mitä tulisi tehdä on lantionpohjanlihakset, mutta niistä tuskin on apua noihin vaivoihin. Toki olen huomannut, että lantionpohja aika heikossa kunnossa ja niitä nyt olenkin tehnyt aina näin koneella istuessa. Saapahan ainakin jotain tukea tuonne alakertaan.

Vauva oli siis mulla pitkään alhaalla ja kiinni ja aiheutti kamalia kipuja. Ensimmäisen raskauden jäljiltä ei tullut mitään.
 
Mulla kesti pahinta esikoisen synnytyksen jälkeen 7kk. (Itkien kävelin seiniä pitkin pahimpina päivinä, enkä saanut vauvaa nostettua pinnasängystä syliin jne. jouduin soittamaan apua lapsenhoitoon..) Sain lääkäriltä panacod-reseptin, käytin si-vyötä ja sain lähetteen fysioterapeutille joka antoi jumppaohjeet (lantionpohjanlihakset, poikittaisen vatsalihaksen harjoitteet jne) ja tuolla jumpalla se vihdoin hellitti. Ei koskaan kokonaan (koska en mikään maailman innokkain jumppaja kyllä ole/ollut), mutta siihen tilaan että ainoastaan fyysisen rasituksen (koko päivä shoppaamassa/pitkä kävelylenkki/kuntosalikäynti tmv) jälkeen jomottelee parista tunnista muutamaan päivään.
 
[QUOTE="vieras";29021065]Koska se johtuu liitosten löystymisestä ja hormoneista ei siihen jumppa auta päinvastoin jumppaaminen aiheuttaa kipua.[/QUOTE]

Ei kuule kannata puhua jos ei tiedä. Lihasten kehittäminen nimenomaan auttaa koska ne antavat luontaista, sisäistä tukea liitoksille ja toimivat näin samoin kuin ulkoinen si-vyö, mutta sisäisesti.
 
Mulla kanssa oli raskauden jälkeen pahoja liitoskipuja. En pystynyt tekemään kävelylenkkejä, poksui ja oli kipeä. Mä kanssa puin housut ym. istualteen, ei pystynyt nostamaan jalkaa jne. Pikku hiljaa helpotti n. 6-9 kk tietämissä, mutta oli edelleen kipeä toisinaan. Nyt synnytyksestä kohta kaksi vuotta ja en muista milloin olisi viimeksi sattunut, varmaan vähintään puoli vuotta sitten.

Kauhulla odotan toista raskautta ja synnytyksen jälkeisiä kipuja...
 
Sama täällä kamalat liitoskivut raskaana ollessa ja jatkuivat jälkeenkin. Lapsi on puolitoista vuotias ja on vielä vaikeuksia käyttää esim kärryjen jalkajarrua. Useimmiten olen kivuton jo nykyään mutta välillä muistuttelee itsestään tietyissä asennoissa/liikkeissä. Kipuilu väheni kuukausi kuukaudelta synnytyksen jälkeen kyllä. Olen ollut aina monipuolisesti urheilua harrastaneena 'kovassa tikissä', mutta jotkut jumppaliikkeet vain pahensivat/pahentavat vaivaa. En siis sanoisi että se aina auttaa, vaan sanoisin että treenaa kivun sallimissa rajoissa. Tekee sellaista mistä ei tule kipeäksi. Kalevalainen jäsenkorjaus ja jooga on auttanut jonkin verran. Että mikä kenellekin toimii.
 
Lääkärissä käyty. Sain ohjeeksi ottaa 3 viikkoa putkeen kipulääkettä, päivisin Pandolia ja yöllä Panacodia. Kipua pitää lievittää, koska muutoin koko kroppa menee lukkoon...kuten siis on jo alkanut menemään tuolta pakara/selkä/hartia/niska-akselilta.

Lisäksi sain lähetteen fysioterapiaan. Jos näistä ei ole apua, varaan ajan osteopaatille, mikäli tuntemani osteopaatti kokee voivansa vauvassani avuksi olla.

Näillä mennään ja toivotaan parasta. Aika hurjia tarinoita teillä kuitenkin oli, eli vähän kyllä jännään, että minkälaiseen kuntoon ja milloin, sitä lopulta päästään.
 
Minulla synnytyksestä 6 viikkoa ja oireena edelleen
- en pysty suoristaa mattoa jalalla
- en pysty nukkua/imettää kyljellään kun tulee kipua nivusiin
- en pysty pukea housuja seisaalteen
- selkä/lantio kipeytyy nostoista ja vauvan kanniskelusta

Mistä olette saaneet avun?!
 
Minulla synnytyksestä 6 viikkoa ja oireena edelleen
- en pysty suoristaa mattoa jalalla
- en pysty nukkua/imettää kyljellään kun tulee kipua nivusiin
- en pysty pukea housuja seisaalteen
- selkä/lantio kipeytyy nostoista ja vauvan kanniskelusta

Mistä olette saaneet avun?!
Kaksi kuukautta meni niin, että mitään ei oikein voinut tehdä ilman kipuja. Siitä alkoi helpottamaan, ja lopulta kivut loppuivat seuraavan kahden vuoden sisällä.
 

Yhteistyössä