Timo Soini oli puhdasverinen populisti (menneessä muodossa sillä ajatuksella, että hänen poliittinen uransa on ohi). Tietoisesti ja harkitusti. Toki taustalla tietenkin oli poliittista ideologiaa kuten kaikilla ihmisillä, mutta ennen kaikkea Soini oli ja halusi olla ammattipoliitikko. Hän kävi yliopistonkin sitä silmällä pitäen. Se oli hänen ammattikoulunsa ja lopputyönsä hän teki populismista. Lisäksi hän antoi vielä näyttötutkinnon toimimalla SMP:n puoluekoneistossa yli vuosikymmenen.
Jussi Halla-aho sen sijaan ei ole populisti, vaan asiapoliitikko. Hänen tiensä politiikkaan on ollut toisenlainen. Omien sanojensa mukaan hän meni nuorena vihreänä väittelemään maahanmuutosta Suomen sisun foorumille ja siellä hänelle kehittyi tai vahvistui ajatus siitä, että avoin maahanmuutto on haitallista yhteiskunnalle. Tästä tuli se asia, joka johdatti Halla-ahon mukaan politiikkaan. Ensin kirjoittamaan poliittista blogia ja kun suosiota ja nimeä alkoi tulla, ehdolle vaaleihin. Siirtymä oli luonnollinen, mutta ei kuitenkaan harkittu urapolku. Poliittiset broilerit eivät käy ammattikoulun tarjoilijalinjaa ja tutki sen jälkeen kirkkoslaavia.
Soinin puolueprojekti kaatui omaan mahdottomuuteensa. Populismilla päästään valtaan, mutta ei pysytä vallassa. Jossain vaiheessa jokaisen puolueen on perusteltava olemassaolonsa. Perussuomalaisille perusteeksi tuli maahanmuuttopolitiikka. Se on se asia, joka erottaa Perussuomalaiset muista puolueista. Timo Soini ja muut siniset eivät jostain syystä nähneet tätä, vaan kuvittelivat voivansa vastustaa maahanmuuttoa puheissa ilman käytännön toimia. Se onnistuu Kokoomuksessa (Wille Rydman) koska Kokoomuksen ydinsanoma ei ole maahanmuutossa, mutta se ei onnistu Perussuomalaisissa.