Kun valoa ei näy...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Chick
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Chick

Aktiivinen jäsen
10.09.2007
3 611
0
36

Uskotteko että joku ihminen voisi tedä itsemurhan tajuamatta sen lopullisuutta ihan oikeasti? Onko teidän mielestä riittävän hyvää syytä lopettaa tieten tahtoen oma elämänsä? Mä en vaan jotenkin nyt saa järkeä näihin asioihin. Ei kai tämmöisiin ole vastauksiakaan. Mutta kai sitä kuitenkin näitä juttuja miettii vielä pitkään... Liian aikaisin ja mun mielestä turhaan päättyi todella arvokas elämä... :|
 
silloin kun itsari oli mulla vahvasti ajatuksissa en ajatellut asiaa niin että mikään olisi hyvä syy, vaan olin suossa josta ei jaksanut nousta ylös ja ainoana vaihtoehtona näin sen että pääsen lopullisesti pois. päästä pois tuskasta joka syö ihmistä sisältäpäin niin että elämässä ei ole mitään järkeä tai syytä jatkaa. edes läheiset ei ollut niitä. siinä tilanteessa kun tuo on enää ainoa ajatus joka ihmisellä on päässä ei tosellakaan tule miettineeksi hyviä syitä jne.. vaan tapaa jolla lähtee
 
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen Villasukka:
uskon että voi.
Jokaisella on omat heille riittävät syyt tehdä itsemurha, valitettavasti.
Onko joku sun läheinen tehnyt näin, voisimpa auttaa sinua.
Olen pahoillani :hug:

Ei hän mitenkään todella läheinen ollut, mutta tuttava, kaveri. En vaan ole koskaan näinkään lähellä tämmöistä kohdannut. Hän meni ja päätyi ratkaisuun jota kukaan ei oikein voi ymmärtää. Kaikki olevinaan hyvin, tai ainakin melkein hyvin. Ei mitään ylitsepääsemmättömiä ongelmia.Mutta emmehän me todellisia ajatuksia tiedä...emmekä saa koskaan tietääkään. Mä en vaan jotenkin hänestä usko, että hän on voinut ymmärtää tekonsa lopullisuuden. Ei vaan jotenkin ole semmoinen ihminen jolta tämmöistä olisi voinut koskaan odottaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
silloin kun itsari oli mulla vahvasti ajatuksissa en ajatellut asiaa niin että mikään olisi hyvä syy, vaan olin suossa josta ei jaksanut nousta ylös ja ainoana vaihtoehtona näin sen että pääsen lopullisesti pois. päästä pois tuskasta joka syö ihmistä sisältäpäin niin että elämässä ei ole mitään järkeä tai syytä jatkaa. edes läheiset ei ollut niitä. siinä tilanteessa kun tuo on enää ainoa ajatus joka ihmisellä on päässä ei tosellakaan tule miettineeksi hyviä syitä jne.. vaan tapaa jolla lähtee

näin juuri, ihan kuin omasta elämästäni :|
 
Mietin sitä itsekin tuossa reilu viikko sitten erään lööpin kohdalla.
Uskon että mieli on niin maassa ettei itsemurhan tekijä ymmärrä tekojensa seurausta. Jos ymmärtäisi, jättäisi tekemättä. Se miten mieli sitten siihen pisteeseen menee on arvoitus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Frank:
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen Villasukka:
uskon että voi.
Jokaisella on omat heille riittävät syyt tehdä itsemurha, valitettavasti.
Onko joku sun läheinen tehnyt näin, voisimpa auttaa sinua.
Olen pahoillani :hug:

Ei hän mitenkään todella läheinen ollut, mutta tuttava, kaveri. En vaan ole koskaan näinkään lähellä tämmöistä kohdannut. Hän meni ja päätyi ratkaisuun jota kukaan ei oikein voi ymmärtää. Kaikki olevinaan hyvin, tai ainakin melkein hyvin. Ei mitään ylitsepääsemmättömiä ongelmia.Mutta emmehän me todellisia ajatuksia tiedä...emmekä saa koskaan tietääkään. Mä en vaan jotenkin hänestä usko, että hän on voinut ymmärtää tekonsa lopullisuuden. Ei vaan jotenkin ole semmoinen ihminen jolta tämmöistä olisi voinut koskaan odottaa.


:'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huvikummun iltavuoro:
Mietin sitä itsekin tuossa reilu viikko sitten erään lööpin kohdalla.
Uskon että mieli on niin maassa ettei itsemurhan tekijä ymmärrä tekojensa seurausta. Jos ymmärtäisi, jättäisi tekemättä. Se miten mieli sitten siihen pisteeseen menee on arvoitus.

Kuule se mieli menee helpostikin siihen pisteeseen jossa ainoo vaihtoehto on itsari... mä en ois tässä ja mulla ei ois noit poikii jos yksi ihana ystävä ei ois vetänyt mua takas maanpäälle... vartioi tarkkaan etten toista tekoani. ja häntä saan loppuelämäni kiittää...
siihen riittää kiusaaminen, bulimia, raiskaukset, hyväksikäytöt, ja koko tunne siitä että kukaan ei välitä/rakasta, olla ainainen pohjasakkaa, joutuu kamppailee omien vanhempiensa rakkaudesta kahden täydellisen sisaruksen keskellä, ja voi niitä on paljon asioita. noi oli vain omasta elämästäni :hug:
 
mun tosi läheinen(ei kuiteskaa sukulainen tmv)teki itsemurhan vuonna 1999 eikä olis kukaa koskaa uskonu et se mies pystyy tekee jotai pahaa itellee saati edes kärpäselle =( no tähän on löytynyt syy nyt jälkeenpäin ja mikäs muu ku takausvelat!pieni tyttö jäi 4v sillo liekkö tytöl viekää kerrottu kuka oikee isä!surettaa niin paljo tän tytön puolesta ettei oo tosi ja ikävä on tätä miestä joka päivä!!!
 
Minusta taas tuntuu, että jossakin vaiheessa ihminen tiedostaa mitä siitä seuraa läheisille ja tuttaville. Kun asiat menevät tarpeeksi pitkälle ja ko ihminen tekee lopun omasta elämästään, omasta tahdosta on hän jo niin väsynyt ja ahdistunut, että ei jaksa välittää enää muusta kun helpotuksesta, kärsimyksen loppumisesta.

Tietysti tapahtuman jälkeen asioita puidaan ja vatvotaan edes takas, mitä läheiset olisivat voineet tehdä tai jättää tekemättä. Miten olisi pitänyt huomata ja olisi pitänyt tietää toisen ajatukset. Ne kuuluvat surutyöhön. Mutta tuskinpa sitä syytä tulee koskaan kukaan tietämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrys:
Minusta taas tuntuu, että jossakin vaiheessa ihminen tiedostaa mitä siitä seuraa läheisille ja tuttaville. Kun asiat menevät tarpeeksi pitkälle ja ko ihminen tekee lopun omasta elämästään, omasta tahdosta on hän jo niin väsynyt ja ahdistunut, että ei jaksa välittää enää muusta kun helpotuksesta, kärsimyksen loppumisesta.

Tietysti tapahtuman jälkeen asioita puidaan ja vatvotaan edes takas, mitä läheiset olisivat voineet tehdä tai jättää tekemättä. Miten olisi pitänyt huomata ja olisi pitänyt tietää toisen ajatukset. Ne kuuluvat surutyöhön. Mutta tuskinpa sitä syytä tulee koskaan kukaan tietämään.

No, nyt itse ymmärtää mitä se ois oikeesti tuonut läheisille, mutta ei silloin kun ahdistus oli niin syvää, että valoa ei näkynyt. onneksi olen jö päässyt yli noista ajatuksistani... onneksi :hug: :hug:
 
elämänlähde.oli kuin olisin omasta elämästäni ja omia ajatuksiani lukenut kirjoituksestasi.oma elämäni on ollut hyvin samanlainen. kuin sinun.ilman lapsiani ja todella hyvää ystävääni olisin aikoja sitten lopettanut päiväni.voimia elämääsi
 
Alkuperäinen kirjoittaja on sinulla olllut:
elämänlähde.oli kuin olisin omasta elämästäni ja omia ajatuksiani lukenut kirjoituksestasi.oma elämäni on ollut hyvin samanlainen. kuin sinun.ilman lapsiani ja todella hyvää ystävääni olisin aikoja sitten lopettanut päiväni.voimia elämääsi

:hug: :hug: :hug: kivaa että joku ymmärtää =)

ei ihme jos välillä voimat loppuu ja kuopuksen sairastelutkin ahistaa, onneksi on ystäviä :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
silloin kun itsari oli mulla vahvasti ajatuksissa en ajatellut asiaa niin että mikään olisi hyvä syy, vaan olin suossa josta ei jaksanut nousta ylös ja ainoana vaihtoehtona näin sen että pääsen lopullisesti pois. päästä pois tuskasta joka syö ihmistä sisältäpäin niin että elämässä ei ole mitään järkeä tai syytä jatkaa. edes läheiset ei ollut niitä. siinä tilanteessa kun tuo on enää ainoa ajatus joka ihmisellä on päässä ei tosellakaan tule miettineeksi hyviä syitä jne.. vaan tapaa jolla lähtee

näin juuri, ihan kuin omasta elämästäni :|

näin se valitettavasti on, ei siinä ajattele mitä se niille jälkeenjääville merkitsee tai tuo tullessaan



 
Mä olin naru kaulassa, astmakohtaus oli paha eikä ollut lääkkeitä siihen. Lapset ei reagoinu mitään, mies nukku kaljaunta. Musta tuntui että parempi kuolla nopeammasti pois ku hitaasti tukehtumalla. Ett musta ei kukaan välitä, kaikille ois parempi ku kuolisin poies. Mut mä mietin että lapset ne mut löytää, eikä hirttäytynyt ole kaunis näky. IStuin ja itkin todella sydämmen pohjasta pitkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olin naru kaulassa, astmakohtaus oli paha eikä ollut lääkkeitä siihen. Lapset ei reagoinu mitään, mies nukku kaljaunta. Musta tuntui että parempi kuolla nopeammasti pois ku hitaasti tukehtumalla. Ett musta ei kukaan välitä, kaikille ois parempi ku kuolisin poies. Mut mä mietin että lapset ne mut löytää, eikä hirttäytynyt ole kaunis näky. IStuin ja itkin todella sydämmen pohjasta pitkään.

:hug: :hug: onneksi mun itsarijutut ajoittui tonne teini-ikään, ei ollut silloin lapsia, nyt se ois kauheeta lapsille :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä olin naru kaulassa, astmakohtaus oli paha eikä ollut lääkkeitä siihen. Lapset ei reagoinu mitään, mies nukku kaljaunta. Musta tuntui että parempi kuolla nopeammasti pois ku hitaasti tukehtumalla. Ett musta ei kukaan välitä, kaikille ois parempi ku kuolisin poies. Mut mä mietin että lapset ne mut löytää, eikä hirttäytynyt ole kaunis näky. IStuin ja itkin todella sydämmen pohjasta pitkään.

:hug: :hug: onneksi mun itsarijutut ajoittui tonne teini-ikään, ei ollut silloin lapsia, nyt se ois kauheeta lapsille :hug:

Mulla takana tuossa syvä masennuskin, ei pelkästään tuo hetki. Itsariajatuksia oli paljon, ja hautajaisenikin olin käynyt läpi. Ja hautapaikan suunnitellut, kuolemaunia ja unia haudan pohjalta näin. Ja kerran kuulin kuinka yksi itsarin tehnyt kutsu mua, kun ajoin sen paikan ohi. ELi olin sekaisin ku mikä tuolloin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämänlähde:
Frank sulle :hug: :hug: ja joskus kyllä syyn ymmärtää
http://kaksplus.fi/keskustelu/t996407,lainaa-10243223#
:/
Kiitos. Ja toivottavasti sulla jo helpottaa. Sun "tarina" on jotenkin helpommin ymmärrettävissä kuin tämä mun lähellä tapahtunut. Tässä ei ihan oikeasti ole mitään tuommoisia konkreettisia syitä. Ainakaan isoja. Se tiedetään, että parisuhteessa oli ongelmia, mutta en jaksa uskoa, että se voisi ajaa nuoren ja kaikin puolin ihanan/hyvän ihmisen tähän. Hänellä toden totta oli kaikki ainekset aivan loistavaan elämään. Laittaa melkein vihaksi. Jollain tapaa tuhlausta. Mulle henk. koht. tämä ei ole mitenkään "äärettömän suuri suru" (koska emme olleet niin älyttömän läheisiä), mutta totta kai koskettaa. Niin kuin koskettaisi vaikka kyseessä olisi täysin vieras ihminenkin. Mielessä pyörii tämän henkilön kaikkein läheisimmät...en osaa kuvitella miltä heistä tuntuu. Voimia tarvitsevat taatusti myös ne henkilät jotka joutuivat tämän todella turhalta tuntuvan tragedian silminnäkijöiksi... :/
 

Yhteistyössä