Kun usko Jumalaan on vääristynyt!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apua saatavilla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apua saatavilla

Vieras
Kun usko Jumalaan on vääristynyt!

Hyvin usein ihminen uskovanakin näkee asiat menneisyytensä kokemusten kautta. Kun ihmisen elämässä on ollut ankara, painostava, tuomitseva sekä vaativa auktoriteetti, niin hän vääristää kuvan Jumalasta, jossa Jumalasta tulee hänelle ankara painostava, tuomitseva ja vaativa. Tällainen uskova elää uskon elämää pelon ja ahdistuksen ilmapiirissä, jossa hän keskittyy koko ajan negatiivisiin asioihin.

Koska hänen sydämeensä on istutettu pelon ja ahdistuksen ilmapiiri, niin siksi hänestä tulee samanlainen kuin se auktoriteetti jonka alaisuudessa hän on kasvanut, eli ankara, painostava, tuomitseva ja vaativa. Tämän tähden hän uskovana alkaa etsimään ja keskittymään pimeyden tekoihin sekä eksytyksiin. Hän alkaa painostamaan ja vaatimaan muilta suorituksia, johon he eivät vielä pysty, koska he eivät ole vielä uskossa kasvaneet ja kypsyneet ymmärtämään niitä asioita.

Vääristyneen pelon vallassa oleva uskova elää jatkuvan ahdistuksen ja paineen alla, koska mikään ei riitä hänelle, sillä menneisyyden vaatimusten ja painostuksen haavojen tähden hän elää jatkuvassa syyllisyydessä ja kokee riittämättömyyttä, jossa asiat ovat aina liian saavuttamattomia ja kaukana hänestä. Hän on menneisyytensä vanki, jossa hänen sydämellään on jatkuvasti seuraavanlaisia ajatuksia; ei riitä, et ole tarpeeksi hyvä, pieleen meni, teit taas väärin, et koskaan onnistu, olet surkea ja huono, muut kyllä osaa mutta sinä et, sinusta ei tule koskaan mitään jne.

Koska hänen sisimpänsä on pienestä pitäen täytetty ja syötetty negatiivisilla asioilla, niin siksi hän itse elää jatkuvasti negatiivisten asioiden keskellä, jotka täyttävät hänen mielensä. Jotkut ihmiset joilla on tällaisia kokemuksia alkavat uskovina etsimään vain pimeyden tekoja sekä eksytyksiä. He elävät vääristyneen uskon vallassa, jota menneisyyden haavat sekä pimeyden henkivallat ruokkivat hänen sydämessään.

Mitä enemmän hän uskovana ihmisenä tutkii pimeyden tekoja sekä eksytyksiä, niin hänen ymmärrys Jumalasta ja Raamatun sanan opetuksesta vääristyy koko ajan yhä enemmän. Pelko ja ahdistus saa koko ajan enemmän tilaa hänen sydämessään. Se johtaa myös tielle, jossa hän koittaa ansaita Jumalan hyväksynnän omien tekojansa kautta. Hän ei tunne Jumalan armoa ja rakkautta, koska menneisyyden haavat ja vaatimukset ovat täyttäneet hänen sydämensä. Hän toimii uskovana samalla tavalla kuin lapsuudessaan ja nuoruudessaan, jossa hän koitti koko ajan saada ihmisen tai ihmisten hyväksynnän, jotka olivat vaativia ja ankaria hänelle. Uskovana hän koittaa saada Jumalan hyväksynnän omien tekojensa kautta.

Hänestä tulee hyvin usein kova, ankara ja vaativa muita uskovia kohtaan. Hän ei näe kenessäkään hyvää, vaan virheitä ja puutteita joihin hän takertuu. Hän elää omia lapsuuden ja nuoruuden traumojaan läpi ja kohdistaa ne muihin ihmisiin. Hän elää alati huonon itsetunnon vankina, joka syyttää häntä jatkuvasti sekä piiskaa ja ruoskii häntä tekemään koko ajan tekoja, joiden kautta hän yrittää ostaa Jumalan hyväksynnän.

Tällaista ihmistä ei kykene auttamaan näyttämällä hänelle ensin hänen virheensä, kovuutensa sekä vääristyneen uskonsa tilan. Hän tarvitsee ensin kokemuksen Jumalan rakkaudesta ja armosta. Sen jälkeen hän kykenee näkemään oman syntinsä ja tekemään siitä parannusta.

Joissakin tapauksissa käy myös niin, että tällaisen kokemuksen kokenut uskova ei pääse irti menneisyyden haavoistaan ja hän luopuu uskostaan. Jotkut heistä saattavat pilkata ja ivata uskon asioita etteivät ne toimi ja ole totta. Heidän kohdallaan aito ja oikea usko ei saanut sijaa sydämessä, koska he eivät avautuneet kohtaamaan omia haavojansa, vaan syyttivät muita koko ajan ongelmistaan. Usko Herraan Jeesukseen toimii aina kun sen antaa vaikuttaa sydämessä siten kuinka Raamatun sana opettaa.

teksti kopsattu Henkivallat pimeyden eksytys valhe - Jumalan armo ja rakkaus

Synnin haavojen tähden sinun sydämessäsi on vääristynyt kuva Jumalasta. Näet Jumalan vaativana, ankarana, painostavana ja tuomitsevana, koska ihmisauktoriteetit ovat kohdelleet sinut väärällä tavalla. Jumala ei ole kuitenkaan sellainen kuin ihmiset, jotka ovat kohdelleet sinua väärin.

Ihminen ja henkivallat painostavat sinua tekemään tekoja, jonka kautta sinun tulee ansaita heidän hyväksyntänsä. Jumala on pelastunut sinut armosta, ei sinun omien tekojesi kautta. Jumala ei vaadi eikä painosta sinua tekemään tekoja, että saisit Hänen hyväksyntänsä. Herra Jeesus kuoli syntiesi tähden ja sen tähden Jumala hyväksyy sinut, ei omien tekojesi tähden, vaan Jeesuksen tekojen tähden, sillä Herra Jeesus sovitti kaikki sinun syntisi.
 
Jospa sitä alunperinkin uskoisi vaan itseensä ja ottaisi oman elämänsä haltuun ilman irrealistisia pelkoja helvetistä ja kostonhimoisista henkiolennoista. Voisi elämä olla kevyempää tietyllä tapaa :)
 
Jospa sitä alunperinkin uskoisi vaan itseensä ja ottaisi oman elämänsä haltuun ilman irrealistisia pelkoja helvetistä ja kostonhimoisista henkiolennoista. Voisi elämä olla kevyempää tietyllä tapaa :)

Jos joutuu uskomaan pelkästään itseensä, joutuu aika sairaan koville, koska jokainen pettyy itseensä jossain vaiheessa. Ja sitä paitsi! Pelko helvetistä ja kostonhimoisista henkiolennoista häviää niillä, jotka uskovat Jumalaan.
 
Jos joutuu uskomaan pelkästään itseensä, joutuu aika sairaan koville, koska jokainen pettyy itseensä jossain vaiheessa. Ja sitä paitsi! Pelko helvetistä ja kostonhimoisista henkiolennoista häviää niillä, jotka uskovat Jumalaan.

Miten ihmeessä sellainen joka tiedostaa faktan, että jumalaa ei ole olemassa, voisi pelätä helvettiä tai kostonhimoisia henkiolentoja, jotka ovat molemmat samanlaista satua?
 
Miten ihmeessä sellainen joka tiedostaa faktan, että jumalaa ei ole olemassa, voisi pelätä helvettiä tai kostonhimoisia henkiolentoja, jotka ovat molemmat samanlaista satua?

Mainitsemasi fakta on vain itsensä psyykkaamista ja ihmisen psyyke on arvaamaton. Kukaanhan ei ole pystynyt todistamaan myöskään sitä, että Jumalaa ei ole, joten sen asian nimeäminen faktaksi on väärin.

Mutta sanoisin tähän kaikille, että ei kannata todellakaan arvostella ja aliarvioida uskoa! Ihmisen uskolle naureskelu on yhtä moukkamaista kuin se, että itseensä uskovaa halveksitaan.
 
Mainitsemasi fakta on vain itsensä psyykkaamista ja ihmisen psyyke on arvaamaton. Kukaanhan ei ole pystynyt todistamaan myöskään sitä, että Jumalaa ei ole, joten sen asian nimeäminen faktaksi on väärin.

Mutta sanoisin tähän kaikille, että ei kannata todellakaan arvostella ja aliarvioida uskoa! Ihmisen uskolle naureskelu on yhtä moukkamaista kuin se, että itseensä uskovaa halveksitaan.

No kuule, ei sitäkään voi todistaa vääräksi, että lentävä spagettimonsteri on Todellinen Jumala. Miksi uskoa johonkin, mistä ei ole mitään todisteita?
Minun maailmankuvani ei tarvitse hypoteesia jumaluudesta.
 
Jumalaan uskominen ei vapauta vastuusta, mutta helpottaa todella paljon elämää silloin kun peiliin katsomisesta ei yksinkertaisesti ole mitään hyötyä. Ja jokainen tietää, että aina ei kaikki ole omissa käsissä.

Niin me toiset ymmärretään, että asiat eivät aina ole yhtään kenenkään käsissä vaan ihan sattuman varassa. Toisille tuo ajatus on liian pelottava, joten on pakko uskoa, että on olemassa joku kenen käsissä ne asiat on.
 
Oli uskova tai ateisti, niin onhan se ihan hyvä ymmärtää, että (uskovan) ihmisen jumalakuvaan vaikuttavat omat kokemukset. Käsitys ihmisestä yleensä, lapsuuden kokemukset jne. Ap:n täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki kristinuskoon kohdistuva kritiikki tai luopumus ei johdu intuitiivisesta jumalakuvasta vaan ihan Raamatusta, kirkkoinstituutioista, tieteellisistä faktoista jne.
 
Aivan! Todistakaa ettei näkymättömiä vaaleanpunaisia yksisarvisia ole. Sen tai spagettimonsterin olemattomuutta ei ole voitu todistaa, joten niiden täytyy tuolla logiikalla olla olemassa. Joka muuta väittää, psyykkaa vain itseään.

EDIT: tämä siis vastauksena viestiin nro. 8
 
Viimeksi muokattu:
Jos joutuu uskomaan pelkästään itseensä, joutuu aika sairaan koville, koska jokainen pettyy itseensä jossain vaiheessa. Ja sitä paitsi! Pelko helvetistä ja kostonhimoisista henkiolennoista häviää niillä, jotka uskovat Jumalaan.

Vahva ihminen pystyy uskomaan itseensä ilman "apuvälineitä", ottamaan vastuun omasta elämästään ja teoistaan ilman "syntipukkia". Enkä mä ainakaan mitään helvettiä tai kostonhimoisia henkiolentoja pelkää vaikken usko mihinkään jumalaan, ainoat joiden niitä tiedän pelkäävän ovat niitä jotka niihin uskovat ;)
 
Mainitsemasi fakta on vain itsensä psyykkaamista ja ihmisen psyyke on arvaamaton. Kukaanhan ei ole pystynyt todistamaan myöskään sitä, että Jumalaa ei ole, joten sen asian nimeäminen faktaksi on väärin.

Mutta sanoisin tähän kaikille, että ei kannata todellakaan arvostella ja aliarvioida uskoa! Ihmisen uskolle naureskelu on yhtä moukkamaista kuin se, että itseensä uskovaa halveksitaan.

Uskovalle jumalan olemassaolo on yhtä validi fakta kuin uskonnottomalle jumalan olemassaolemattomuus. Yhtäkään absoluuttista totuutta ei tässä maailmassa pysty laukomaan, jos asioita lähdetään oikeasti pohjaa myöten kaivelemaan.
 

Yhteistyössä