Kun tuntuu ettei ole oikeutta elää.

["suru"]

Tajusin miten eron jälkeen äitini teki kaiken hyvin ja isäni äiti teki kaiken manipuloidakseen minua.
Upposin siihen ja nyt olen 15 vuotta elämästäni hukannut.
Äitini elämä on mennyt minun kanssa taisteluun. Tuntuu ettei minulla ole oikeutta enää elää, syyllisyyden tunteet ovat valtavat.
Jatkan lasteni vuoksi elämää, mutta miten selviän tästä syyllisyydestä?

 

["jadie"]

Sinua manipuloitiin, eikä se ole sinun syysi. Äitisi rakastaa sinua, parhainta mitä voit hänelle tehdä on olla onnellinen. Voit pyytää häneltä anteeksi niitä asioita jotka olet tehnyt väärin häntä kohtaan ja kiittää häntä siitä että on rakastanut sinua.

 

["aloittaja"]

Olen pyytänyt anteeksi. Silti suren näitä vuosia mitkä on menetetty.

 

[Häpeä.]

Et mitenkään. HÄPEÄ. Ihminen joka antoi sinulle kaikkensa, antoi sinulle elämän. Huolehti sinusta kun olit viaton ja avuton. Toivottavasti äidilläsi on hyvä sydän ja antaa sinulle anteeksi, jos nyt edes kehtaat pyytää. Ilman häntä, ei olisi sinuakaan. Eikä lapsiasi. Käsittämätöntä miten toiset voi elää kiittämättömästi ja itsekkäästi elämäänsä. Paha saa palkkansa, ja toivottavasti se on katala syyllisyys joka painaa sinut maahan!

 

[Hyvä että jossakn tuntuu]

Miksi syytät isääsi? Ja miksi itket jälkikäteen? Itsepähän olet ollut sellainen. Iskikö salama järjen päähän? Sulla lapsiakin ja nyt vasta olet "tajunnut"? Onks tää ny iha provo. Kuka omaa äitiään kohtaan noin käyttäytyisi?

 

["aloittaja"]

Juu maassa olen.
Ajattelin lasteni vuoksi jatkaa mutta ei kao siinäkään ole järkeä.

 

[Älä kerjää]

Sääliäkö tänne kerjäämään tulit?

 

["aloittaja"]

Sain tietää kaiken vuosi sitten kun mummoni kertoi miten oli päättänyt minun avulla tuhota äitini elämän. Ja ei en näitä asioita ole sitä ennen ymmärtänyt.

 

["aloittaja"]

En sääliä tullut kerjäämään.

 

[??]

[QUOTE="aloittaja";29122663]En sääliä tullut kerjäämään.[/QUOTE]

No minä ainakin ymmärrän tämän täysin..jos siis tilanne se, että isäsi ja äitisi eron jälkeen sinua on tosiaan "manipuloitu" isäsi äidin toimesta niin tuo on jotain todella kamalaa ja sydämetöntä jos siihen ei ole aihetta ollut..sinä et ole siis tähän syypää ja et voi syyttää itseäsi. Varmasti on itsesyytöksiä, mutta koita päästä niistä yli

 

[Nepparipoks]

Mennyttä ei voi muuttaa. Ei itkemällä, ei suremalla, ei katumalla eikä edes kuolemalla.

Hanki apua tunteittesi käsittelyyn. Älä pilaa lastesi elämää.

 

[Arvosta]

Antoiko äitisi anteeksi? Jos antoi, niin jatka hyvillä mielin ja osoita jatkossa, kuinka paljon häntä rakastat ja arvostat.

 

[mä en tajunnut mitään tuosta]

ja en ymmärtänyt miksi sinut tuomittiin tällä palstalla heti? En ymmärtänyt aloituksen pointtia. Siis äitisi auttoi sinua? Isäsi äiti, siis mummosi yritti tuhota sinut? Entä isäsi? Miksei sinulla olisi oikeutta elää? Kaikkihan on nyt mennyttä eikö? Vai yrittääkö nyt joku tuhota elämääsi?

 

["hmmm"]

On ikävää kun ihmisiä manipuloidaan. Sillä saa paljon pahaa aikaan. Isäni on itsekäs mutta olen tosi onnellinen että eron jälkeen kumpikaan ei manipuloinut minua toista vastaan. Tottakai joskus isä sanoi jotain negatiivista, mutta mitään jatkuvaa pahan puhumista ja toisen elämän vaikeuttamista ei onneksi ollut.

Sinun puolustus nyt lienee kuitenkin se, että olit lapsi.
Mistä sen tietää vaikka anneli auerinkin lapset olisi manipuloitu äitiään vastan, saahan se veli älyttömät summat rahaa. lapsilisä noista olisi biologiselle perheelle muutaman satasen ja nyt saavat ilmeisesti muutamia tonneja. vai oliko oikeasti 8 tonnia? en muista enää. Mutta mielettömät rahat kyseessä, ei tuollaisia monikaan palkkatöissä tienaa.

 

["vieras"]

Onpas taas hirveitä kommentteja täällä. Älä välitä niistä.

Saisitko jostain ammattiapua, jolloin voisit käydä omia tunteitasi ja tapahtunutta läpi. Tämän jälkeen voisit kirjoittaa äidillesi kirjeen, missä kerrot tunteistasi ja siitä mitä mummosi on sinulle kertonut. Ehkä saatte vielä välinne kuntoon.

 

["hmmm"]

Sinun kuolemasi aiheuttaisi vain äidillesi lisäsurua samoin lapsillesi. Ihan älytöntä. haistatat mummollesi paskat ja lellitylle isällesi, jonka takia mummosi tietysti äitisi elämää pilasi.

 

["Minäminä"]

En ole äidilleni mitään velkaa, että olen maailmassa. Kun joku sanoi, että "pitää olla kiitollinen, ilman äitiä ei olisi sinuakaan" (mutta en ole ap).

Mitä sitten, vaikkei minua olisi? Ei sillä olisi minulle siinä tapauksessa mitään väliä. Sitä paitsi ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kääntyvät äitejään vastaan, (miettikää vaikka Sirpa Laamasta) ja koska ap on tehnyt sen väärien tietojen varassa, niin se ei ole edes hänen syytään.
Aikuiset ihmiset erosivat, aikuiset manipuloivat lasta. Mutta ap, hae tukea murheeseesi, älä jää enää yksin!

 

["aloittaja"]

Äitini sanoo, että antaa anteeksi.
isäni on henkisesti sairas ja mummoni halusi välttämättä johtaa tiemme yhteen. Yli puolet elämästäni on mennyt tähän. Sitten hän tosiaan kertoi kaiken.

Syyllisyys kalvaa sydäntäni ja vaikka äitini antaa anteeksi kaikki hyvät vuodet ovat menneitä.

 

["aloittaja"]

Äitini teki parhaansa. Isäni on henkisestisairas ja mummoni manipuloi minua jotta sai äitini elämästä helvettiä.
Miten voin koskaan hyvittää tämän heilke ja pahinta tässä on se ettei minua edes enää varmasti kaivata kaiken jälkeen.

 

[Arvosta]

No, nyt on aika lopettaa se itsesäälissä rypeminen, jos äitisikin on sinulle jo antanut anteeksi. Nokka kohti tulevaisuutta, tuskin teet enää samankaltaista virhettä.

Vai onko nyt kysymys siitä, että luottamuksesi siihen, että havainnoit asiat elämässäsi realistisesti on hävinnyt? Onko oikeastaan kysymys edes katumuksesta vaan omakuvan rikkoutumisesta?

 

["aloittaja"]

Kyse on puhtaasti surusta siitä mitä olen kaikki nämä vuodet aiheuttanut.

 

[...............]

Mitä olet sitten tehnyt? Olisi helpompi ymmärtää jos vähän avaisit näitä tekoja..

 

["aloittaja"]

Ihan mielipahaa riidalla ja kiukuttelulla olen aiheuttanut. On äitinikin provoisoinut, myönti itsekin, mutta suurimman työn olen itse tehnyt ja vaikka sanoo et antaa anteeksi ei menetettyjä vuosia saa takaisin.

 

[näin...]

Mä sanoisin, että traagista äidillesi, mutta myös sinä olet menettänyt tärkeitä vuosia äitisi kanssa ja jos se on jo lapsena alkanut niin hämärtää asioiden tajuamista. Mitään et voi muuttaa mutta voit käyttää ihan jokaisen sekunnin tulevaisuudestanne paremmin. Rakentakaa yhdessä vieläkin vahvempi suhde. Mikään ei ole vahvempi kuin äidin ja tyttären suhde.