Kun töihin meno ahdistaa

["Epätoivo"]

Pitkien vapaiden jälkeen taas töihin lähtö edessä, pelottaa, ahdistaa, vituttaa, ärsyttää....mitä ihmettä tuon kanssa tekis? Ite halusin tuota työpaikkaa ihan 110%, tiesin, että tulee olemaan haasteellista, mutta että näin ahdistavaa....en arvannut.
Alkaa jo kohta perhe elämä kärsiä kun oon kun perseelle ammuttu karhu jo edellisenä iltana kun seuraavana päivänä on töihin meno.
Työterveydessä oon jutellu ja terkka ehdotti psykologin tapaamisiakin, mut en tiiä....pomo on niin pelottava, etten halua sen tietävän, miten mä pelkään, jos se tietää, se laittaa mut entistä kusisimpiin hommiin
Onkohan ketään kohtalotoveria?

 

[vffer]

Mä olen myös alalla, joka on niin stressaava, että tiedän etten pysty tekemään töitä jatkossa sillä. Nyt olen ollut 2 vuotta kotona lapsen kanssa, ja mietin mitä teen.

 

["vieras."]

Mitä työtä sä sit ap teet?

 

[njkkjhkj]

Yksi elämä täällä vai eletään. Eikö siitä kannattaisi edes hiukan nauttia. Jos ei rahasta huutava pula niin irtisanoutumaan vaan........

 

["Epätoivo"]

En haluu kertoa ammattia, mut ihmisten kanssa ja ihmisten hengellä "leikin".
Eikä olo siis kysymys siitä, että ei vaan huvita mennä töihin...

 

[jaxuhali]

Kauanko ap olet ollut tuossa työssä? Oletko miettinyt mikä erityisesti sinua siinä rassaa? Menetetty vapaa-aika, työkaverit, asiakkaat, se, että et tunne osaavasi/ehtiväsi/jaksavasi kaikkea...

 

["vieras."]

eli sairaanhoitaja tai lääkäri, vaikkaan ekaa...vaikkei se mulle kuulu. Sitä mieltä olen myöskin, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kamalassa työpaikassa, elämästä pitää nauttia niin kauan kuin sitä riittää ja kyllä se koskee työpaikkaakin...hyvä se olisi jos siellä viihtyisi kun siellä monesti yli puolet päivästä vietetään.

Itse irisanouduin henkilökohtaisen avustajan paikasta, kun työnantaja oli täys ääliö...kyllähän se mulle v.ittuili, että kannattaisiko hankkia ensin uusi työpaikka tilalle, mut sanoin sille, että olen mielummin työtön kuin hänen pompoteltavanaan ja tuhlaisin elämääni, menettäisin mielenterveyteni yhden työpaikan takia.

Tosin se ei iso menetys ollut kun oli osa-aikatyö, mut kuitenkin.

 

["Epätoivo"]

Työkaverit on tosi kivoja ja kannustavia, pomo, niinkun aiemmin kirjoitin täys kus..ipää, olen toiminut ammatissani reilut 10v, nyt tuossa uudessa työpisteessä puolisen vuotta....
Ei oo varaa irtisanoutua, enkä osaa mitään muuta tehdä....opiskelu ei enää innosta ( ikää siis jo senverran, eikä taloudellisesti mahdollista)
Huoh....

 

["Koutsi"]

Kuulostaa ikävältä, että töihin menoa pitää pelätä. Pelottaako itse työ vai esimies vai sekä että? Kuulostaa siltä, että ongelmasi ovat ehkä eniten työyhteisössä ja / tai suhteessa esimieheen. Epäasiallista kohtelua, kuten huutamista, ei pidä hyväksyä, onko kyse sellaisesta, vai onko esimiehen persoona tai esiintymistyyli vain muuten pelottava?

Jos olet hoitoalalla, luulisi työpaikan vaihtamisenkin olevan mahdollista. Keskusteluapu työterveydestä kannattaa hyödyntää, senhän voi ajatella enemmänkin työnohjauksena kuin minään kallonkutistamisena. Ei esimiehesi pitäisi saada selville työterveyspalveluiden käyttöäsi, ei sitä ole syytä pelätä.

Toisaalta joskus on niin, että se mitä olemme kovasti halunneet, ei olekaan oikeasti meille hyväksi. Ihmisten stressinsietokynnys on erilainen,, joku työ voi vaan kuormittaa liikaa tietyntyyppistä ihmistä.

Monesti kuitenkin kokemus ja osaaminen kasvattavat sietokykyä ihan itsestään, ajan kanssa. Osaamispuutteita voisi korjata koulutuksella tai hakemalla tukea kollegoista, kysymällä heiltä enemmän neuvoja ja mielipiteitä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä hommia, joihin osaaminen ja rahkeet edes suurinpiirtein riittävät. Jos tuntuu, että tilanne ei ole tämä, älä syyllisty tai tunne huonoa omaatuntoa. Valmiuksia voi aina kehittää tai esimerkiksi selkeyttää työnkuvaa, monesti ongelma voi piillä siinäkin, että stressataan asioista, jotka eivät niin tärkeitä olekaan tai käytetään aikaa vääriin asioihin.

Yritetään myös muistaa, etteivät esimiehetkään ole ajatustenlukijoita. Usein jos haasteistaan kertoo rakentavalla tavalla esimiehelle, niin vastaanotto on parempaa kuin olisi arvannutkaan.

 

["Epätoivo"]

Kiitos, koutsi! Esimiehen kanssa juttelin tässä jokunen aika sitten ja kerroin fiiliksistä, vastaanotto oli aika jäätävä....sen jälkeen onkin vasta alkanu pelätä sitä...
On varmaan työpaikan vaihto mahdollinen, ihan hirveästi ei oman erikoisalan töitä ole tarjolla. Tai sit pitäis alkaa tekee jotain ihan muuta tai oman erikoistumisalan ulkopuolista hommaa. Ja kuten sanoin tuossa aiemmin, työkaverit on tosi mahtavia, kannustavia ja niiltä uskaltaa neuvoja kysyä.
Työterveyshuollon tarjoamaa keskusteluapua mietin edelleen, se vaan tapahtuisi työajalla, niin pakkohan mun ois pomolle siitä kertoa....tai kai vapaa-ajallaakin sais mennä, mut ei innosta...
No, ei muuta kun jäitä hattuun ja menoks, tunti kerrallaan....ja mollin sivuja katsellen

 

["hoitsu"]

Tottakai voit mennä keskustelemaan työterveyshuoltoon, ja kannattaakin, jos itse työ ja työkaverit on mieleisiä. Sanot pomolle vaan et on lääkäri tai hammaslääkäri, ja teet vaikka tunnit takasin niin ei tarvii enempää selitellä. Toisaalta työt oman erikoisalan ulkopuoleltakaan ei välttämättä ole huono vaihtoehto, matkailu avartaa. Tsemppiä!

 

[vierailija]

Vanha ketju, mutta vastaan kuitenkin. Aloitin uudessa työssä kuukausi sitten, myyntityötä opiskelujen ohella kolme-neljä iltaa viikossa. Vaikka töitä ei olekaan kokopäiväisesti, ahdistaa ihan helvetisti mennä tuonne kun meininki on niin hektistä ja työnantaja painostaa koko ajan. Onneksi soppari on vain alkukesään asti, mutta tuntuu että jokaisen työpäivän jälkeen on ihan loppu ja kuitti. Kuuntelen aina ennen työvuoroa tunnin verran mielimusiikkiani, se tuntuu auttavan pahimpaan ahdistukseen ja antaa itsevarmuutta.