Kun tiedän, mutten voi sanoa, että tiedän

Pari vuotta sitten selvisi, että mieheni oli tapaillut erästä naista työpaikaltaan. Tiesin, että he kävivät kahvilla työpäivän aikana yhdessä, mutta en sitä pitänyt mitenkään ihmeellisenä.
Mutta se oli kahvittelusta mennyt pidemmälle, joka selvisi minulle vahingossa. En tiedä kuinka pitkälle, mutta selvästi yli pelkän työkaveruuden.

Kun asia tuli ilmi, mies käyttäytyi aika kummallisesti. Hän mm. totesi minulle kiukkuisena, että eikö hänellä saa olla ystäviä? Sanoin silloin, että saa, mutta ei sellaisia, joille mm. lähetellään intiimejä viestejä. Jotenkin se koko juttu siitä unohtui, kun elämäämme tuli isoja juttuja muuten ja mieskin vaihtoi työpaikkaa samaan aikaan. Emme siis käsitelleet asiaa oikeastaan lainkaan. Joskus kysyin mieheltä, onko hän ollut tähän naiseen yhteydessä ja mies sanoi, ettei ole (tietysti sanoi, mitä muutakaan). En oikein voinut muuta, kuin uskoa ja luottaa. Siitä huolimatta asia on säännöllisesti tullut mieleeni ja ahdistaa välillä niin paljon, että tekisi mieli oksentaa. Miehelle en ole siitä mitään sanonut, kun en tiedä, miten asiaa pitäisi käsitellä.

Mutta nyt kesälomien jälkeen, huomasin, että mies oli saanut sähköpostia tältä naiselta. Näemme toistemme sähköpostien otsikot, jos toinen ei ole kirjautunut yhteiseltä koneeltamme ulos. Se vaatii kyllä erikseen sen, että käy katsomassa toisen postit, vaikkakin vain lähettäjät ja otsikot näkyy, ei itse viestiä.

Mies oli siis jättänyt kirjautumatta ja näin (kävin katsomassa postist)tältä naiselta tulleen viestin, jonka otsikko paljasti, että se oli vastausviesti. Sähköpostiin kun tulee eteen se RE tai VS, kun on kyse vastauksesta. Otsikko itsessään oli ihan neutraali "huomenta". Mutta mies siis oli lähttänyt naiselle postia.

Viikko sitten kysyin mieheltä, onko hän ollut tämän naisen kanssa yhteydessä ja hän vaihtoi puheenaihetta, en kertonut, että olin nähnyt sähköpostin. Yritin vakuutella itselleni, että se on ihan viaton juttu. Pelkkä huomenta.

Toissapäivänä kerroin hänelle, etten ole saanut miehen ja tämän naisen juttua mielstäni ja se ahdistaa minua, koska en tiedä mitä aikoinaan tapahtui tai ovatko he edelleen yhteydessä.

Mies kielsi heidän olevan yhteydessä, eli valehteli minulle. Hän myös sanoi, että ei voi tehdä minun ahdistukselleni mitään muuta, kuin odottaa, että voisin taas häneen luottaa.

Nyt asia pyörii päässäni. En jaksa innostua mistään ja mieleni teksi paiskata koko juttu miehen silmille. Kertoa, että tiedän postista jne. Mutta toisaalta en haluaisi saada aikaan mitään pattitilannettakaan.

En näköjään luota mieheen kovinkaan paljon, sillä yhtenä hetkenä kaikki on ihan hyvin, mutta sitten toisena pohdin, että mitä jos sittenkin? Mitä jos minua onkin nyt pari vuotta kusetettu kunnolla? Mistä voin tietää, miten pitkälle mies ja tämä nainen ovat suhteessaan menneet vai onko sittenkin niin, että mitään ei ole ollut kahden vuoden aikana?

Ahdistaa koko juttu. Harmittaa, ettei asiaa pari vuotta sitten käsitelty kunnolla, vaan se jatkuvasti leijunut tuossa taustalla ja mies on kuvitellut, että minua ei enää vain kiinnosta seksi samalla tavalla kuin ennen tai että en vain enää pidä hempeilystä.

Mutta on hetkiä, jolloin en voi sietää häntä lähelläni, koska mieleeni tulee ajatus, että hän on ollut sen toisen naisen kanssa. Hän on sille naiselle lähettänyt viestejä, jotka ennen olivat meidän kahden juttuja. Tiedän, että silloin pari vuotta sitten hän lähetti tälle naiselle sellaisia viestejä, joiden luulin olleen vain meidän kahden juttu. En ole sen jälkeen halunnut kuulla mieheltä niitä asioita, vaikka ne aikaisemmin olivat ihania ja rakastin niitä.

Mitä minun pitäisi tehdä?

 

On kyllä todella törkeätä käytöstä sinua kohtaan. Ota mies puhutteluun ja sano, että tämän tämmöisen on loputtava ehdottomasti heti ja nyt. Tuommoista käytöstä ei yhdenkään puolison tarvitse sietää!!
Voi jumalauta MIKÄ ÄIJÄ!

 

On kyllä todella törkeätä käytöstä sinua kohtaan. Ota mies puhutteluun ja sano, että tämän tämmöisen on loputtava ehdottomasti heti ja nyt. Tuommoista käytöstä ei yhdenkään puolison tarvitse sietää!!
Voi jumalauta MIKÄ ÄIJÄ!

Jos otan hänet "puhutteluun", niin se tarkoittaa, että olen tarkoituksella lukenut hänen sähköpostiensa otsikot. En haluaisi olla vakoilija.

Entä jos puhutteluun ottaminen aiheuttaa vielä isompia riitoja?
Kun tietäisin, että pystynkö unohtamaan asian lopulta. Meillä on kaikeasta huolimatta paljon hyvää suhteessamme. Tuo juttu vain kaihertaa taustalla. Ainakin minun ajatuksissani.

 

Ja se kaihertaa sinua lopun elämääsi jos et nyt puhu. Sinulla on oikeus puhua tunteistasi; miehesi tekee väärin, et sinä, tottakai miehesi suuttuu,ärtyy ja seuraavaksi todennäköisesti haukkuu sinua luulotautiseksi.

Tuo kaikki kuuluu pettävän miehen taktiikkaan.

Ei ole sinun tehtäväsi "alkaa" vaan luottaa, se on mahdotonta, jos miehesi haluaa, että luotat häneen, HÄNEN on oltava täysin avoin kaikessa tekemisissään, HÄNEN on ansaittava luottamus koska toisen selän takana vaikkapa vain viestittäminen toisen naisen kanssa on pettämistä.

Istuta miehesi sohvalle ja kerro hänelle täysin rauhallisesti ja riitelemättä mitä tunnet koska tunteet eivät koskaan ole väärässä, sinulla on oikeus tuntea siten kun tunnet.

Jos minulta kysyttäisiin niin olen varma, että tässäkin tapauksessa yhtä näkyvää rottaa kohden on piilossa kymmenen josta et tiedä mitään!!

Jos et nyt puhu olet muutaman vuoden päästä katkera ja kun silmäsi avautuvat ihmettelet mitä päässäsi oikein liikkui kun olit vain hiljaa.

 

Sano, että vahingossa näit sähköpostin ja se vaivaa sinun mieltäsi. Jos hän sinun selkäsi takana viestittelee toiselle naiselle - niin mikäli mies suuttuu - kun otat asian puheeksi - niin siinä on silloin jotain hämärää!m
Mutta jos tilanne menee keskustelulla ja huumorilla ohi - niin silloin olet ainakin saanut selvyyden.

 

Selvästi miehesi ja tämä toinen nainen ovat vehdanneet selkäsi takana koko ajan. Ja aivan varmasti myös muuta on ollut kuin pelkkää viestien ja s.postien lähettelyä! Tiedän mistä puhun,olen ollut kohta 4 vuotta erään ukkomiehen rakastaja. Vaikka mies jäi pari vuotta sitten kiinni, on suhteemme jatkunut, tosin emme enää niin paljoa viestittele ja mies on selvästi varovaisempi kuin ennen. En minäkään tälle miehelle enää viestejä lähettäisi jos ei meillä mitään sutinaa edelleen olisi. Ja totta kai mies kieltää kaiken kotona ja katuu sitä mitä on mukamas aiemmin tehnyt jne. Ei halua erota kuitenkaan lapsen ja omaisuuden vuoksi. Ihmettelen suuresti näitä pettäviä ns.kunnollisia perheen isukkeja jotka roikkuvat huonoissa liitoissaan ja elävät kaksoiselämää! Eivät kuitenkaan uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen ja naivat kahta naista yhtäaikaa. Se on aika säälittävää mutta niin totta todella monessa perheessä. Itse en koe tästä huonoa omatuntoa, jos en minä olisi miehen toinen nainen, olisi se varmasti joku muu. Heidän liittonsa oli mennyt jo vuosia todella huonosti ennenkuin mies lähti etsimään seuraa eli seksiä muualta. Mutta ei nämä pettämis jutut ainakaan paranna avioliittoa, päinvastoin,kun käry käy menee vielä huonommin kun luottamus ja kunnioitus ja se rakastaminen on hävinnyt! ps.itse olen vapaa,en petä ketään enkä ole luvannut kellekään mitään.ukkomies vastuussa itse valinnoistaan ja tekemisistään

 

...yksi tällainen selkärangaton mies... Tottahan toki jotain peliä on selvästi vielä tämän naisen kanssa. Tuskin nyt yhtäkkiä vaan lähetellään toiselle sähköpostia tyyliin "Huomenta, mitäs sulle kuuluu näin kahden vuoden jälkeen??"... Mielestäni tästä "vakoilusta" voi ihan hyvin miehelle sanoa, koska kerran syytä on ollut. Miehen on ihan turha yrittää kääntää tätä vakoilevan ja kyttäävän naisen (eli sinun) piikkiin, koska itse on selvästi harrastanut vilunkia ja valehdellut sinulle päin naamaa. Nyt täytyy oikeasti toimia, koska myöhemmin se tulee olemaan vaikeampaa, ja on sitä varmasti jo nyt. Et kai oikeasti halua, että se "toinen nainen" tulee vaikka raskaaksi miehellesi?? Tai jotain muuta hirvittävää. Jos häntä niin hirveästi toiset naiset kiinnostaa, niin anna mennä. Hetken se perääsi ruikuttaa, mutta pysy kovana. Toisena vaihtoehtona mietin, että pystyisitkö joskus saamaan selville, ovatko puhelinyhteydessä? Voisitko mahdollisesti joskus seurata miestä, jos on menossa johonkin, ja voisi olla menossa tapaamaan tätä naista?? Miehestä sen kyllä aistii, jos toisen syliin juoksee. Esim. yrittää saada riidan aikaan sinun kanssasi, niin on sitten oman munattoman ja selkärangattoman mielensä mielestä oikeutettu paskamaiseen toimintaan. Katkeraa tilitystä, mutta kokemusta on...

 

Suosittelen menemistä pariterapiaan yhdessä selvittämään tätä asiaa neutraalin henkilön kanssa. Ei nyt kannattaisi kiertää asiaa "kuin kissa kuumaa puuroa", se vie enrgiaa. Kerää rohkeutesi ja ota asia esille. Vaikka riitahan siitä kehkeytyy, mutta älä pelkää riitelyä. Valitse muutama huonokuntoinen kuppi valmiiksi , jonka voit vaikka heittää riidän höystämiseksi lattialle säpäleiksi. Silloin mies uskoo vaemaan, että olet tosissasi.

 

Mies on aloittanut suhteenne alasajon, pettänyt ainakin luottamuksesi. Tavanomaista leikittelyä miehiltä, eivät jostain syystä koe tekevänsä mitään kovin väärää, kun viestittelevät toiselle naiselle, olipa sisältö mitä tahansa "ystävyyttä". Rehti mies tuo ainakin ystävänsä esiin ja kertoo yhteydenpidosta vaimolle. Salailulla on aina jokin merkitys!

Juttusi tuntuu niin todelta ja osaan kuvitella siihen jatkon. Luottamuksen menetys häiritsee sinua, väsyttää jaa uuvuttaa sinut henkisesti, alat voida pahoin koko ajan miehen seurassa. Itselleni kävi niin. Kun sitten toin tunnetilani esiin, kerroin epäilykseni ja heitin "pari kuppia", niin mies vain totesi, etten viitsisi provosoida! Sen jälkeen hänellä oli mielestään oikeus provosoitua, käydä käsiksi ja lähteä yöksi pois.

Sen jälkeen ei ollut itselläni halua selvittää mitään, palauttaa luottamusta eikä korjata suhdetta. Ihmettelen vain, miten jotkut parit voivat vielä korjata tilanteen ja palauttaa luottamuksen toiseen.

 

"Ihmettelen suuresti näitä pettäviä ns.kunnollisia perheen isukkeja jotka roikkuvat huonoissa liitoissaan ja elävät kaksoiselämää! Eivät kuitenkaan uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen ja naivat kahta naista yhtäaikaa. Se on aika säälittävää mutta niin totta todella monessa perheessä. Itse en koe tästä huonoa omatuntoa, jos en minä olisi miehen toinen nainen, olisi se varmasti joku muu."

Voi voi, ei miehellä tarvitse lainkaan mennä huonosti kotona vaikka pettääkin, on pettäjätyyppi joka pettää ihan muista syistä.

Minä säälin kyllä enemmän teitä toisia naisia jotka tuhlaatte ainutkertaista elämäänne jonkun kypsymättömän ukkomiehen takia, suostutte elämään puolinaista elämää, olemaan vain saatavilla silloin kun se miehelle sattuu sopimaan.

Itse en suostuisi olemaan tuollaisessä pettämisessä osallisena mistään hinnasta, en voisi olla miehen kanssa jota en kunnioita , en voisi elää itseni kanssa, mieluummin olen yksin kuin suostuisin pettävän ukkomiehen seksileluksi.

Ja jos vielä satutte sen miehen saamaan omaksenne niin se takuuvarmasti pettää teitä kin koska haluaa haluaa salasuhteen tuomaa jännitystä.

Mikähän teissä toisissa naisissa mahtaa olla kun suostutte moiseen, en ole naurettavampaa syytä kuullut kuin tuo, jos se en ole minä niin se on joku muu, eikö pitäisi sanoa itselleen ; jos se jonkun pitää olla niin en ainakaan minä!

 

Kuten joku jo huomattikin, ei noin aloiteta pitkän ajan päästä. Jos lähettäisin kahden vuoden päästä jollekulle sähköpostia, otsikoisin sen "hei". Tuo otsikko, "huomenta", viittaa jo jonkin aikaa meneillään olevaan kirjeenvaihtoon.

Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta jos mieheni jäisi kiinni valehtelusta, ei minua paljon kiinnostaisi suuttuisiko hän tekemästäni vakoilusta. Kumpi teko tässä on pahempi, se että hän pettää vai se että sitä hait epäilyillesi vahvistuksen moraalittomalla tavalla?

 

Ymmärrän miltä aloittajasta tuntuu.
Ei tuota enää voi selvittää. Olen nyt viimeiset 2 vuotta tapellut saman asian kanssa, mutta valitettavasti:

ilman että mies tekee täyskäännöksen ja alkaa rehelliseksi, se ei tuosta enää palaa.

Minä nostin vastaavassa tilanteessa kissan pöydälle viimein haudottuani asiaa ensin jonkin aikaa, tunnustin jopa miehelle lukeneeni hänen puhelimensa kun olin aikani kuunnellut valheita. Mies ei siitä suuttunut enää että olin lukenut puhelimen, koska tajusi että hän on tehnyt väärin, mutta kun näin että hän valehteli täsmälleen siihen asti kun kerroin lukeneeni puhelimen ei paluuta ollut.

Ja vielä näin kuinka vakuuttava hän osasi olla. Hän käytti vuoroin suuttumista ja vuoroin tekaisi jotain "tunnustuksia" kuten myönsi olevansa "ajatellut jotain naista, mutta ei ole koskaan ollut yhteydessä"..
jos en olisi tiennyt mitä puhelimessa lukee olisin varmasti uskonut jutut tai ainakin jättänyt miehen rauhaan.

En pysty enää seksiin mieheni kanssa, koska tiedän mihin valehteluun hän oli valmis.
Ja koska seksi on loppu, minulla ei ole enää "oikeutta" olettaa mieheni elävän selibaatissa, hän nykyään suuttuu verisesti jos edes kysyn häneltä taannoisista tapahtumista. Mitään hän ei tee korjatakseen tilannetta, muuta kuin on vain hirmuisen kiltti minulle muuten.
Mutta hän ei esimerkiksi ota lainkaan puheeksi seksielämämme puuttumista, koska hän tietää mistä se alunperin johtuu. Näinollen hän ei halua ottaa asiaa puheeksi, koska tietää että kysyessään "miksi", minä ottaisin tämän luottamusongelmamme puheeksi, ja hän tietää sitten joutuvansa taas ahtaalle. Ja koska hän tietää ettei pysty selittämään sitä minulle/ ja koska hän ei uskalla enää valehdella koska ei voi tietää enää kuinka monta viestiä aikoinaan luin ja kuinka paljon tiedän, niin hän ei puhu mitään.
Tässä nyt eletään selibaatissa näennäisen tyytyväisenä, vailla mitään toivoa että asia koskaan selviäisi.

 

Lisään vielä sen että jossain vaiheessa aloin tuntea itseni täysin turhaksi, kun huomasin etttä tässä nyt vatvotaan viikosta toiseen ketä mieheni on nussinut.
Se koko asetelma on niin naurettava, että tenttaaminen kannattaa jossain vaiheessa kyllä lopettaa.
Jos mies on päättänyt valehdella, huorata ja pettää, niin kuka sille mitään voi??
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Jos omaa yhtään itsekunnioitusta niin eroaa suhteesta ajoissa, eikä jää penkomaan lisätietoja. Koska niitä ei tarvita: Se riittää että mies valehteli. Loput pysyköön hänen oman kaappinsa perukoilla. Mitä syvemmälle valehtelun verkkoon joutuu, sitä katkerammaksi tulee itse. Harmi vaan että yleensä tämä tapahtuu ihmisille jotka ovat sitoutuneet toisiinsa esim. materiaaliselta kannalta vahvasti, ovat jopa kihloissa/ naimisissa.
siitä on vaikea lähteä, ja se kai miehen alunperinkin rohkaisee temppuilemaan. Kun tietää että ei se akka mitään sille asialle voi.

 

Kiinnostava ongelma. Petetyksi tullut alkaa yleensä epätoivon vimmalla selvittää miehen rikoksen vakavuutta. Kuinka usein on tavattu, kuinka syvällä muna on käynyt, montako viestiä on laitettu.
Kyse lienee halusta saada oikeutus miehen jättämiselle. Tai vakuutus siitä että rikos on tarpeeksi paha jotta oma vitutus olisi oikeutettua. Taikka sitten helpotuksen huokaus: Se posti tulikin väärään osoitteeseen ja se on harvinainen mies jonka nimi on HANNA vaikka hän on oikeasti miehen miespuolinen työkaveri. Hän on vain kotoisin jostain maasta jossa miehille annetaan nimeksi Hanna tai JOhanna. MIes tapasi hänet ulkomaan komennuksella.

kaikki tämä on toiveajattelua, haihattelu sikseen ja lopettaa sen valheiden kuuntelemisen.

 

Ja suosittelen kyllä lukemaan ne viestit, ettei jää pelkän otsikon varaan.

 

Silloin, kun teillä on kivaa ja menee hyvin, voit olla ajattelematta asiaa. Rakastat miestä ja hän sinua, ja arki rullaa eteenpäin.

Toisinaan, asia palaa uudelleen ja uudelleen mieleesi. Tiedät, että mies valehtelee, ja koet asian tiimoilta ristiriitaa. Asian voit ohittaa taas hetkeksi palaamalla siihen, kun taas menee vaihteeksi hyvin, kunnes asia palaa taas vaivaamaan sinua.

Tiedätkö mistä on kyse? Itsepetoksesta. Miksi niin monet petetyt ja hakatut naiset pysyvät suhteessa, jos itselleen valehtelu olisi niin ilmeistä ihmiselle itselleen?

Et epäile, vaan TIEDÄT miehen valehdelleen yhteydenpidosta. Miten tuollaista asiaa voi sivuuttaa? Nyt tunnut vakuuttelevan itsellesi, että pääset asian yli ilman että joudut mainitsemaasi pattitilanteeseen. Ikäänkuin tilanne olisi sinun vastuullasi, ja olisit tehnyt väärin koska näit viestin vahingossa.

VÄÄRIN. Mies on vastuussa tilanteesta, hän on pettänyt luottamuksesi valehtelemalla. Jos sinulla yhtään pääkoppa toimii, jos sinulla on edes hitusen itsetuntoa ja itsearvostusta jäljellä, kaikkien päivän askareiden takana hiiviskelee tunne ristiriidasta. Et voi sitä peitellä, se tulee olemaan aina elämässäsi, koska et halua käsitellä asiaa.

Tunnut haluavan pelastaa parisuhteesi, mutta tiedät myös, että miehesi on pettänyt luottamukseksi. Luottamus on kuin uponnut laiva. Se voidaan hinssata takaisin meren pohjalta, muttei mikään muuta sitä, että se on uponnut laiva. Se on kuin merkki, joka jää ikuisesti paikoilleen, eikä palaa enää entiselleen.
Kovalla työllä pari voi löytää luottamuksen uudelleen, mutta se tosiaan vaatii paljon työtä ja sataprosenttisen halun yrittää, ja tietenkin, sataprosenttisen lupauksen ettei luottamusta petetä enää koskaan, sitä tarkoittamalla.

Voit kieltää asian tätäkin lukiessasi, muttei mikään muuta sitä tosiasiaa että sinulle on valehdeltu. Ja pahin kaikista, se henkilö on se, joka saa täyden rakkautesi, se saa sinut ihmisenä. Onko se sen arvoista?

Et voi välttyä pattitilanteelta. Se odottaa sinua, ja miten kauemmin odotat, sitä enemmän asia syö sinua sisäisesti. Älä anna sen muuttaa itsetuntoasi, sillä hyväksyäksesi asian sinun täytyy luopua itsetunnostasi ja itsearvostuksestasi.

Kukaan, KUKAAN ihminen ei ole sellaisen arvoinen.

 

Kun on vahva halu yrittää silloinkin, kun on kaikkein heikoimmillaan, haavoitettu ja loukattu, kuvittelee, että luottamus voi palautua. Ja palautuuhan se pettäjälle. Hän alkaa luottaa siihen, ettet jätä tapahtui mitä tahansa. Oravanpyörä, josta on vaikea irrottautua.

Aikojen kuluessa vasta tajuaa, miten rikkinäistä, pelokasta ja ohutta elämä on voinut olla. Sen yksittäisen petoksen ja luottamuksen menetyksen saattaa kyllä unohtaa, mutta itsetunto katoaa samalla. Ihmiseen jää jälki aina. Mieli muistaa aina, miten itseisarvoasi on poljettu. Pahimmassa tapauksessa olet kuin pieksetty henkisesti. Elät kaiken aikaa pelossa, ohuesti. Sinulla ei ole arvoa, jonka ansaitsisit oma itsenäsi. ja vaikkei sitä aina muista ja huomaa, niin et oikeasti elä luottaen.

Tajusin tämän vasta paljon myöhemmin. oikeastaan vasta silloin, kun mies yritti estää provosoitumasta. Siinä vaiheessa oli mieli tehnyt jo työtään, muistanut myös aiempia loukkauksia ja vähättelyjä, hylkäämisen, josta sinnittelin eteenpäin tietämättä miksi. Silloin oli vielä itsetluottanusta paljon.

Kuitenkin oli suuri virhe antaa edes sitä ensimmäistä loukkausta ja jättämistä anteeksi. Anelevan elämä ei tule ikinä olemaan ruusuista. Ei kukaan meistä ole syntynyt tänne loukattavaksi, petettäväksi ja hyväksi käytettäväksi. Ihmisen itsetunto on siinä, ettei salli sitä.

 

Heti ekana tuli mieleen, että mitä oikein pelkäät? Todellinen syy ei voi olla tuo, ettet halua olla "vakoilija". Onhan miehesikin pettäjä. Eli kumpiko lienee pahempi...

On inhimillistä haluta väistellä vaikeita asioita, jotka voivat johtaa pahimmillaan jopa eroon. Tätä sinäkin taidat pelätä, että teidän suhteenne saa ruman lopun, jollaista kukaan ei tietenkään toivo, kun on rakkaasta ihmisestä kyse.

Mutta pidemmän päälle asia tulee joka tapauksessa väliinne. Ehkä jopa pahemmin kuin asiasta keskustelu ja riitely. Ja sun oma olosi pahenee, vaikka miehelläsihän se huono olo pitäisi olla, ei sinulla.

Niinpä siis: keskustelua peliin. Silläkin uhalla, et vakoilusi paljastuu...

 

Selvästi miehesi ja tämä toinen nainen ovat vehdanneet selkäsi takana koko ajan. Ja aivan varmasti myös muuta on ollut kuin pelkkää viestien ja s.postien lähettelyä! Tiedän mistä puhun,olen ollut kohta 4 vuotta erään ukkomiehen rakastaja. Vaikka mies jäi pari vuotta sitten kiinni, on suhteemme jatkunut, tosin emme enää niin paljoa viestittele ja mies on selvästi varovaisempi kuin ennen. En minäkään tälle miehelle enää viestejä lähettäisi jos ei meillä mitään sutinaa edelleen olisi. Ja totta kai mies kieltää kaiken kotona ja katuu sitä mitä on mukamas aiemmin tehnyt jne. Ei halua erota kuitenkaan lapsen ja omaisuuden vuoksi. Ihmettelen suuresti näitä pettäviä ns.kunnollisia perheen isukkeja jotka roikkuvat huonoissa liitoissaan ja elävät kaksoiselämää! Eivät kuitenkaan uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen ja naivat kahta naista yhtäaikaa. Se on aika säälittävää mutta niin totta todella monessa perheessä. Itse en koe tästä huonoa omatuntoa, jos en minä olisi miehen toinen nainen, olisi se varmasti joku muu. Heidän liittonsa oli mennyt jo vuosia todella huonosti ennenkuin mies lähti etsimään seuraa eli seksiä muualta. Mutta ei nämä pettämis jutut ainakaan paranna avioliittoa, päinvastoin,kun käry käy menee vielä huonommin kun luottamus ja kunnioitus ja se rakastaminen on hävinnyt! ps.itse olen vapaa,en petä ketään enkä ole luvannut kellekään mitään.ukkomies vastuussa itse valinnoistaan ja tekemisistään

Ei sinullakaan hyvin mene. Miksi olet jäänyt roikkumaan ukkomieheen. Ei ehkä rakasta vaimoaan, avioliitto on ehkä ns. ohi. Mutta ei rakasta sinukaan. Olisitte yhdessä jos rakastaisi. Katso sinäkin vain totuutta silmiin. Olet kakkonen, eikä se muuksi muutu, vaikka kuinka asiaa pyörittelisit.

 

Selvästi miehesi ja tämä toinen nainen ovat vehdanneet selkäsi takana koko ajan. Ja aivan varmasti myös muuta on ollut kuin pelkkää viestien ja s.postien lähettelyä! Tiedän mistä puhun,olen ollut kohta 4 vuotta erään ukkomiehen rakastaja. Vaikka mies jäi pari vuotta sitten kiinni, on suhteemme jatkunut, tosin emme enää niin paljoa viestittele ja mies on selvästi varovaisempi kuin ennen. En minäkään tälle miehelle enää viestejä lähettäisi jos ei meillä mitään sutinaa edelleen olisi. Ja totta kai mies kieltää kaiken kotona ja katuu sitä mitä on mukamas aiemmin tehnyt jne. Ei halua erota kuitenkaan lapsen ja omaisuuden vuoksi. Ihmettelen suuresti näitä pettäviä ns.kunnollisia perheen isukkeja jotka roikkuvat huonoissa liitoissaan ja elävät kaksoiselämää! Eivät kuitenkaan uskalla tehdä ratkaisua puoleen tai toiseen ja naivat kahta naista yhtäaikaa. Se on aika säälittävää mutta niin totta todella monessa perheessä. Itse en koe tästä huonoa omatuntoa, jos en minä olisi miehen toinen nainen, olisi se varmasti joku muu. Heidän liittonsa oli mennyt jo vuosia todella huonosti ennenkuin mies lähti etsimään seuraa eli seksiä muualta. Mutta ei nämä pettämis jutut ainakaan paranna avioliittoa, päinvastoin,kun käry käy menee vielä huonommin kun luottamus ja kunnioitus ja se rakastaminen on hävinnyt! ps.itse olen vapaa,en petä ketään enkä ole luvannut kellekään mitään.ukkomies vastuussa itse valinnoistaan ja tekemisistään

Mä taas ihmettelen kakkosia jotka jäävät roikkumaan ukkomieheen. Neljä vuotta! Ei se ukkomies sua rakasta, eikä tee mitään päätöstä (ainakaan sun eduksesi) kun kerran tietää että sinä vaan roikut siinä kaikesta huolimatta. Hän käyttää sua hyväkseen ja niin käyttää myös vaimoaan. Hankkisit kuule hyvä kakkonen OMA elämä!

 

HEi kaksi ylläolevaa kirjoittajaa: menkää suomi24 suhteet ja tunteet palstalle, siellä on jo AIVAN KAIKKI noiden teidän viestienne eri variaatiot ja nyanssit sivupolkuineen.
Nuo eivät liity tähän keskusteluun, eivätkä ole pätkääkään kehittäviä kommentteja::lette varmaan uusia pettämisen alalla mutta opiskelkaa niin huomaatte ettei mielipiteissänne ole mitään uutta eikä omaperäistä.

 

HEi kaksi ylläolevaa kirjoittajaa: menkää suomi24 suhteet ja tunteet palstalle, siellä on jo AIVAN KAIKKI noiden teidän viestienne eri variaatiot ja nyanssit sivupolkuineen.
Nuo eivät liity tähän keskusteluun, eivätkä ole pätkääkään kehittäviä kommentteja::lette varmaan uusia pettämisen alalla mutta opiskelkaa niin huomaatte ettei mielipiteissänne ole mitään uutta eikä omaperäistä.

Niin, ei niissä ole mitään uutta. Siinähän se asian ydin onkin. Omaperäiset rataksiut ovat aika vähissä Aina sama kuvio, toinen vedättää ja toinen on vedätettävänä. Tätä on jatkunut about 10 000 vuotta ainakin.

 

Mulla on sellainen käsitys miehistä että jos ne pettää/ovat pettäneet niin vaikka he jäisivät kiinni itse teossa, eivät ainakaan tunnusta heti tai suoraan sano että "kyllä". Niin paljon pelkäävät vaimon/tyttöystävän reaktiota ja ovat ns. pelkureita. Pitääkö tämä väite paikkansa? Niin, eli jos mies pettää, kannattaako tosiaan kysyä suoraan mieheltä? Miten todennäköistä on että mies rehellisesti tunnustaa; olen. En usko että kovinkaan mahdollista. Miehethän eivät juuri koskaan muutenkaan myönnä olleensa väärässä joten miten tämä poikkeaa heidän käytöksestä. Niin, joten salapoliisia pitää leikkiä jos haluaa vastauksen.

 

Kumpi on pahempi rike: valehdella pari vuotta, jäädä kiinni erittäin todennäköisestä pettämisestä tai ainakin niin tiiviistä yhteydenpidosta, ettei kehtaa sitä tunnustaa VAI lukea toisen tekstareita ja sähköposteja, kun on erittäin todennäköistä, että mies pettää? Minusta tarkoitus pyhittää keinot eli kyllä sinä saat lukea miehen viestejä.

Mitäs jos kertoisit miehelle, että tiedät vuorenvarmasti, että hän pettää sinua? Mies todennäköisesti huutaisi, haukkuisi valehtelijaksi jne, koska kieltäminen ja huutaminen ovat tavallisimmat reaktiot, kun yrittää pelastaa selustaa. Ei sinun tarvitse kertoa totuutta, miten sait totuuden selville, joten voit vaikka kertoa, että olet saanut ilmiannon eräältä tuttavaltanne.

Oliskohan niin, että et uskalla sohaista muurahaispesään, koska jos otat puheeksi miehen kanssa tämän asian ja vaadit häntä olemaan mies ja myöntämään teot tehdyiksi vihdoinkin, niin et voi olla ollenkaan varma, että mitä siitä seuraa. Voi olla, että mies jättää naisen ja hän tajuaa vihdoin, mitä on menettämässä, jolloin pystytte uudestaan lähentymään. Voi olla, että sinä haluat eron, kun saat tietää, mitä kaikkea selkäsi takana on puuhailtu. Voi myös olla, että mies haluaa eron nyt, kun on pakko valita kahden naisen väliltä.

Jos yrität unohtaa ja mitätöidä asian, niin se ei onnistu. Mietit asiaa kokoajan, jolloin se myrkyttää mielesi ja parisuhteenne. Et kykene enää luottamaan mieheen. Kun mies on poissa, mietit, että missä hän uittaa vehjettään ja kenen kanssa. Sinun sijassasi tarttuisin härkää sarvista (jos teillä on lapsia, niin hommaa lapset hoitoon siksi ajaksi) ja katsoisin, mitä siitä seuraa, kun otat asian puheeksi antamatta miehen paeta tilannetta. Sitä paitsi mikä se sellainen parisuhde on, jossa ei pystytä keskustelemaan kaikista asioista?

 

Mieheni ex-vaimo (silloin olivat vielä naimisissa) soitti miehelle työmatkalle, että tietää minun olevan siellä mukana. Joku oli muka nähnyt meidät lentokentällä. Oli tainnut akka ite olla vakoilemassa tai sitten kokeili vaan kepillä jäätä. No, onneks se ero tuli sitten.