Olen vissin synnyttänyt poikani väärälle puolelle maapalloa. Tässä kuukauden totutusyrityksen jälkeen alan olemaan epätoivoinen. Mun vajaa 2v. poika vihaa lunta.
Joka kerta sama homma. Ulos menee ihan mielellään. Istuu rattaissa tyytyväisenä, mutta auta armias jos nostaa hänet maahan. Pikku herra jumittuu siihen paikkaan ja alkaa itku että tahtoo rattaisiin. Paras saldo tähän mennessä on kolme askelta lumessa ja sekin onistui niin ilkeästi kun hän koitti tulla syliin niin peruutin vähän aina taakse että huomaisi että lumessa voi oikeesti kävelläkkin.
Mitäs tässä nyt kannattaisi tehdä? Luovutanko suosiolla ja talvi saa rajoittua rataskävelyihin :headwall:
Jotenkin tylsää kun ei voi koko perheen kesken ulkoilla kun poika jäätyy rattaisiin jos istuisi siellä seurana kun muut ollaan vaikka pulkkamäessä.
Pulkkaakin ollaan kokeiltu ja se vasta oli jotain ihan kamalaa
Onko kenelläkään kokemusta tämmösestä sisäisestä etelän lapsesta? Voinko jo suosiolla lopettaa tän yrittämisen ja siirtää sen ensi talveen? Ei viitsisi joka päivä käydä samaa itkettämistä läpi kun toinen ei vaan lämpene lumelle...
Joka kerta sama homma. Ulos menee ihan mielellään. Istuu rattaissa tyytyväisenä, mutta auta armias jos nostaa hänet maahan. Pikku herra jumittuu siihen paikkaan ja alkaa itku että tahtoo rattaisiin. Paras saldo tähän mennessä on kolme askelta lumessa ja sekin onistui niin ilkeästi kun hän koitti tulla syliin niin peruutin vähän aina taakse että huomaisi että lumessa voi oikeesti kävelläkkin.
Mitäs tässä nyt kannattaisi tehdä? Luovutanko suosiolla ja talvi saa rajoittua rataskävelyihin :headwall:
Jotenkin tylsää kun ei voi koko perheen kesken ulkoilla kun poika jäätyy rattaisiin jos istuisi siellä seurana kun muut ollaan vaikka pulkkamäessä.
Pulkkaakin ollaan kokeiltu ja se vasta oli jotain ihan kamalaa
Onko kenelläkään kokemusta tämmösestä sisäisestä etelän lapsesta? Voinko jo suosiolla lopettaa tän yrittämisen ja siirtää sen ensi talveen? Ei viitsisi joka päivä käydä samaa itkettämistä läpi kun toinen ei vaan lämpene lumelle...