Kun synnytys on mennyt täysin pieleen....

Onko muita, joilla jäänyt kummittelemaan mieleen vaikea, komplikaatioita täynnä oleva tai muuten pieleen mennyt synnytys? Esikoisen synnytin 3kk sitten ja vieläkin mieltä kaihertaa se, miten asioita ei oikeasti voinut itse hallita mitenkään ja kuinka kammottava olo koko touhusta jäi. Olen neuvolassa puhunut tästä tunteesta ja täti viittaa kintaalla sen "normaalia"-osastoon.

Synnytys pääpiirteittäin oli koko ajan kammottavan pelottava kokemus, kärsin hyperventilaatiosta enkä saanut edes pussia johon hengitellä, oksensin ja lopulta menetin tajuntani juuri kun vauva tuli ulos. Tärisin horkassa seuraavan viikon ankä voinut nostaa vauvaa syliini kuin vasta toisen päivän iltana, ja hoitajat koko ajan tuputtivat lasta syliini eivätkä uskoneet kun sanoin että heikottaa enkä pysty nousemaan sängystä ylös. Itkin joka päivä ja vieläkin usein itku pääsee.

Kertokaa omia kokemuksianne!

 

Rankkaahan se on. Se on fakta.

 

no mulla ei jäänyt mistään muusta kammoa kuin ponnistusvaiheessa. 1h15min kesti !! Lapsi tuli avosuutarjonssa ja ei näin mahtunut tulemaan. Lopulta otettiin imukupilla pois. Menin sit salissa suihkuun ja pyööryin sinne -lopulta kätilö suihkutteli mut. Meillä laps syntyi su-ma välisenä yönä ja vasta tiistai iltapäivänä pystyin itse nostamaan lapsen syliin kun oli niin heikko olo.

 

Mullakin ensimmäinen synnytys oli kamala kokemus. Oksentelin ja itkin ja huusin. Usein aika kultaa muistot mutta tuosta on jo 4 vuotta ja vieläkin muistelen sitä kauhulla. Eli koitan olla muistelematta. Kuopuksen syntymä kammotti mutta se oli TODELLA paljon helpompi kun olin varautunut siihen pahimpaan. Jos oikeasti asia itkettää vielä niin sano siellä neuvolassa sille tädille että oikeasti on paha olo, jos pääsisit juttelemaan jollekkin ammattilaiselle. Joskus synnytys kokemuksesta tekee kammottavan se että kätilöt ja hoitajat eivät ehkä ole täysin ammattitaitoisia...

 

Itse en ole moista kokenut. Mutta tuntemasi tunteet eivät ole normaaleja. Onko mahdollista päästä puhumaan neuvolapsykologin kanssa asiasta. Olet ehkä saanut synnytyskertomuksen itsellesi, voit myös pyytää tarkemmat kirjaukset sairaalasta osaltasi itsellesi ja mennä niiden kanssa psykologille. Jos sairaalassanne on pelkopoli voisi sinnekin olla yhteydessä ja kysyä, voisiko siellä puhua tästä asiasta. Mielestäni on tärkeää, että saisit rauhan asian kanssa!!

 

no mulla ei jäänyt mistään muusta kammoa kuin ponnistusvaiheessa. 1h15min kesti !! Lapsi tuli avosuutarjonssa ja ei näin mahtunut tulemaan. Lopulta otettiin imukupilla pois. Menin sit salissa suihkuun ja pyööryin sinne -lopulta kätilö suihkutteli mut. Meillä laps syntyi su-ma välisenä yönä ja vasta tiistai iltapäivänä pystyin itse nostamaan lapsen syliin kun oli niin heikko olo.

 

no synnytys mulla on ollu ihan tuskaa.. itkin monet minuutit. mut synnytyksen jälkeen kaikki on menny hyvin. harmi kun sulla on ollu noin ikävä kokemus

 

Jotenkin lohduttaa että on muitakin... vaikken kyllä missään nimessä teidän muiden kamalilla kokemuksilla mitään nautintoa saa! Mieskin on ollut sitä mieltä että pitää saada varmaan "apua". Mutta sen hakeminen nolottaa vaikkei tässä varmaan mitään noloa ole... Huoh. Olen aina haaveillut suuresta perheestä mutta nyt tuntuu siltä että tämä lapsi jää meidän ainoaksi

 

Yleensä ensimmäinen synnytys saatta olla ihan kamala ja siitä toipuminen on pitkällinen juttu, mutta toinen meneekin sitten sutjakammin ja toipuu paljon nopeammin. Niin omallakin kohdalla kävi.

Mutta yritä päästä jonnekkin juttelemaan tuosta, ei ole hyvä jäädä mietiskelemään asioita.

 

Mullakin oli kamala synnytys kun esikoisen sain lähinnä pitkittyneen ponnistusvaiheen takia. Silloin ajattelin ettei koskaan tule toista lasta, mutta niin vaan aika tekee tehtävänsä ja nyt on toinenkin lapsi ja hän syntyi huomattavasti helpommin ja oli ihan erilainen synnytyskokemus. Sanot vaan neuvolassa että olet tuntenut itsesi masentuneeksi niin niiden on pakko hommata sulle psykologiaika.

 

esikoisen jälkeen asia kaihersi mieltä puolisen vuotta mutta kun 2 seuraavaakin meni mönkään (tai siis homma meni mönkään, onneks lopputulos on ollut joka kerta täydellinen) niin ne seuraavat on ollut vaan helpotus että sain lapseni elävältä, viis siitä ettei mennyt synnytys oppikirjojen mukaan

 

Reippaasti vaan apua hakemaan, pitää päästä tuommoinen kokemus käsittelemään asiantuntijan kanssa. Eikö synnärillä käyty kätilön kanssa synnytystä läpi? Ainakin meidän synnärillä käytiin synnytys tarkkaan läpi synnytyksen jälkeisenä päivänä kätilön kanssa. Se oli minusta jälkeenpäin ihan hyvä juttu, vaikkei mulla mitään erityisvaikeuksia synnytyksessä ollutkaan.
Tsemppiä!

 

kätilön kanssa siitä tosiaan kannattaa vielä jutella, ei neuvolatädin. tai neuvolatädiltä pyytää yhteystietoja psykologille, kyllä sulla on oikeus saada apua.