Kun sun viesteihin ei vastata

Miltä se tuntuu?

Mä olen törmännyt tähän ilmiöön viime aikoina paljonkin.

Joku haluaa ostaa tavarasi torissa. Mittaat ja otat hälle pyytämiä kuvia. Hän lupaa ostavansa, sitten mitään ei enää kuulu.

Juttelet kaverin kanssa mesessä. Hän kyselee kuulumisia. Sä vastaat ja kaveri lukee, muttei sano enää mitään.

Kutsut juhliin tuttavan viestillä. Mitään ei vastaa.

Olet löytänyt kivan tyypin deittisivustolla. Pistät viestiä, ei reagoi mitenkään.


Näin mulle käy usein.
Tiedän, että ihmiset voivat unohtaa vastata tai viestejä tulee yksinkertaisesti niin paljon, ettei ehdi/jaksa kirjoittaa kaikille.

Mutta suurin osa liittyy siihen, että toista ei vaan kiinnosta. Se vastaamattomuus on niin yleistä , että välillä miettii missä vika on.


Arvostan tänäpäivänä todella paljon sitä, että sanoo jotakin takaisin.

Törmäättekö te kuinka paljon tähän ja jos kyllä , niin minkälaisissa tilanteissa?

Ennen kuin joku sanoo, että "älä välitä,elämä jatkuu", niin tiedän sen, mutta aiheesta olisi kiva kuulla kokemuksia muilta.

 

No aika harvoin.
Itse unohtelen aina välillä vastata, mutta ei sitäkään nyt päivittäin tapahdu.
Jos viestiin ei pysty vastaamaan heti, unohtuu se helposti. Joka tuutista puskee viestejä, niin ehkä aivot ylikuormittuvat.

 

Mä en milloinkaan edes viestittele ellei ole oikeasti asiaa.

Tai no, ehkä velipojan joskus.

Tavallaan tekstarit sun muut ovat ärsyttäviä just koska olettama on että sit vastataan. Helpompi olisi vaan soittaa ja asia ois sillä selvä.

 

juu, tuo on jotenkin kasvava ilmiö. Käy aina sillointällöin joidenkin kanssa. Ihan sama, onko miten tuttuja. Joskus jopa ne tutuimmat on niitä, jotka ei vastaile, sit aikansa odottaa, eikä mitään kuulu, niin ei sinne sit enää ota yhteyttä. Sit ihmetellään, et mikä on kun on hävinnyt kartalta.

 

Mä en milloinkaan edes viestittele ellei ole oikeasti asiaa.

Tai no, ehkä velipojan joskus.

Tavallaan tekstarit sun muut ovat ärsyttäviä just koska olettama on että sit vastataan. Helpompi olisi vaan soittaa ja asia ois sillä selvä.

Kannatan tätä!!!!!

 

Mä en milloinkaan edes viestittele ellei ole oikeasti asiaa.

Tai no, ehkä velipojan joskus.

Tavallaan tekstarit sun muut ovat ärsyttäviä just koska olettama on että sit vastataan. Helpompi olisi vaan soittaa ja asia ois sillä selvä.

No joo, tietyissä jutuissa. Monissa jutuissa taas viestit parempia. Esim bussissa/metrossa ei viitsi kaikelle kansalle höpötellä lääkärikäyntejään tai jos ei halua lasten kuullen jostain puhua. Tai jos toinen on töissä/varattu jne.
Ja monestihan viestejä naputtelee tilanteissa, joissa ei voi ääneen jotain sanoa: Työkaverin kanssa haukutaan palaverissa pomon ideoita tai sukujuhlissa vaihdetaan serkun kanssa mielipiteitä ritva-tädin idioottimaisista neuvoista

 

On todella tuttu ilmiö.
Laitan viestiä ei kiireellisestä asiasta, vastausta en saa.
Kysyn kuulumisia tai kutsun kahville, viestiin ei reagoida edes viikon viiveellä.

Soitan kiireellisestä, tärkeästä asiasta johon tarvitsisi vastausta tai muuten kommentointia. Ei vastata, mutta tässä kohtaa viestin laitettua, vastaus tulee minuuteissa. Sinänsä viestiin ei saa samaa sisältöä kuin puhuttaessa ja vastaus jää yleensä epämääräiseksi.

Aikani ihmettelin yleistyvää käytäntöä ja toteutin samaa mallia ystäviini. Heiltä sain piikitteleviä viestejä, herneet olivat syvällä nenässä ja kertoessani toimivani samalla tavalla kuin he, alkoi selitysten tulva kiireellisestä elämästä.

Ei tarvitse aina olla tavoitettavissa, mutta osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, jos ei kykene vastaamaan viestiin kohtuullisen ajan sisällä tai soittamaan itselle sopivana ajankohtana takaisin.

Elämä jatkuu ja useasti vastaamatta jättämisellä on menettänyt monta hyvää tilaisuutta tai muuten joutunut katumaan vastaamattomuuttaan. Itsellä on joitakin tärkeitä puheluita jäänyt vastaamatta ja kadun lopun elämää sitä, ettei minulla ollut minuuttia aikaa vastata tai laittaa viestiä, että soitan heti kun ehdin. Nykyään kaikki perheelleni tärkeät ihmiset huomioin tavalla tai toisella, jos he ottavat yhteyttä huonoon aikaan.

 

On todella tuttu ilmiö.
Laitan viestiä ei kiireellisestä asiasta, vastausta en saa.
Kysyn kuulumisia tai kutsun kahville, viestiin ei reagoida edes viikon viiveellä.

Soitan kiireellisestä, tärkeästä asiasta johon tarvitsisi vastausta tai muuten kommentointia. Ei vastata, mutta tässä kohtaa viestin laitettua, vastaus tulee minuuteissa. Sinänsä viestiin ei saa samaa sisältöä kuin puhuttaessa ja vastaus jää yleensä epämääräiseksi.

Aikani ihmettelin yleistyvää käytäntöä ja toteutin samaa mallia ystäviini. Heiltä sain piikitteleviä viestejä, herneet olivat syvällä nenässä ja kertoessani toimivani samalla tavalla kuin he, alkoi selitysten tulva kiireellisestä elämästä.

Ei tarvitse aina olla tavoitettavissa, mutta osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, jos ei kykene vastaamaan viestiin kohtuullisen ajan sisällä tai soittamaan itselle sopivana ajankohtana takaisin.

Elämä jatkuu ja useasti vastaamatta jättämisellä on menettänyt monta hyvää tilaisuutta tai muuten joutunut katumaan vastaamattomuuttaan. Itsellä on joitakin tärkeitä puheluita jäänyt vastaamatta ja kadun lopun elämää sitä, ettei minulla ollut minuuttia aikaa vastata tai laittaa viestiä, että soitan heti kun ehdin. Nykyään kaikki perheelleni tärkeät ihmiset huomioin tavalla tai toisella, jos he ottavat yhteyttä huonoon aikaan.

Jos en kerkeä vastaamaan viestiin heti, unohdan vastata siihen kokonaan.

Yleisesti olen sitämieltä, että viestit ovat ilmoitusluontoisia asioita varten, ei siksi, että kysellään kuulumisia tai odotetaan keskustelua.

En ikävä kyllä ole aina ystävieni käytettävissä ja toisinaan laitan puhelimen äänettömälle, koska haluan olla rauhassa. En ole koskaan joutunut katumaan sitä, etten ole vastannut puhelimeen...
Omat läheiseni kyllä tietävät olevansa minulle tärkeitä ja tietävät, että olen yhteydessä kun kerkeän, jaksan tai haluan... ei siitä kukaan ole vetänyt herneitä nenään. En oikein jaksa tätä selittelyn kulttuuria, jossa pitää pyydellä anteeksi vähän kaikkea ja pitää huolta, ettei vaan kukaan pahoita mieltään.

 

Ettekö te käytä muuten edes mitään whatsuppia tmv. ihan vain lörpöttelyyn?
Itse olen lopettanut puhelut melkein kokonaan, ja hoidan kaikki ei-viralliset asiat viesteillä. Paljon kätevämpää, kun voi välillä tehdä muuta ja vastata kun sopii jne.. samalla jää myös muistiin, jos jotain on sovittu.

 

Jos en kerkeä vastaamaan viestiin heti, unohdan vastata siihen kokonaan.

Yleisesti olen sitämieltä, että viestit ovat ilmoitusluontoisia asioita varten, ei siksi, että kysellään kuulumisia tai odotetaan keskustelua.

En ikävä kyllä ole aina ystävieni käytettävissä ja toisinaan laitan puhelimen äänettömälle, koska haluan olla rauhassa. En ole koskaan joutunut katumaan sitä, etten ole vastannut puhelimeen...
Omat läheiseni kyllä tietävät olevansa minulle tärkeitä ja tietävät, että olen yhteydessä kun kerkeän, jaksan tai haluan... ei siitä kukaan ole vetänyt herneitä nenään. En oikein jaksa tätä selittelyn kulttuuria, jossa pitää pyydellä anteeksi vähän kaikkea ja pitää huolta, ettei vaan kukaan pahoita mieltään.

Et esim. Käytä facea tai whatsappia jutusteluun? Vain ilmoittamiseen?


Mä en pyydä anteeksi, jos en heti vastaa. Siihen on syy: en roiku koko ajan puhelimessa.

En todellakaan ymmärrä sitä, että nykyään "pitäisi" vastata nopeasti. Mutta mielestäni on kuitenkin kohteliasta vastata, jos esim hyvä ystävä on kyseessä. Se tuo tunteen, että sut nähdään ja välitetään. Ei aina ole mahdollisuutta kertoa asiaansa soittamalla.

 

On todella tuttu ilmiö.
Laitan viestiä ei kiireellisestä asiasta, vastausta en saa.
Kysyn kuulumisia tai kutsun kahville, viestiin ei reagoida edes viikon viiveellä.

Soitan kiireellisestä, tärkeästä asiasta johon tarvitsisi vastausta tai muuten kommentointia. Ei vastata, mutta tässä kohtaa viestin laitettua, vastaus tulee minuuteissa. Sinänsä viestiin ei saa samaa sisältöä kuin puhuttaessa ja vastaus jää yleensä epämääräiseksi.

Aikani ihmettelin yleistyvää käytäntöä ja toteutin samaa mallia ystäviini. Heiltä sain piikitteleviä viestejä, herneet olivat syvällä nenässä ja kertoessani toimivani samalla tavalla kuin he, alkoi selitysten tulva kiireellisestä elämästä.

Ei tarvitse aina olla tavoitettavissa, mutta osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, jos ei kykene vastaamaan viestiin kohtuullisen ajan sisällä tai soittamaan itselle sopivana ajankohtana takaisin.

Elämä jatkuu ja useasti vastaamatta jättämisellä on menettänyt monta hyvää tilaisuutta tai muuten joutunut katumaan vastaamattomuuttaan. Itsellä on joitakin tärkeitä puheluita jäänyt vastaamatta ja kadun lopun elämää sitä, ettei minulla ollut minuuttia aikaa vastata tai laittaa viestiä, että soitan heti kun ehdin. Nykyään kaikki perheelleni tärkeät ihmiset huomioin tavalla tai toisella, jos he ottavat yhteyttä huonoon aikaan.

Hyvin kirjoitettu!



Juurikin olen miettinyt sitä, että välillä tekisi mieli heittää puhelin pellolle. Mutta entä jos juuri silloin tulee hetki, että rakas läheisesi joutuu esim vakavaan onnettomuuteen ja aika on lopussa. Kyllä mua kaduttaisi vastaamattomuuteni silloin! Tai olet töissä, joku soittaa että lapsesi on syönyt myrkkysienen, tule äkkiä.

 

Et esim. Käytä facea tai whatsappia jutusteluun? Vain ilmoittamiseen?


Mä en pyydä anteeksi, jos en heti vastaa. Siihen on syy: en roiku koko ajan puhelimessa.

En todellakaan ymmärrä sitä, että nykyään "pitäisi" vastata nopeasti. Mutta mielestäni on kuitenkin kohteliasta vastata, jos esim hyvä ystävä on kyseessä. Se tuo tunteen, että sut nähdään ja välitetään. Ei aina ole mahdollisuutta kertoa asiaansa soittamalla.

Voin käyttää jutusteluun whatsuppia, mutten siten, että odottaisin vastausta.