kun raskaus menee kesken...

[onneton]

ehdin olla raskaudesta onnellinen alle viikon keskenmeno tuli ja jäi vain paha olo ja tuska....
luulin että normaalia vuotoa raskauden alkuun kuuluvaa siis, mutta olin väärässä.lääkäri teki selväksi etten ole enää raskaana.on tässä kyllä tullut itkettyä niin ettei jaksa enää edes itkeä.otin jostain syystä erittäin raskaasti tän asian.

aion yrittää raskautumista uudelleen.onneksi mieheni on ollut tukenani tässä asiassa.hän sanoi että kyllä me saadaan toinen mahdollisuus tottakai, et tää vaan meni nyt näin.

onko muilla kokemuksia keskenmenosta? kuinka pian ootte sen jälkeen koittaneet raskautumista? onko siinä jotain riskejä?

vai uskoisinko ihan vaan lääkäriä joka sanoi että voi heti yrittää uutta raskautta kun keskenmenovuodot on vähentyneet.

voi että miten vähän ehdin iloita raskaudestani ihan tyhjä olo.mikään ei tunnu miltään ja en jaksa mennä kouluun enkä tehdä mitään muutakaan oikeestaan...tyhjää täynnä.oonko ainut joka ottaa keskenmenon näin raskaasti?ehkä en...jotenki vaan tuntuu et oon vähän..yksin.

anteeksi tällainen tuskien purkaus.on joskus pakko sanoa mitä ajattelee...oon jo mielestäni kyllästyttänyt parhaat ystävät ja mieheni tällä suremisella.toki he sanoovat että saan surra niin paljon kuin tahdon..tunnen olevani vaivaksi heille.

että tallainen surullinen tarina....

 

[sure ja sekstaa]

Suret surun pois ja kun kerran lääkäri luvan antoi niin yrität uutta pienokaista.

 

[vertaistuesta voimia]

Suurensuuret pahoittelut sinulle kokemastasi - pienenpienen lohdutuksen voin yrittää sillä antaa että et ole yksin surusi kanssa, esimerkiksi tuolta KM:n jälkeen plussaavat-ketjusta löytyy monen monta kohtalonsisarta, itsekin olen sellainen ollut. Joillekin se keskenmeno on todella raskas kokemus jota kantaa mukanaan monen monta kuukautta, mutta monia on vertaistuki auttanut pahimman yli joten suosittelisin kyseisen ketjun lukemista ja sinne kirjoittamista, sieltä löytyy myös paljon infoa ja vastauksia pohtimiisi kysymyksiin.

Voimia sinulle.

 

[Mumma82]

Hei ja suurensuuret pahoittelut kokemastasi!

Itse kirjoittelen tuossa jo mainitussa "KM:n jälkeen plussaavat"-ketjussa.
Minä sain tietää keskenmenostani vasta ekassa ultrassa (11+3), ja se tuli kuin isku vasten kasvoja! Itkin taukoamatta kokonaisen päivän, ja senkin jälkeen paaaaaljon ja usein!
Jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen, koska se ei alkanut sponttaanisti. Ne kivut ja supistukset olivat jotain aivan kamalaa, ja tuntui epäreilulta että joutui nekin kestämään - ihan kuin itse keskenmeno ei olisi ollut jo tarpeeksi...ja alkuraskauden pahoinvoinnitkin tuli koettua muutaman viikon ajan..(turhaan!)Huh..!

Edelleen tekee tiukkaa kun telkkarista tulee jotain ohjelmia missä on vauvoja tai raskaana olevia, ja olen huomannut olevani niin suunnattoman katkera kaikille raskaana oleville kavereille ympärilläni. Eli ymmärrän sinua täysin, kun suret keskenmenoa! Kyllä kai se ajan kanssa helpottaa - ja siihen asti kannattaa jakaa kokemuksia täällä elleissä.

Tulehan siis meidän ketjuun kirjoittelemaan kohtalotovereidesi kanssa! Et tosiaan ole yksin!

Meillä ruvettiin heti yrittämään uudestaan, mutta vielä ei ole tärpännyt.. Ekoihin km:n jälkeisiin menkkoihin meni reilu 6 viikkoa, joten vähän vaikeaa oli arvioida oviksen ajankohta.. ehh..

Lohduttavia halauksia sinne ja kirjoitellaan tuolla toisessa ketjussa!

 

[onneton]

kiitos kaikille osanotoista, tuesta ja kokemuksien jakamisesta.

oon tässä eilisen tuijotellu taas seinää ja itkenyt.. tänään katoin dvdtä ja siinä oli kuin olikin nainen raskaana.eikun pois koko dvd.en voinut katsoa... aloin vaan taas itkee.

mutta lääkäri tosiaan sanoi et senkus yrittää uutta vauvaa jos surun vaan ensin suree pois.teen sen ja sit yritetää uusiks.tartten suru aikani.menin tänään kouluun mutten jaksanut siellä keskittyy mihinkään itkukohtauksia vaan....

hienoo et täällä on kohtalontovereita ja ihmisiä jotka tukee yms kyllä me sillä vertaistuella tästä selvitään.ajan kanssa.no mutta, onneksi on mies tukena myös ja muutama hyvä ystävä.