A
AlempiToimihenkilo
Vieras
Mitähän mä oikein tekisin työssä kun olen ajautunut aika mahdottomaan tilanteeseen. Olen ollut tällä työpaikalla viisi vuotta. Ekat kolme vuotta tein logistiikkapuolen konttorihommia. Kun alkuun pääsin, alkoi tuntua aika mukavalta. Työ oli hallittavaa ja "ihan mukavaa". Painetilanteita tuli välillä ja silloin piti venyä, mutta tätä tapahtui vain aika ajoin. Joustava työaikana oli käytännössä 7-15, joskus joutui venymään vähän pidempään.
Kaksi vuotta sitten alkoi muutoksten kierre. Saman osaston "toiselta" puolelta eräs työntekijä siirtyi toiseen firmaan. Yllätyksekseni minua kosiskeltiin sitten tuohon hommaan. Minä en siihen halunnut, mutta toisaalta ajattelin että se voisi olla minulle oppimisen ja kasvun paikka.
Palkkaa sain lisää päätähuimaavasti 200 euroa. 2800 nousi 3000:een. Kahdessa vuodessakaan en ole hommaani oppinut, koska se on projektiluonteista ja aina on tilanne päällä. Kukaan ei oikein osaa auttaa. Pomoni on todella surkea. Ei osaa mitään, hänestä ei ole mitään apua.
Väännän 50-tuntista työviikkoa ilman korvausta (kuukausipalkka). Kun olen lomilla, kaikki kusee ja loman jälkeen todella kamala tulla töihin.
Vanha hommani on itseasiassa ulkoistettu, joten paluuta siihen ei ole. Pomolleni olen toki asioista kertonut, mutta mitäpä hän osaa sanoa. Vituttaa oikein, että minut tähän aikoinaan kosiskeli ja "OLEN VARMA ETTÄ PÄRJÄÄT LOISTAVASTI". No en pärjää. Palkankorotusta ei ole mitään mahdollisuutta saada...
Valitettavasti täälläpäin ei ole muita töitä liikaa tarjolla, varsinkaan tämän alan... Mitähän sitä tekis? Ikää jo 45 joten en lähde mitään opiskelemaankaan (etenkään kun ei esim. sairaanhoitajan tms. hommat kiinnosta)
Kaksi vuotta sitten alkoi muutoksten kierre. Saman osaston "toiselta" puolelta eräs työntekijä siirtyi toiseen firmaan. Yllätyksekseni minua kosiskeltiin sitten tuohon hommaan. Minä en siihen halunnut, mutta toisaalta ajattelin että se voisi olla minulle oppimisen ja kasvun paikka.
Palkkaa sain lisää päätähuimaavasti 200 euroa. 2800 nousi 3000:een. Kahdessa vuodessakaan en ole hommaani oppinut, koska se on projektiluonteista ja aina on tilanne päällä. Kukaan ei oikein osaa auttaa. Pomoni on todella surkea. Ei osaa mitään, hänestä ei ole mitään apua.
Väännän 50-tuntista työviikkoa ilman korvausta (kuukausipalkka). Kun olen lomilla, kaikki kusee ja loman jälkeen todella kamala tulla töihin.
Vanha hommani on itseasiassa ulkoistettu, joten paluuta siihen ei ole. Pomolleni olen toki asioista kertonut, mutta mitäpä hän osaa sanoa. Vituttaa oikein, että minut tähän aikoinaan kosiskeli ja "OLEN VARMA ETTÄ PÄRJÄÄT LOISTAVASTI". No en pärjää. Palkankorotusta ei ole mitään mahdollisuutta saada...
Valitettavasti täälläpäin ei ole muita töitä liikaa tarjolla, varsinkaan tämän alan... Mitähän sitä tekis? Ikää jo 45 joten en lähde mitään opiskelemaankaan (etenkään kun ei esim. sairaanhoitajan tms. hommat kiinnosta)
