Kun on sotkenut elämänsä oikein kunnolla, niin kuinka eteenpäin?

["vieras"]

Lopputulos tällä hetkellä on se, että allekirjoittanut koristaa masennustilastoa ja sairastaa paniikkihäiriötä. Opinnot ovat kaatumassa, ja oma hlökohtainen talous kaatui jo ajat sitten. Perheelle olen pelkkä rasite, sillä minun vastuuttomuuteni vuoksi jää asuntolainakin saamatta. Perintätoimistojen kirjeet piilottelin mieheltä, jätin asioita hoitamatta. Mies ei suostu keskustelemaan erosta.

Nyt tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle. Ajattelen ihan joka päivä sitä, että millä tavalla pääsen tästä kaikesta eroon. Henkivakuutus on, mutta aika kehno sekin.

Työelämässä en pärjännyt tällä henkisellä voinnilla, sitäkin siis vaihtoehtona yritin. En pärjää töissä enkä opinnoissa, ystäviä ei enää ole, kaikki muutenkin vähän kiikun kaakun. En näe tässä kovin montaa tapaa päästä ulos tämän paskan keskeltä. Tämän paskan, joka on siis enimmäkseen minusta kiinni ja minussa. Ei varmaan vaadita enää pitkään, että mieskin alkaa inhota ja halveksia minua. En näe missään suunnassa muuta kuin ylipääsemättömiä seiniä.

 

[astrolabe]

Sinulla on siis huonolla hoitotasapainolla pahasti oireileva masennus. Muu taitaa olla seurausta siitä. Uskoudu jollekin tilanteestasi, vaatikaa sinulle hoitoa ja muun saa vielä kaiken korjattua.

 

["vieras"]

Käyn keskustelemassa mielenterveystoimistossa, mutta en osaa olla ylläpitämättä kulisseja. Edes puoliso ei usko, kun joskus olen sanonut että mietin pelkkää kuolemista päivittäin. Tuntuu, etten pysty puhumaan kenellekään. Ei ole ketään. En osaa puhua, kaikki on pelkkää esitystä.

 

[samanlainen]

Hei.
Minulla on samantapainen tilanne. Olen sotkenut raha-asiat vuosia sitten, tahallaan, kun en elämästä mitään välittänyt.
Koulut ja työkokeilut on kaikki jääneet kesken sosiaalifobian takia.
Suurin ongelma on se, että lapsi on pian kolme vuotta, ja jään ehkä tyhjänpäälle, kun en mihinkään koulutukseen voi mennä. Miehen palkasta menee kolmasosa hänen omiin ulosottoihinsa ja rahat on jo nyt tiukilla.
Mitä osaat tehdä?
Itse olen suunnitellut pyytäväni sairaslomaa ja että ottaisin sitten etäopistosta lehtikirjoittajan kurssin. Se maksaa paljon, eikä siitä saa opintotukea, mutta mahdolliset sen jälkeiset työt olisivat lähinnä omalla koneella kirjoittamista ja uutisten tutkimista. Ehkä en siihenkään pysty, jos pitää soitella puhelimella tai haastatella ihmisiä. Toinen vaihtoehto on kirjailijan ura. Eihän siitä mitään palkkaa saa, mutta ei tarvitse tehdä mitään muutakaan.
Kannattaa tutustua https://www.tukinet.net/ palveluun, olen itse sinne jonkinverran kirjoitellut, ja he osaavat kertoa, mistä kannattaisi hakea apua. Myös käytännönohjeet hengityksen hallintaan ym. on heillä tiedossa. Tosin, jos olet jo apua vaivaasi saanut, ne varmasti jo tiedätkin.
Talousasiat on aina korjattavissa! Aikaa ja voimia se vaatii, ja varmaan parisuhdettakin testaa, mutta se ei ole lopullinen tuho. Masennus on hoidettavissa tai ainakin lievennettävissä oikeanlaisella avulla, ja paniikkihäiriö on sairaus, jonka kanssa oppii elämään. siihenkin voi saada apua keskustelusta, lääkkeillä tai altistusharjoituksilla.
Mieti, haluatko oikeasti parantua, elää elämääsi kuin normaalit ihmiset. Jos haluat, siihen kyllä löytyy keinot ja avut.

 

["alkup"]

Minulle on kokeiltu tähän mennessä kuutta eri lääkitystä. Kaikkissa sivuoireet ovat olleet pahemmat, kuin lääkkeestä saatu hyöty. En jaksa enää, en aloittaa uutta lääkitystä tai yrittää.

Mietin sitä, että voinko olla oikeasti masentunut, kun suurimman osan ajasta ei tunnu yhtään miltään. En tunne yhtään mitään. Ei tunnu edes pahalta. Ei vain tunnu yhtään miltään.

 

[astrolabe]

[QUOTE="alkup";26648470]Minulle on kokeiltu tähän mennessä kuutta eri lääkitystä. Kaikkissa sivuoireet ovat olleet pahemmat, kuin lääkkeestä saatu hyöty. En jaksa enää, en aloittaa uutta lääkitystä tai yrittää.

Mietin sitä, että voinko olla oikeasti masentunut, kun suurimman osan ajasta ei tunnu yhtään miltään. En tunne yhtään mitään. Ei tunnu edes pahalta. Ei vain tunnu yhtään miltään.[/QUOTE]

Onko ECT:tä kokeiltu?

 

["kotiäiti"]

Oletko kokeillut sellaista kuin Abilify? Kallis lääke, mutta siihen on mahdollista saada täydellinen korvaus Kelalta. Ongelmasi kuulostavat tutulta, varsinkin kulissien ylläpito ja se, ettei mikään oikein tunnu miltään.

Itse käyn psykiatrian poliklinikalla ns. terapiassa viikottain. Tarkoitus on vahvistaa itsetuntoa ja pärjätä suorittamiskammon ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä tämän takia, se on iso helpotus toisaalta mutta toisaalta iso taakka, sillä kukaan muu kuin mieheni ei tiedä asiasta.

 

["vieras"]

Mulla muuten sama juttu mutta on koulutus (onneksi hankittu ennen elämän sössimistä) ja tällä hetkellä työpaikkakin. Onneksi sain tehtyä ulosottoon maksusopimuksen, sinne menee koko ajan lisää maksuja, joten odotan vain koska he haluavat isomman summan rahaa. Sanoin sinne että syksyllä varmaan pystyn summaa vähän nostamaan. Menee varmaan 5 vuotta ennenkuin saan talouteni järjestykseen, ja senkin jälkeen luottotiedot on menneet varmaan vielä jonkun aikaa. Ehkä just ja just 50v päivikseni saan elämän taas järjestykseen. Ainoa hyvä puoli on se että en pysty velkaantumaan enää enempää, siis uusia lainoja ei tule enää. Aika masentavaa että tässä sitä kituutellaan ties kuinka kauan, mutta onneksi toistaiseksi olen työpaikan saanut pidettyä vaikka jaksaminen on todella vähissä useinkin.
Koita jaksaa.