Kun oma mummo tunkee rahaa kouraan :( ei anna kieltäytyä

[vaikiaa]

Antaa rahaa, kieltäydyn ja mummo ei hyväksy kieltäytymistä. No, otan rahan jotta mummo on tyytyväinen. Myöhemmin antaa vielä lisää rahaa ja vaikka sanon, että mummo antoi jo minulle rahaa, niin haluaa antaa vielä lisää eikä auta vaikka laittaisin rahan takaisin mummon kassiin.

Toivotonta, miten ihmeessä toimin kun en halua mummon rahoja?

 

[vieraass]

Onko mummolla muistiongelmia? Jos on, niin kannattaisi miettiä, miten mummon raha-asiat hoidetaan. Edunvalvoja voisi olla tarpeen.

 

["Lotta"]

Jos mummolla ei itsellään ole vaikeuksia tulla toimeen taloudellisesti, niin miksipä et ottaisi rahoja. Sama juttu minulla aikanaan, eli väkisin tungettiin rahat käteen. Aina käytiin se pieni vänkääminen, mutta lopulta suostuin rahat ottamaan. Ei ollut mummolla enää niin suurta tarvetta rahoilleen, kun ei oikein jaksanut enää matkustella tai viitsinyt mitään tavaraakaan ostella huvikseen, joten kait tuo ajatteli ilahduttaa jälkipolvia rahoillaan. Hänen kuolemansa jälkeen osoittautui, että mummolla oli melkoiset säästöt tileillään.

 

[vvvvv]

Puhuisin kyllä asiasta mummon lähiomaisen esim. lapsen/lasten kanssa. Saaduista rahoista voi olla myös hyvä pitää kirjaa (ja mahdollisesti säästää ne)

 

[Lyi]

Jos ongelmana on se, että vanha muori ei muista antaneensa rahaa tai jakaa sitä pois vaikka itsekin tarvitsisi, on se tietty selvitettävä ja mummon etuja valvottava.
Jos taas tilanne on se, että mummo haluaa antaa rahaa kun sitä itsellä sattuu olemaan enemmän kuin tarpeeksi, ei tilanne ole "hälyttävä". Voithan ohjeistaa mummoa lahjoittamaan rahaa vaikka jonnekin hyväntekeväisyysjärjestölle, tai pistää rahat säästöön omia lapsiasi varten. Tai säästää, ja antaa mummolle takaisin jos/kun niitä tarvitsee (esim. maksaa hoitoja).
Mulla on myös mummo, joka antaa rahaa. Monesti ollaan jouduttu lainaamaankin ja siis itse pyytämään, mutta sitten jakaa sitä meille myös silloin kun emme tarvitsisi. Otan rahan vastaan (yleensä ensin kohteliaasti kieltäytyen), koska se on ainoa tapa, jolla mummo osaa meitä auttaa ja kuulua meidän arkeen, kun hän asuu niin kaukana ettei voi tula kylään tai tarjoutua lapsenhoitajaksi. Siitä tulee selvästi mummolle hyvä mieli, kun saa meitä auttaa.

 

[Jaana123]

Mummut ja papat on sellaisia. Miun pappa oli ihan täysjärkinen (vähän vanhuudenhöppänä kyllä) ja asui loppuun asti kotonaan. Kävin siellä ainakin kerran viikossa ja joka kerta lykkäsi 20e kouraan. Yleensä kyllä vein sille ruokatavaraa kaupasta, vaikka ei aina pyytänyt.

Otin rahan aina vastaan, vaikka tietenkin aina väitin ettei tämä munkkipussi nyt noin paljoa maksanut eikä sitä tarvitse mulle edes maksaa. Pistin rahat säästöön.