Kun nainen ei halua lasta vol (mitenmonesonkaanjo...)

[since1842]

Minusta on jo pitkän aikaa tuntunu siltä, että haluaisin oman pienen itkevän ja ihanan nyytin. okei, olen alta 30 vielä muutaman vuoden, eli on aikaa joo..
Rakastan naistani paljon, mutta tässä on nyt ihan pikkiriikkinen ongelma. Eli nainen sannoopi, ettei missään nimessä halua lapsia.

Totuushan on se, että en tule elämään paljoa yli 50-vuotiaaksi ja haluaisin nähdä oman lapseni kasvavan aikuiseksi.

Vinkkejä kenelläkään tälläiseen?

Jep, tuntuu kummalliselta kirjoittaa tämmöiselle "naisten palstalle", mutta oletan, että täältä saa asiallisemman vastauksen kuin mitä saisi jostain miesten vastaavalta

 

[nelikymppinen äiti]

Ikävä kyllä sikäli mikäli minä mitään tiedän, on ainoa vaihtoehtosi naisen vaihtaminen. :-/ Minä olen vaihtanut miestä samasta syystä (onneksi, koska nyt minulla on ihana, rakas lapsi ja hyvä mies ja suhde).

Toista ei voi pakottaa lapsen hankkimiseen eikä se olisi lapsenkaan kannalta oikein, koska lapselle on kamalaa se, jos hän tuntee sisimmässään ettei äiti/isä ole häntä halunnut. Varmaan myös jossain määrin tapahtuu sitä, että nainen jättää ehkäisyn pois ja hankkii lapsen, jos tilanne on toisin päin, mutta jos juuri nainen on se, joka lasta ei halua, täytyy muistaa että raskaus ja äitiyslomat yms. kaatuvat kuitenkin väistämättä naisen niskaan ja ne ovat aika isoja juttuja ja jos hän ei halua niitä kokea, se on sitten niin.

Oletko keskustellut naisesi kanssa ihan syvällisesti siitä, miksi hän ei halua lasta? Nyt nimittäin näkee keskustelupalstoilla, että yksi aika karmiva syy monen naisen lapsivastaisuuteen on yksinkertaisesti pelko oman kauneuden rapistumisesta ja ihan suoraan myös alapään pilalle menemisestä... Jos taustalla on tuollaista niin ehkä auttaisi jos saisit naisesi luottamaan siihen, että sinä et häntä hylkää vaikka jotain muutoksia lapsen myötä elämään ja kroppaan tulisikin?

 

[since1842]

Auts, toi naisen vaihtaminen tuntuu niin kylmältä.

olen minä naisen kanssa yrittäny keskustella, mutta perusteet on ne et se pelkää
a) raskautta, ja sen tuomia ongelmia
b) synnytystä, ja siitä aiheutuvia kipuja yms yms.
c) jaksamista ja yksinjäämistä ja kaikkee semmosta
d) pelkää kaikkee muutakii
e) ehdoton ei...


ja ei pelkää siis sitä et "rupsahtaa"

 

[Estupido]

Auts, toi naisen vaihtaminen tuntuu niin kylmältä.

olen minä naisen kanssa yrittäny keskustella, mutta perusteet on ne et se pelkää
a) raskautta, ja sen tuomia ongelmia
b) synnytystä, ja siitä aiheutuvia kipuja yms yms.
c) jaksamista ja yksinjäämistä ja kaikkee semmosta
d) pelkää kaikkee muutakii
e) ehdoton ei...


ja ei pelkää siis sitä et "rupsahtaa"

Onhan se aika kylmää, mutta niin vaan menee. Niin minäkin tein, tosin syitä oli vähän muuallakin. Sain kyllä ex-vaimoni kanssa yhden lapsen, mutta toisen hän kaavitutti roskikseen. Hänellä oli noita pelkoja myös muiden ongelmiensa lisäksi. Sektio piti saada kun synnytyspelko oli niin kova.

Kuinka todennäköistä on, että jäät suhteeseesi odottelemaan että vauvakuume menee ohi ja myöhemmin kadut kun et tehnyt mitään? Jos myöhemmin katkeroidut asiasta, niin suhteenne on lujilla senkin vuoksi.

Eipä sillä, ei se uuden kumppanin löytäminen niin helppoa välttämättä ole. Mulla on parikin vähän päälle kolmenkympin olevaa poikamiestuttua, jotka eivät onnistu löytämään sopivaa kumppania. Kun niin monilla on jo yksi liitto takana ja lapsiluku täynnä. Toisaalta en itse ehtinyt sinkkuilla eron jälkeen ihan täyttä kahta kuukauttakaan, kun nykyinen naiseni osui kohdalle.

Tuuripeliä, mutta ei voi voittaa jos ei edes yritä. Toivotan kevättä sekä harkittuja ja viisaita päätöksiä, mitä teetkin.

 

[Pampula]

Nimenomaan tuuripeliä. Minulla oli miehen kanssa sama tilanne. Olin täyttämässä 34, kun ex-mies ei suostunut "vielä viiteen vuoteen" edes puhumaan lapsista.

Erosimme sen takia ihan yhteisymmärryksessä ja puoli vuotta myöhemmin huomasimme yhden sinkuksi juuri jääneen työkaverin kanssa, että meillä onkin erityisen mukavaa yhdessä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja toivomme saavamme esikoiselle pikkusisaruksen... olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä edellisestä vaikkakin kelpo suhteesta. Se exäni nauttii elämästään villinä ja vapaana täydellisesti uralle omistautuneena työmyyränä edelleen (vaihdamme toisinaan kuulumisia) ja tiedän, että hän olisi onneton, jos olisi joutunut "perheloukkuun" minun takiani.

Toisaalta siskoni erosi pitkästä suhteesta saman ikäisenä kuin minä ja tismalleen samasta syystä (tai siellä kävi ilmi, ettei mies ikinä edes ajatellut keskustella asiasta) eikä ole tavannut varteenotettavia isäehdokkaita sen jälkeen. On minua vanhempi joten ikävä kyllä voi olla, ettei hänen suuri haaveensa perheestä ja lapsista ehkä toteudukaan, mikä on hirvittävän surullista ja sääli.

Mitä ikinä teetkin, toivotan onnea. Estupidon tarinaa kävin jokin aika sitten lukemassakin ja liikutuin kyyneliin asti, kun olin niin onnellinen puolestasi...

 

[Estupido]

Mitä ikinä teetkin, toivotan onnea. Estupidon tarinaa kävin jokin aika sitten lukemassakin ja liikutuin kyyneliin asti, kun olin niin onnellinen puolestasi...

Kiitos ja kaikkea hyvää sinnekin päin

 

[sleeping fairy]

Olen 27-vuotias nainen, joka ei halua lasta. Suurin syy on se, etten lasta kaipaa. En koe biologista tarvetta, tyhjää tilaa sisälläni tai elämän tarkoituksettomuutta ilman lasta. Rakastan miestäni täydestä sydämestäni, minulle elämän tarkoitus on ollut löytää se oikea, kumppani, joka kulkee rinnallani ja rakastaa, eikä koita muuttaa minua toiseksi kuin olen. Minulle on täysin käsittämätön ajatus, että joku voi haluta lasta niin paljon, että hylkää rakastamansa ihmisen sen takia. Eli vaihtaa ihmiseen, joka lapsen haluaa.

 

[Pampula]

Olen 27-vuotias nainen, joka ei halua lasta. Suurin syy on se, etten lasta kaipaa. En koe biologista tarvetta, tyhjää tilaa sisälläni tai elämän tarkoituksettomuutta ilman lasta. Rakastan miestäni täydestä sydämestäni, minulle elämän tarkoitus on ollut löytää se oikea, kumppani, joka kulkee rinnallani ja rakastaa, eikä koita muuttaa minua toiseksi kuin olen. Minulle on täysin käsittämätön ajatus, että joku voi haluta lasta niin paljon, että hylkää rakastamansa ihmisen sen takia. Eli vaihtaa ihmiseen, joka lapsen haluaa.

Nimenomaan. Ihminen joka ei tunne mitään kaipuuta lapseen ei voi mitenkään sitä käsittää. Siksi tässä asiassa ei ole kompromisseja yleensä. Minä rakastin exääni riittävästi sen tajuamiseen, että olisi ollut onnetonta jos jompikumpi olisi joutunut luopumaan toiveidensa mukaisesta elämästä. Olen myös aika varma, että loppujen lopuksi olisin katkeroitunut ja alkanut kenties jopa vihata exääni sen takia, että olisin jättänyt tämän suuren ihanuuden kokematta hänen takiaan.

Olen kyllä myös sen verran kyyninen tai kenties realisti, että en usko mihinkään "ainoa oikea" -juttuun. Olin exän kanssa rakastunut ja onnellinen tuohon tiettyyn rajaan asti, mutta nykyisen miehen kanssa meillä on elämässä rakkautta ainakin tuplasti, koska hänen kanssaan sain myös rakkauden omaan lapseen. Myöskin raskaus ja synnytys olivat minusta aivan mielettömän mahtavia kokemuksia ja olen todella onnellinen että olen ne saanut kokea edes kerran. Sitä tuskin voi tajuta sellainen, jota se ei tippaakaan kiinnosta. Maailmassa kuitenkin on sen verran paljon ihmisiä, jotka eivät halua lapsia, joten toivottavasti meille jokaiselle löytyy sopiva kumppani, jonka kanssa toiveet kohtaavat.

 

[ennen en halunnut]

Minä elin 29v niin että olin varma että en koskaan halua lasta. Koko ajatus oli kamala ja kiersin raskaana olevat ja lapset. Tappelimme asiasta monta kertaa mieheni kanssa koska hän halusi lapsia ja minä en edes halunnut keskustella asiasta. Eroakin mietittiin jossain vaiheessa.

No sitten yksi kaunis aamu heräsin ja halusinkin lapsen enemmän kuin mitään muuta. Mies oli aika ihmeissään. Olemme nyt lapsellisina hyvin onnellisia.

 

[haluan ja haluan]

Ajatelkaa ihmiset järjellä, eikä vaan mitä voisi haluta. Minäkin haluan sitö ja tätä, muttei kaikkea voi saada tai kannata!

Ihailen suursti kaikkia lapsettomia tai lapsettomaksi jääneitä. Suurperheellisiä halveksun, yhden lapsen perheet ovat ok. Tänne ei enää lisää ihmisiä voi tehdä vaan koska minä minä minä haluan.

 

[vanha virsi]

Tuo on ihan kulunut virsi, haluan ja haluan. Sitäpaitsi minulle ainakin on ihan yhdentekevää sinun ihailusi tai halveksuntasi. :-D

 

[olololo]

Tuo on ihan kulunut virsi, haluan ja haluan. Sitäpaitsi minulle ainakin on ihan yhdentekevää sinun ihailusi tai halveksuntasi. :-D

Hah, ei minuakaan kiinnosta sinun mielipiteesi, mutta se lämmittää kummasti mieltä, että jälkikasvusi joutuu todennäköisesti elämään jossain happinaamarissa kun kaltaisesi on mädättäneet ja saastuttaneet planeetan ihan pilalle. Onneksi minä ehdin kuolla ennen sitä.

 

[vanha virsi]

Voi reppanaa, sulla on varmaan kova kiire kuolla. Ainakin elämäsi vaikuttaa todella ankealta ja surulliselta, kun tuollaisesta saat iloa. :-(

 

[jätetty mies_--79]

Itselläni oli tossa jokunen vuosi sitten jonkin tasoista juttua naisen kanssa joka ei halunnut lapsia. No itseasiassa tiesin tämän asian jo ennen kuin kävimme kahvittelemassa ja syömässä. Mutta näin jälkikäteen, on pakko sanoa että on luojan kiitos, ettei siitä jutusta tullut mitään, vaikka itse olin valmis etenemään suhteessa. Se oli niitä ensirakkauksia joissa rakkaus voittaa järjen. Kyllä se vain niin on, ettei toisen päätä saa käännettyä tämänlaisissa asioissa. Toisaalta se on hyvä, että ihminen pysyy kannassaan, eikä hommaa lapsia yhteiskunnan pakosta jos kokee vanhemmuuden vieraaksi. Mutta kyllä se naisen vaihto taitaa olla ainut keino, millä sinä saat lapsia. Ei kannata olla suhteessa vain pelon vuoksi, ettei muka välttämättä löydä ollenkaan puolisoa, jos nykyisen päättää jättää. Harmittaa sitten vanhana paljon.