V
vierailija
Vieras
Miehen kanssa tuli hiljattain ero, ja tajusin, että parisuhde on ollut minulle aina se ainoa "kiinnostuksen kohde" elämässä. En ole kaivannut tai halunnut mitään muuta. Parisuhde on riittänyt tekemään elämäni mielekkääksi. Nyt sitäkään ei enää ole. On tyhjä olo.
Pari tuttua/kaveria minulla on, mutta koska (ex-)mieheni on riittänyt tyydyttämään sosiaaliset tarpeeni, yhteydenpito ei ole ollut aktiivista. Aion kyllä yrittää petrata ystävien suhteen. Mutta entäs jos kaveritkaan eivät tuo mielenkiintoa elämääni? Koko elämä muutenkin tuntuu merkityksettömältä, mitä järkeä missään on? Tulevaisuus ahdistaa. En ole omaa alaanikaan löytänyt, tai edes semmoista, mikä vähäänkään kiinnostaisi. En haluaisi olla koko loppuelämääni tällainen saamaton ikiopiskelija.
Masennuksesta olen välillä kärsinyt, mutta en tiedä, onko tämä nyt välttämättä sitä. Olen aina ollut pessimisti ja kova murehtimaan.
Pari tuttua/kaveria minulla on, mutta koska (ex-)mieheni on riittänyt tyydyttämään sosiaaliset tarpeeni, yhteydenpito ei ole ollut aktiivista. Aion kyllä yrittää petrata ystävien suhteen. Mutta entäs jos kaveritkaan eivät tuo mielenkiintoa elämääni? Koko elämä muutenkin tuntuu merkityksettömältä, mitä järkeä missään on? Tulevaisuus ahdistaa. En ole omaa alaanikaan löytänyt, tai edes semmoista, mikä vähäänkään kiinnostaisi. En haluaisi olla koko loppuelämääni tällainen saamaton ikiopiskelija.
Masennuksesta olen välillä kärsinyt, mutta en tiedä, onko tämä nyt välttämättä sitä. Olen aina ollut pessimisti ja kova murehtimaan.
