E
ella
Vieras
Hormoneilla on varmasti osuus asiaan, mutta mä en jaksa enää kuunnella noita: Mikä kiire tässä nyt on yms. Halusin alunperin muuttaa pois tästä nykyisestä kämpästä ennen vauvan syntymää. No nyt olen luopunut siitä ja todennut, että parempi laittaa tavarat paikoilleen ja keskittyä "nauttimaan" loppu odotuksesta. No ei täällä saa kamoja laitettua, kun miehen mielestä ei ole mikään kiire. Tiedän, että vielä on 2kk aikaa, mutta tuo ei tajua, että esim. vauvan vaatteiden pesu ei onnistu hetkessä, kun täällä on muutakin pyykkiä pestävänä ja tietty paljon muutakin tekemistä.
Esikoisen odotus meni loppuaikana ihan hermoomiseksi, kun silloin oli sama juttu ja lopulta kaikki oli "valmiina" vasta, kun laskettuaika oli jo mennyt eli, jos olisi syntynyt ajallaan, niin vaatteet olisi olleet vielä varastossa. Mä päätin jo silloin, että ikinä enää ei tule samanlaista tilannetta ja niin taas...
Millä ton saa tajuamaan vai saako edes?
Esikoisen odotus meni loppuaikana ihan hermoomiseksi, kun silloin oli sama juttu ja lopulta kaikki oli "valmiina" vasta, kun laskettuaika oli jo mennyt eli, jos olisi syntynyt ajallaan, niin vaatteet olisi olleet vielä varastossa. Mä päätin jo silloin, että ikinä enää ei tule samanlaista tilannetta ja niin taas...
Millä ton saa tajuamaan vai saako edes?