Kun mies ei osallistu arjen pyöritykseen..

Olen niin väsynyt ja harkitsen eroa vakavasti.Olen äitipuoli mieheni 2:lle lapselle ja omakin on nyt kohta 2-v.Meidän yhteinen lapsemme on kärsinyt univaikeuksista koko ikänsä ja VIELÄKÄÄN hän ei nuku yksin...Eli menee nukkumaan meidän mennessä nukkumaan ja huutaa perääni jopa keskellä yötä wc:ssä käydessäni vaikka isäkin olisi vieressä.Symbioosissa siis ja pahasti..
Olen aina hoitanut meidän perheen kaikki kotiaskareet yksin ja alan olla totaalisen väsynyt.Käyn lisäksi töissä ja harrastankin, mutta en koe että elämäni muuttuisi miksikään vaikka eroaisin.Mieheni ei ota vastuuta mistään, mikäli minä olen paikalla...
Parasta oli kun hän eilen kännissä valisti minua kuinka on ÄIDIN tehtävä nukuttaa lapsi, joka ei nuku koskaan hyvin..
Riitaahan siitä syntyi..sanavalmis minäkin!! :kieh: Miksi minun pitää aina luopua ja jaksaa???
Minä huolehdin lisäksi vielä hänen lapsistaan aiemmasta liitosta heidän vierailujen ajan..kuskaan harrastuksiin yms.ja nämä lapset meillä esim.koko kesän ja kaikki lomat.Kuskaan heidät hoitoon tarvittaessa ja nyt tympii...MIKÄ #&%?$!* PIIKA MINÄ OLEN???? :headwall:
Nyt sitä kommenttia kehiin...Oon aika yksin asian kanssa!!! :'(
 
minäkin
Oletkos harkinnut että tartut topakammin lapsesi uniongelmaan?Meillä myös pian 2 v. lapsukainen ja kans hankala nukkumaan välillä.Meillä auttaa kun on erittäin tarkka iltarutiineista eli iltapuuro,pesut ja AINA nukuttaminen samaan aikaa eli n. 20.30.Nukkumaan mennään silloin kun äiti käskee eikä siinä itkut auta, ethän anna periksi ja päästä vaeltelemaan lastasi nukkumaan menoaikaan?Tiukkalinja tuo turvallisuutta lapselle.Meillä lapsi nukkuu jo omassa huoneessa, niin nukkuukin paremmin.
Eikä meilläkään ukko aina osallistu mihinkään..taitaa olla sama ongelma monessa perheessä, meillä joskus nätisti pyytäminen auttaa...jos naputan, ei varmaan tapahdu..onhan se ärsyttävää.Ja kymmenen pistettä sinulle, kun huolehdit miehesi lapsista..todella hienoa että löytyy noitakin äitipuolia jotka osallistuu vaikkei sun tarvitsisi..Ei ole lasten vika että vanhemmat eroavat jne.Lapsuus menee niin kauhean nopeasti ohi ettei lasten enää tarvitsisi kärsiä vanhempien ongelmista...
Voimia sinulle,et ole ainoana saman ongelman kanssa.. =)
 
Meillä näin
Vauva ei ole vielä edes syntynyt, mutta nyt jo vähän hirvittää, miten selviän täällä kotona, kun on lapsikin. En ole itsekään mitenkään innokas kodinhoitaja, mutta kyllä vastuu kodista on yksin minun. Mies ei ota itse yhtään vastuuta, tekee joskus jotain pientä, kun pyydän, mutta silloinkin napisee vastaan kuin pikkukakara. Välillä taas valittaa, että "aina" komentelen sitä auttamaan. Meni kyllä vaikeaksi ja mielisteli loppuillan, kun kerran sanoin, että ei muu auta, kun ei omasta aloitteestaan tartu työhön. Tiedän, että tästä pitäisi puhua miehen kanssa, mutten ole vielä jaksanut, koska pelkään, että tulee kamala riita ja oon raskauden takia muutenkin väsynyt ja herkkänahkainen.

Meillä mies ei ole mitenkään toivoton tapaus, mutta vastuun kantaminen yksin on välillä raskasta. Enkä osaa mitenkään auttaa ap:tä, mutta yksin et ongelmasi kanssa ole. Kerätään rohkeutta, että saadaan kissa pöydälle.
 
luu kurkkuun tollasille vätysmiehille!!! Vaikka mies kävisikin töissä, niin mielestäni miehen tehtävä on huolehtia muustakin. Uhkailu ja kiristys toi meillä avun :D Ei vissiin toimi kaikilla mutta meillä onnistui. Alkoi sillä, että jätin miehen pyykit pesemättä, paperihommat (kelan hakemukset, veroilmotukset jne) hoitamatta, ruokaakin tein vain itelleni ja lapselle. Mies alkoi vähän tajuamaan mitä kaikkea tähän arkipäivään kuuluukaan.... Mies alkoi olemaan vähän enemmän kotihommissa mukana mutta parisuhteemme oli edelleen remppaa vailla. Yks kaunis päivä sitten ilmoitin että mies voisi alkaa etsimään itselleen asuntoa. Sanoin että en jaksa olla kahden lapsen yksinhuoltaja jos voisin olla vain yhden lapsen yksinhuoltaja. Silloin mies tajusi että asioiden on muututtava. Jäi kotiin lapsen kanssa useaksi kuukaudeksi ja alkoi enemmän arvostamaan minun antamaani panosta perheen eteen. Hommat alkoi luistamaan.
 
Sinsar
Myös täältä löytyy yksi väsynyt "kotipiika". Meillä on 1v3kk lapsi ja toinen syntymässä toukokuussa. Koko raskausaikani meillä on tehty remppaa (johon mies ei ole osallistunut nimeksikään töittensä ja harrastuksensa vuoksi), jonka keskellä olemme siis eläneet. Minä aina siivonnnut sotkut, tehnyt ukoille ruoat ja välillä lähtenyt evakkoon. Todella raskasta ollut raskausväsymyksineen ja esikoinenkin on aika vilkas. Apua en ole saanut keneltäkään -varsinkaan mieheltäni ja nyt ollaan tilanteessa, että olen aivan loppu. Miehelle olen monesti asiasta puhunut, mutta se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Monena iltana ei mies ole lastaan nähnyt ½h kauempaa kun jo pitää rakkaan harrastuksensa pariin kiiruhtaa, kotitöistä puhumattakaan. Eroa olen harkinnut vakavasti muutamaan otteeseen ja siitä miehelle sanonutkin, mutta eipä taida ottaa vakavasti asiaa -tai ei sitten välitä koska miettii miten jaamme yhdessä hankkimiamme tavaroita. Oikein hirvittää miten jaksan kahden pienen lapsen kanssa kun tämä toinen syntyy kun mies ei tee tikkua ristiin. :ashamed:
 
Väsynyt
Naisissa on kuukautisten lisäksi vaan yks vika: Halutaan huolehtia muista.
Sitä miehet on käyttäny hyväksi jo vuosituhansia.
Ammoisina aikoina ne sentään kanto hirven kallioluolaan, ilmaisten että tee siitä jotai.

Sata vuotta sitten oli vielä tavallista että perheet asu useemman sukupolven talouksissa. Naiset hoiti kodin, lapset, navetan ja peltotyöt.
Jos oli riittävän vanha niin hoiteli vaan lapsia.
Miehet teki vähän rankemmat hommat.
Sota aikana naisethan ne tään maan pystyssä piti.

Eläimilläkin on tapana että naaras huolehtii jälkeläisistä. Siis ei kaikki, mutta suurin osa.

HUah...Mitä nyt oon täs vuosien aikana lukenu näitä saitteja niin miehiä on ainenki kahta sorttia: niitä jotka ylitsevuotavasti pitää huolta rakkaistaan ja niitä joista ihan miettii että #&%?$!* takia ne on menny naisen kanssa kimpaan ja vahingossako ne lapset on saatu?

Eli asutko pingviini uroksen vai koira uroksen kanssa?

Äh. Taidan olla vähän väsyny.. pointti oli se että meillä naisilla on joku ikuinen illuusio ydinperheestä jota kunnioitetaan ja arvostetaan. Sellanen pitää hankkia keinolla millä hyvänsä. Mutta niitä "hyviä" miehiä vaan on niin pirskatin vähän! (naisethan on kaikki ensiluokkaisia)

Eli kasvatetaan pojistamme reiluja jätkiä jotka tajuaa kotitöiden ja naisten päälle jotain ja lopetetaan tämä ikuinen miesten haukkuminen kun ei se taidan mihinkään muuttua.
Yh. äitejä mollataan siitä kun kieltävät lapselta isän. Mutta eipähän tarvia lapsen kuunnella ainasta riitelyä.

Nimim: Molempia kokeillu ja yh:na oikein hyvä

 
Vieras ap
Niin..Kiva huomata et on muitakin!
Meillä lapsen uni-ongelmat on sellaisia et EI todellakaan jää yksin nukkumaan...Ilta-rituaalit on vielä ihan ok ja Nukkuukin, mutta herää heti kun yrittää hiippailla vierestä pois!Tätä on varmaan hankala uskoa jos ei itse ole kokenut, mutta se on NIIN rasittavaa..Etenkin kun nukuttaja on AINA sama!!! :kieh:
Myönnän suosiolla et vikaa voi olla vanhemmissakin vaikka jämyjä muuten ollaankin...Tosin lievittääkseni omaatuntoani on pakko sanoa ettei kukaan tuttavapiirissä mukaanlukien isovanhemmat ole nähnyt samaa...Neuvolassakin ihmetellet lapsemme temperamenttia!
En tiedä oikiasti ajaako tämä väsymys ja miehen aikaansaamattomuus meidät avioeroon?En voi oikiasti uskoa et kaikki miehet on tuollaisia... :headwall:
 
Yksin teen kotityöt minäkin, muksuja meillä on kolme. Useimmiten mies vetoaa ettei jaksa tai tekee kohta, ja menee niin kauan jankuttaessa ennenkuin sen saa jotakin tekemään, että teen mieluummin itse. Tiedän kyllä, että tuo on tahallista.
Joskus kun opiskelin kasvatusta, niin yksi miesluennoitsija joka oli ollut ongelmanuorten laitoksessa vuosia työssä sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan vain ne pojat, joiden isä kotona tekee kotitöitä tekevät niitä itse aikuisena, eli isän esimerkki on tärkein. Tätä joskus mietin kun yritän kasvattaa omia poikia eri lailla, niin vetoavat siihen etteihän isikään kotona tarvi mitään tehä.. Ihan tästä syystä päätin muuttaa joksikin aikaa erikseen miehestä, vuosia on yritetyt eikä puheet auta.
 
RTL
Millä määritellään arjen pyöritys?

Kotityöt: onko ne talon sisällä tehtäviä jokapäiväisiä "arkirutiineja", vai lasketaanko mukaan pihahommat myös? Kompensoiko raha, teen terassin, ison talon kylkeen, maksan omistani. Maksan koko perheen etelänmatkan omistani ? Vaimoni " tarjoaa" Ruotsin risteilyn sviitissä, maksaa siljapisteillä, minä maksan reissulla kaiken muun, vaimo kerää pisteet. Minusta raha kompensoi, en imuroi, tiskaa, pyykkää, maksan kyllä siivousringille siivoojasta joka toinen viikko. Omalla kohdalla katson toimivani tasa-arvoisesti. Money talk´s, bull..........
 
jx5
Tuttu tunne!!!
Itselläni oli kaksi lasta ennen kun tapasin nykyisen mieheni, hänellä oli kans kaksi saman ikäiset kun minun 2 ja 6 vuotiaat. Pari vuotta myöhemmin meille syntyi yhteinen lapsi ja siinä tuli kaikki vastuu minulle.
Mies tekee paljon töitä ja olen yksin monesti jopa viiden lapsen kanssa,miehen lapset ei oo aina meillä mutta melko usein. Siinä sitten pyöritetään huushollia ja viisi muksua yksin. Ja mies aina vaan valittaa kuinka väsynyt on. Esim. vaadin jonkun aikaa sitten että haluan tunnin päivässä että pääsen lenkille YKSIN. Se oli ihan ok mutta kun tulin takaisin kotiin tunnin päästä niin miehelläni oli pinna niin kireellä kun vaan voi olla. Mutta ei vaan voi ymmärtää minkä laista minulla on kun olen viiden lapsen kanssa yksin koko päivän, silloin oli vaan kaksi kun minä olin lenkillä.... Haleja ja jaksamisia kaikille. :flower:
 
sama täällä
Sama täällä, et ole yksin. Meillä tosin lapsi 2,5-v. nukkuu ihan hyvin, mutta uskon sen, että kaikki lapset vaan eivät ole hyviä nukkujia vaikka vanhemmat tekisi mitä!

Mies samanlainen kuin edellisellä: valittaa IHAN koko ajan miten väsynyt on. Pinna kiristyy lapsen kanssa olemisesta. Miehelle on suuri uhraus hoitaa lasta esim. 1 kokonainen päivä (mies työtön, mutta lapsi päivähoidossa, koska haluan säilyttää hyvän hoitopaikan). Minulla joskus hankaluuksia järjestää töistä vapaata silloin kun lapsi sairaana, mutta mies ei lupausksitaan huolimatta kestä lapsen kanssa yksin kotona yhtä päivää enempää. Silloinkin hänellä on oma äitinsä apuna.

Kovasti pitää muistaa kiitellä ja olla ylenmäärin iloinen jos/kun mies tekee kotona jotain. Kaikki pihatyöt (lumitöitä ja nurmenleikkausta lukuunottamatta) on minulla. Mies kyllä pesee pyykkiä, tyhjentää tiskikoneen (mutta ei täytä sitä!) ja joskus siivoaakin, mutta ruokaa ostaa vain itselleen. Lapselle antaa valmisruokaa jos en ole itse paikalla. Jos olen pari päivää poissa (esim. työmatkalla) niin kämppä on ihan sekaisin! Siis jos miehen "pitää" hoitaa lasta, niin silloin ei mikään muu onnistu. Mies on taipuvainen laskemaan tunteja ja päiviä mitä on "joutunut" hoitamaan lasta. Ikään kuin oma lapsi olisi pelkkä ikävä velvollisuus... joskus se tuntuu tosi pahalta!

Minä sen sijaan hoidan lyhtä apsen ja huushollin + omat työt - eikä ole varaa valittaa tai huokailla väsymystä. Pakko vaan jaksaa.

Ap:lle vielä sen verran, että jätä ihmeessä se miehen lasten hyysääminen pois kuvioista. Sinulla on ihan tarpeeksi tekemistä muutenkin. Itse tein heti seurustelun alussa selväksi, että miehen etälapsi ei ole minun vastuullani missään vaiheessa ja näin meillä on toimittukin. Vain erikseen sovittuina aikoina hoidan miehen lasta. Ei tule kuuloonkaan että mies menisi omia menojaan ja minä hoitaisin yhteistä ja etälasta kotona! Molemmat hoidamme omat menomme silloin kun etälapsi ei ole meillä.

 
Jos mies on töissä ja vaimo kotona, niin ainakin minusta on päivänselvää, että teen kaikki kotityöt. Myös pihahommat siltä osilta kuin kerkeän. Ei tulisi mieleenkään vaatia miestä tekemään töiden jälkeen kotihommia. Katson asiaa siltä kantilta, että mies on töissä kodin ulkopuolella ja minä kotona. Eihän siitä tule mitään jos itse humputtelisin kahviloissa ym päivät ja sitten marmattaisin miehelle kotitöistä. Aloitan kodin pidon heti aamusta.

Kun mies tulee illalla sitten kotiin, kaikki hommat on yleensä tehty ja lepoaikaakin jää (mulla on kaksi lasta 3kk ja 6vuotias). Sitten illat voidaan keskittyä perheen kanssa yhdessä toimimiseen, vieraita ravaa harva se ilta ja meillä tämä ainakin toimii. Saan iltaisin sitten sitä aikuista seuraa. Mies on kyllä erittäin mielellään lasten kanssa, mutta sitä en laske arjenpyöritykseksi vaan isänä olemiseksi. Vaipanvaihdot, syötöt, nukuttamiset hoituvat iltaisin siinä sivussa ilman valituksia. Toki jos päivän jälkeen väsynyt niin minä hoidan koko illan. Öisin minä herään, sillä olisi kohtuutonta vaatia miestä heräämään kun aamulla pitää kukon laulun aikaan lähteä töihin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2006 klo 08:14 Äiti kirjoitti:
Joskus kun opiskelin kasvatusta, niin yksi miesluennoitsija joka oli ollut ongelmanuorten laitoksessa vuosia työssä sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan vain ne pojat, joiden isä kotona tekee kotitöitä tekevät niitä itse aikuisena, eli isän esimerkki on tärkein.

Ei ainakaan meillä ole näin, appeni tekee (ja on tehnyt kuulemma aina) paljon kotitöitä mm. tiskaa, imuroi,laittaa pesukoneen pyörimään. Mutta ei se tuota minun ukkoa ole ainakaan saanut kotitöistä innostumaan. Yksin saan minäkin kaikki hoitaa.
 

Yhteistyössä