Kun mies ei auta kotitöissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen tossun alla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen tossun alla

Vieras
ja nainen joutuu joka päivä tekemään jotain pitääkseen kodin inhimillisessä kunnossa, oli raskaana tai ei. 24/7/365 pelkkää pyykkäystä, tiskaamista, imurointia, lattian luuttuumista, pölyjen pyyhkimistä, eläinten/lasten hoitoa, pihan ja kodin huoltotöitä yms. niin onko tämä mitään elämää? Olisiko parempi jättää mies joka lupauksista huolimatta ei saa mitään muuta aikaiseksi? Käy sentään töissä mutta tuntuu olettavan että se riittää.
Äiti väsyy kohta niin ettei sängystä enää koskaan ylös pääse ja äiti tietää että se ei ole silloin hyvä tilanne kenenkään kannalta, mutta kun kotiakaan ei voi päästää rempalleen. Joskus on päiviä kun äiti ei pääse edes lasten kanssa ulos kun kotityöt painaa päälle :( Ystävien näkemisestä puhumattakaan.
 
niin miestä se ei häiritsisi, lakon jälkeen minulla olisi vain enemmän siivottavaa + lapset ja minä sen lakon seurauksista maksettaisiin. Kokeiltu on. Ihan kuin mies ei näkisi sotkua.
 
Relaa nyt hyvä nainen, ei lattian luuttuamiset joka päivä ole mitään välttämättömyyksiä, eikä kotitöiden takia ulkoilusta tai sosiaalisesta elämästä kannata tinkiä. Vähempikin touhu kotitöiden parissa riittää.
 
Minulla oli joskus sama tilanne ja se pääty mun rankkaan masennukseen sain hoidettua masennukseni pois ja juttelimme miehen kanssa asiat halki enkä enään ryhtynyt moiseen. Annoin asunnon miulummin olla. Nyt meillä mies tekee töitten jälkeen yhtälailla kuin minäkin muuten tulos olisi taas sama minulla tulisi loppuun palaminen
 
^samaa meinasin ehdottaa. Tai ainakin jätät ukon pyykit koppaan jne.
Oletko kysynyt syytä, ehdottanu, tai sitte vaan ihan kylmästi räjähtäny miehelles koskaan? Nii pitkään ku mitään ei tapahdu, vaan jatkat raatamista marttyyrinä, ei tavat ainakaa muutu.
 
Kun mies ei auta kotitöissä, niin nainen on valinnut ristikseen laiskan mamman pojan. Miksi tällaisen miehen kanssa on lapsia tullut tehtyä, useampia? Voihan sitä päivän kaksi ottaa rennommin, jättää moppaamiset ja pyykkäämiset, tekee vaan ruuat ja tiskaa, niin ei montaa tuntia mene. Ja ei ole elämää, enkä itse kyökki piiaksi miehelleni rupeaisi.
 
lähes niin kauan kun ollaan yhdessä asuttu, 10 vuotta.
Mitä minä teen väärin kun tilanne ei muutu? Lasten edun vuoksi jonkun on siivottava ja se joku olen minä. Lapset saan joten kuten avuksi siivoamiseen mutta ... mies ei tee mitään. Istuu tietokoneella pelaamassa tai sitten jos ei pelaa niin istuu syömässä (sen sijaan että kokkaisi kaikille, tekee itselleen ruoan). Minä saan siivouksen jälkeen nälkäisenä ruveta kokkaamaan lapsille/itselleni.
Ei auta puhe, ei huuto, ei pyytäminen, ei itkeminen...ei mikään.
 
Ok, siis lakko ei auta. No, kyl mä pistäsin kovaa kovaan vastaan. Jos ei pehmeät keskustelut auta, ja jos purkautuminenkaan ei lopulta auttas, nii näyttäsin ovea ja sanosin et ota tai jätä.

Toinen mitä voit tehdä on se et kirjotatte miehen kans listaan mitkä työt hän nykyisin tekee ja mitkä sä, nukutuksista ja silityksestä lähteen. Yks kaks lista onki sulla kaks sivua ja miehellä yksi rivi. Ehkä se vähän havahduttas!?
 
Jos se mies on jo saavuttanut teini-iän, niin siivoa vain omat ja lasten sotkut. Jätä miehen sotkut, miehen pyykit yms miehen itsensä tehtäväksi. En minäkään laittaisi kotitöissä tikkua ristiin, jos joku tekisi kotityöt puolestani. Mutten ole kyllä siivoillut lastenikaan sotkuja enää sen jälkeen, kun tulivat teini-ikään.
 
Minkä ikäisiä lapset ovat? Voivatko he jo siivota omat sotkunsa?

Jätä nyt ainakin miehen sotkut siivoamatta ja pyydä häntä tekemään se itse. Pöydästä noustessa ilmoitat että lautasen paikka on tiskikone yms. Miehellesihän tilanne on oikein hyvä, muuta sitä ajatusta.
 
tosiaan alat tehdä niin et jos puhe ei auta niin jätät hänen pyykit pesemättä, laitat jääkaappiin lukon josta saat sinä ja lapset ruokaa jne. tai sitten eroat ja ostat pienemmän asunnon pienimmillä töillä-- eli esim. kerrostalo ettei ole pihahommia...en mie ainakaan katselis tuollaista...

ja joskus teet niin kun tulee töistä niin kävelet itse ovesta uloa ja sanot et pidät vapaa-illan... lähetät vaikka äitisi sinne tunnin päästä katsomaan et lapsilla on ruokaa ettei ne kärsi asiasta...
 
[QUOTE="vieras";24293821]Minkä ikäisiä lapset ovat? Voivatko he jo siivota omat sotkunsa?
Jätä nyt ainakin miehen sotkut siivoamatta ja pyydä häntä tekemään se itse. Pöydästä noustessa ilmoitat että lautasen paikka on tiskikone yms. Miehellesihän tilanne on oikein hyvä, muuta sitä ajatusta.[/QUOTE]

Lapset kannattaa ottaa mukaan kotitöihin heti, kun niillä siivousrätti ei mene enää suuhun. Jos äiti tekee aina kaikki kotityöt yksin, niin ei ne mukulat koululaisena/teininäkään riemastu, kun pitäisi alkaa itsekin osallistumaan kotitöihin.
 
Jätät miehen kalsarit keräämättä ja pyykit pesemättä, teet ruokaa vaan itelle ja lapsille, ostat kaupasta vaan omat ja lasten ruuat ym. Jos ei mies tästä havahdu eikä mikään muutu niin hommaat uuden kodin itselle ja lapsille, jätät miehen vähäksi aikaa miettimään missä mennään.
 
lähes niin kauan kun ollaan yhdessä asuttu, 10 vuotta.
Mitä minä teen väärin kun tilanne ei muutu? Lasten edun vuoksi jonkun on siivottava ja se joku olen minä. Lapset saan joten kuten avuksi siivoamiseen mutta ... mies ei tee mitään. Istuu tietokoneella pelaamassa tai sitten jos ei pelaa niin istuu syömässä (sen sijaan että kokkaisi kaikille, tekee itselleen ruoan). Minä saan siivouksen jälkeen nälkäisenä ruveta kokkaamaan lapsille/itselleni.
Ei auta puhe, ei huuto, ei pyytäminen, ei itkeminen...ei mikään.

Erikoiselta kuulostaa se että mies laittaa kyllä itselleen ruokaa mutta ei muille. Oletko valmis elämään näin seuraavat 10 vuotta? Mieti oikeasti mitä haluat. Toimi sen mukaan.
 
Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ja vanhin lapsi täyttää pian 4.

Mieheni oli saamaton laiska vätys, jonka viikonlopun jäljiltä (jos itse olin vaikka mökillä ) koti oli aikas siivottomassa kunnossa.

Joka kerta kotiin tullessani pahoitin sotkusta mieleni ja kerran mies jopa säikähti pahasti, kun itkin sotkuista kotia loppuillan. Mutta sekään ei auttanut.

Tilanne on muuttunut vasta tänä kesänä. Tottakai olen kotoa lähtiessäni (ja paluutani edellisenä iltana) muistuttanut miestäni siivoamisesta (ja en tarkoita mitään luuttuamisia, vaan aivan tavallista omien jälkien korjaamista ) mutta tänä kesänä joka kerta kotiin tullessani täällä on ollut siistiä. Kerran oli jopa pyykkiä pesty!

En sitten tiedä mistä tuo muutos kymmenen vuoden jälkeen on tullut, mutta odottaminen näköjään kannatti :)
 
lähes niin kauan kun ollaan yhdessä asuttu, 10 vuotta.
Mitä minä teen väärin kun tilanne ei muutu? Lasten edun vuoksi jonkun on siivottava ja se joku olen minä. Lapset saan joten kuten avuksi siivoamiseen mutta ... mies ei tee mitään. Istuu tietokoneella pelaamassa tai sitten jos ei pelaa niin istuu syömässä (sen sijaan että kokkaisi kaikille, tekee itselleen ruoan). Minä saan siivouksen jälkeen nälkäisenä ruveta kokkaamaan lapsille/itselleni.
Ei auta puhe, ei huuto, ei pyytäminen, ei itkeminen...ei mikään.

Irroita tietokoneesta virtajohto, tai jos kyseessä on läppäri niin myös akku ja sano että mies saa ne takaisin kun asunto on siisti.
 
[QUOTE="vieras";24294018]Irroita tietokoneesta virtajohto, tai jos kyseessä on läppäri niin myös akku ja sano että mies saa ne takaisin kun asunto on siisti.[/QUOTE]

Lelut jäähylle jos ei ala siivota. :D
 
Meillä menee kotityöt tasan silloin kun molemmat ovat kotona, mutta voi sitä sotkua jos minä satun olemaan viikonlopun reissussa. Jostian syystä avovaimoni jättää silloin automaattisesti siivoamatta, vaikka minä en siis toimi minään siivouspoliisina. Jos avovaimoni taas on reissussa niin minä aina varmistan että koti on putipuhdas ennen hänen paluuta, koska reissusta palatessa kukaan ei todellakaan halua nähdä paskaista asuntoa..
 
eikä minulla ole lupaa koskea siihen. Työkoneesta on vain tullut myös hupikone, mies kantaa sen joka päivä töistä kotiin vaikka ei olisi töitäkään mitä tehdä.
 

Yhteistyössä