Hulluko
Haluisin vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, joilla on samantyylisiä ongelmia. Olen tullut suht nuorena äidiksi (20v) ekan kerran, nyt esikko lähes 8v. Lapsia on kolme ja olen naimisissa mieheni kanssa. Mikä sitten klikkaa? Siinäpä se, valtava oman ajan/halujen/unelmien/omien juttujen tarve... Välillä on ihan ok, eikä sitä muusta haaveilekaan. Mutta usein tekisi mieli lyödä hanskat naulaan ja lähteä elämään. TUntuuko kenestäkään muusta, että elämä odottaa tuolla jossain muualla? Tai oletko kenties tehnyt jotain radikaalia? Täällä riutuisi yksi äippä, joka ei varmasti mitään uskalla tehdä, mutta haluisi kuulla kokemuksistanne ja ehkäpä purkaa omaakin mieltään. Vastaisitko meiliosoitteesi kanssa 