Kun lapsi on parhaan kaverinsa "hätävara"...

["vieras"]

Mitä tekisitte tilanteessa, jossa lapsi pitää toista lasta parhaana kaverinaan, mutta on itse tälle pelkkä "hätävara"? Antaisitteko asian vain olla, vai mitä tekisitte? Kyseessä on alakouluikäiset lapset.

 

[riiviöiden äiti]

No mitä ihmettä asialle voisi tehdä? sanoa omalle lapselle ettei saa pitää toista parhaana kaverina vai ? ei toisen lapsen kaverimieltymyksiin oikein voi vaikuttaa, jos on mielummin jonkun muun kanssa niin tokihan se on sallittua.
Eli en

 

["aloittaja"]

Siis ei tietenkään ketään voi kaveriksi pakottaa. Mietin itse lähinnä sitä, että pitäisikö minun alkaa hieman rajoittamaan tätä ystävyyttä kun se tuntuu vain aiheuttavan pahaa mieltä. Tämä toinen lapsi siis lähes tulkoon asuu meillä, kun muita lapsia ei ole, mutta mikäli muita kavereita ilmenee, jää minun lapseni kuin nalli kalliolle.

 

["vieras"]

No ei kai sitä voi rajoittaa, antaa olla sen kanssa kenen seurassa parhaiten viihtyy. Onko sun lapsella muita kavereita? Jos on, niin nehän on sun lapselle niitä hätävaraihmisiä, joiden kanssa ollaan silloin kun se paras kaveri on jonkun muun kanssa. Voithan rohkaista lasta vahvistamaan ystävyyttä muihin kavereihin, jos alkaisi viihtyä enemmän muidenkin kanssa.

 

["vieras"]

Voisiko lasta hienovaraisesti ohajata muiden kavereiden joukkoon, tai hankkimaan ihan uusia kavereita? Pidemmän päälle hätävarana oleminen on lapsen itsetunnolle aika tuhoisaa, kuten tiedän omasta kokemuskestani.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29101837]Voisiko lasta hienovaraisesti ohajata muiden kavereiden joukkoon, tai hankkimaan ihan uusia kavereita? Pidemmän päälle hätävarana oleminen on lapsen itsetunnolle aika tuhoisaa, kuten tiedän omasta kokemuskestani.[/QUOTE]

Tätä lähinnä itsekin olen miettinyt. Että siis lakaisin rajoittamaan kaverin meille tuloa. Mutta itse ajattelin aivan suoraan sanoa kummallekin lapselle, että minkä takia kaverin kyläilyjä rajoitan. En tiedä, että oletanko lapsilta liikaa, mutta mielestäni se olisi selvempää kummallekin lapselle, että tietäisivät syyn toiminnalleni.

 

[lihoöl]

[QUOTE="aloittaja";29101875]Tätä lähinnä itsekin olen miettinyt. Että siis lakaisin rajoittamaan kaverin meille tuloa. Mutta itse ajattelin aivan suoraan sanoa kummallekin lapselle, että minkä takia kaverin kyläilyjä rajoitan. En tiedä, että oletanko lapsilta liikaa, mutta mielestäni se olisi selvempää kummallekin lapselle, että tietäisivät syyn toiminnalleni.[/QUOTE]

Riippuu paljon siitä ovatko lapset 8-vai 12 vuotiaita. Jos yli 10v voit ihan hyvin perustella päätöksesi ja lapset kyllä ymmärtävät sen.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";29101875]Tätä lähinnä itsekin olen miettinyt. Että siis lakaisin rajoittamaan kaverin meille tuloa. Mutta itse ajattelin aivan suoraan sanoa kummallekin lapselle, että minkä takia kaverin kyläilyjä rajoitan. En tiedä, että oletanko lapsilta liikaa, mutta mielestäni se olisi selvempää kummallekin lapselle, että tietäisivät syyn toiminnalleni.[/QUOTE]

Kun mietin, niin tuokin voisi olla hyvä tuo suoraan sanominen. Joskus aikuisetkin pitävät ihmisiä tai jotain tiettyä ihmistä ympärillään hätävarana eivätkä ehkä edes tule ajatelleeksi tekevänsä niin tai kuinka inhottavaa se on. Vielä vähemmän sitä ehkä tajuaa tekevänsä lapsi, mutta asiasta keskusteleminen voisi saada lasta ymmärtämään toimintaansa ja miltä se tuntuu toisesta. Myös sinun lapsesi on on hyvä kuulla ettei hänen tarvitse suostua tuollaiseen kaveruuteen.

Olin tosiaan itse lapsena aina vain muiden hätävarakaveri, ja koska olin muutenkin ujo ja muiden lähestyminen ei ollut helppoa, kasvoin jotenkin olemaan "tyytyväinen" kun joku joskus suostui olemaan kanssani vaikka se olisi johtunut vain siitä ettei muita ollut paikalla silloin. Lopputuloksena, vuosien jälkeen, nyt aikuisena en oikein pysty uskomaan että joku oikeasti pitäisi minusta, tunnen edelleen kelpaavani muille vaan paremman puutteessa.