Osaako kukaan neuvoa OIKEESTI miksi 6-vuotias käyttäytyy näin (ja ei pelkästään nyt vaan ongelma on jatkunut jo pari vuotta).
Tyttö on herkästi tulistuva ja uhmaa on ollut viimeiset 4 vuotta. Päiväkodis ja eskarissa ei mitään ongelmia mutta kotona kiukkuaa ja uhmaa.
Raivareita saa aivan älyttömistä jutuista ja useimmiten syynä on se, että tyttö kieltää itseltään jotain vaikka vanhemmat ei olisi kieltäneetkään. Esim tänä iltana lupasin lapsille saunan jälkeen sipsiä ja mehua. Tyttö ei ottanu "mä en ota vaikka mä haluun!". Sitte tyynesti vaan sanoin, että lupa on ottaa, hän itse tekee valinnan. Ei ottanu vaan kiukkusi/jahkasi puoli tuntia asiasta. sipsit jäi saamatta ja siitähän se "riemu" repesi kun olisi halunnut eikä sitten saanut.
Viime viikolla raivari tuli siitä, että tyttö pyysi teippiä kun oma oli loppunut. sanoin että äidillä on aika vähän. tyttö sanoi, ettei tarvitsisi kuin kaksi palaa. Sanoin, että voi ottaa. Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Puolitoista tuntia kiukkua "mä en ota kun sä ensin sanoit... jne". eikä ottanut. Ja kun askarteluhomma jäi kesken niin sittenhän siinä taas tuli hirveä raivari.
Ei auta puhe vaikka kuinka selittää jostain asiasta, että sulla on lupa. SAAT. Meillä on jo kotona tullu miehen kanssa eräänlaiseksi vitsiksi "Mä haluun mut mä en saa".
Mitä ihmettä ajaa takaa tuollaisella käytöksellä? Vai mikä ongelma mahtaa olla taustalla? Neuvolan sossu ja psykologi olivat huuli pyöreenä eivätkä osanneet tuon uhmaajan käytökseen antaa mitää apua.
tätä kiukuttelua on jatkunut kohta viisi vuotta, tää äiti alkaa olla aika finaalissa ja odottaa kauhulla tulevaa murrosikää...
Tyttö on herkästi tulistuva ja uhmaa on ollut viimeiset 4 vuotta. Päiväkodis ja eskarissa ei mitään ongelmia mutta kotona kiukkuaa ja uhmaa.
Raivareita saa aivan älyttömistä jutuista ja useimmiten syynä on se, että tyttö kieltää itseltään jotain vaikka vanhemmat ei olisi kieltäneetkään. Esim tänä iltana lupasin lapsille saunan jälkeen sipsiä ja mehua. Tyttö ei ottanu "mä en ota vaikka mä haluun!". Sitte tyynesti vaan sanoin, että lupa on ottaa, hän itse tekee valinnan. Ei ottanu vaan kiukkusi/jahkasi puoli tuntia asiasta. sipsit jäi saamatta ja siitähän se "riemu" repesi kun olisi halunnut eikä sitten saanut.
Viime viikolla raivari tuli siitä, että tyttö pyysi teippiä kun oma oli loppunut. sanoin että äidillä on aika vähän. tyttö sanoi, ettei tarvitsisi kuin kaksi palaa. Sanoin, että voi ottaa. Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Puolitoista tuntia kiukkua "mä en ota kun sä ensin sanoit... jne". eikä ottanut. Ja kun askarteluhomma jäi kesken niin sittenhän siinä taas tuli hirveä raivari.
Ei auta puhe vaikka kuinka selittää jostain asiasta, että sulla on lupa. SAAT. Meillä on jo kotona tullu miehen kanssa eräänlaiseksi vitsiksi "Mä haluun mut mä en saa".
Mitä ihmettä ajaa takaa tuollaisella käytöksellä? Vai mikä ongelma mahtaa olla taustalla? Neuvolan sossu ja psykologi olivat huuli pyöreenä eivätkä osanneet tuon uhmaajan käytökseen antaa mitää apua.
tätä kiukuttelua on jatkunut kohta viisi vuotta, tää äiti alkaa olla aika finaalissa ja odottaa kauhulla tulevaa murrosikää...