Olen monesti miettinyt, että mitäs sitten kun lapsi kertakaikkisesti kieltäytyy uskomasta kieltoja. "Ei" ei vaan mene perille ja kaikki kiellot kaikuvat kuin kuuroille korville.
Tämä on nyt sitä uhmaa (oikein ihanaa...), eikä asiaa helpota sekään, että poika on ollut aina kovapäinen ihan ilman uhmaakin. Mistä lie tuollaisen "hyppygeenin" perinyt... =)
Kun otan syliin ja vien tilanteesta pois esim. omaan huoneeseen rauhoittumaan, poika nipistelee, ehkä puree ja huutaa ja sätkii. Kestää pettymyksiä muutenkin aika huonosti. Sekin kuuluu kuulemma ikään, mutta mietin vaan että miten te muut äidit toimitte vastaavissa tilanteissa?
Tämä on nyt sitä uhmaa (oikein ihanaa...), eikä asiaa helpota sekään, että poika on ollut aina kovapäinen ihan ilman uhmaakin. Mistä lie tuollaisen "hyppygeenin" perinyt... =)
Kun otan syliin ja vien tilanteesta pois esim. omaan huoneeseen rauhoittumaan, poika nipistelee, ehkä puree ja huutaa ja sätkii. Kestää pettymyksiä muutenkin aika huonosti. Sekin kuuluu kuulemma ikään, mutta mietin vaan että miten te muut äidit toimitte vastaavissa tilanteissa?