Kun kotityöt raastaa hermoja.

[inhoan kotihommia]

Olen äitiyslomalla oleva kolmen lapsen äiti ja kotityöt raastaa hermoja. Tuntuu että mitä tahansa kotihommia teen, niin se ärsyttää. MIKSI?! Tämänhän pitäisi olla mun työtä, tästä mulle maksetaankin. Saan kohtalaisen hyvää äitiyspäivärahaa ja tykkään olla kotona. Miksi siis tuntuu siltä että tiskit ja pyykkirumba raastaa hermoja. Ne kun on pakko tehdä niin miten saada ne tuntumaan mielekkäämmiltä hommilta?

 

["Elli"]

Musta tuntuu niiiiin samalta. Kun vaan saisikin hoitaa vaan lapset ja unohtaa ne kotityöt. Mutta siten jos jätän kotityöt hoitamatta alkaa ahdistaa sotkuinen kämppä. Mutta siis, tiedän todellakin mitä takotat...

 

["vieras"]

No mulle motivoi kaunis sisustus, ihanan puhdas ja siisti koti . Yritä aina pitää melkein siistinä, niin aina tulee hyvä olo siitä pienestäkin siivouksesta. Jos pääsee pahempaan kuntoon, niin helposti tulee olo, että mitä tälläkin väliä, kun tuokin on ihan noin.

Ja sisustusta lisää, niin haluaakin että on kaunista

 

["Vieras"]

Ota ne isommat lapset mukaan touhuumaan. Se voi olla oikein hyvää laatuaikaa.

 

["minä vaan"]

Mieti lapsuuttasi. Olisiko oma äitisi ollut sellainen, joka ei tykännyt kotitöistä ja sen sait sinäkin lapsena monta kertaa kuulla? Tai oliko hän kenties sellainen, joka pakotti sinut tekemään kotitöitä liikaakin? Iskeekö sinulla jonkinlainen ahdistus, kun alat tekemään kotitöitä? Martoilla on tähän hyviä neuvoja. Voisit käydä lukemassa marttojen ohjeita.

Itse olen huomannut, että lapset saavat todella paljon vaikutteita siitä, millaisella asenteella vanhemmat tekevät kotitöitä. Ja sen, että lapset on hyvä saada pienestä pitäen mukaan kotitöihin. Esimerkiksi pyykkitelineetkin tyhjenevät kaappeihin jo yhdessä hujauksessa, sillä lapseni ovat yhtä lukuunottamatta jo koululaisia. Se tuntuu mukavalta, kun yhteisiä kotiaskareita tehdään yhdessä.

 

["noo"]

oletko varma ettei sitä pyykkirumbaa voisi yhtään vähentää? Luulen että monella se tulee korvista koska pyöritetään käytännössä puhtaita vaatteita koneen kautta, eikä osata edes hakea narulta päälle. Kiristetään koko ajan vaatimustasoa, vaikka kulutuksen vähentämiseksi pitäisi paremminkin palata 80-luvulle ja kulkea viikko samoissa vaatteissa.

ja jos äideistä puhutaan, niin oma äitini oli kotityönvihaaja. Minuun se on vaikuttanut jotenkin käänteisesti: kun on nähnyt miten hölmöltä äidin inho vaikutti, ei halua olla samanlainen. Olen päättänyt tykätä kotitöistä, ja pienen epävarmuusvaiheen jälkeen itse asiassa se toimii.