Kun "koti" ei tunnu KODILTA.

Voiko sitä saada remontoimalla koskaan tuntumaan siltä että asuisi kotona, vai kannattaisko suosiolla vaihtaa taloa tai ympäristöä. Yli vuosi ollaan jo tässä asuttu ja remontoitukin, mutta ei vaan tule mitään kotifiilistä kun tänne tulee.
Pystyykö sitä lopun elämää elää talossa joka ei ole koti ja vaadinko vain liikaa :ashamed:
 
Me ollaan asuttu tässä "kodissamme" pian 8 vuotta, eikä tämä silti tunnu kodilta, pimeä ja ahdas rotanloukko tää on. Ei edes huvita paljoa tehdä tän kämpän eteen mitään. vaikka pintarempataankin aika ajoin. :/
 
vieras ap
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:45 Panthera leo kirjoitti:
Me ollaan asuttu tässä "kodissamme" pian 8 vuotta, eikä tämä silti tunnu kodilta, pimeä ja ahdas rotanloukko tää on. Ei edes huvita paljoa tehdä tän kämpän eteen mitään. vaikka pintarempataankin aika ajoin. :/
Oletko harkinnnut muuttoa, naputtanut miehelle tai jotain muuta? Minä valitan miehelleni koko ajan, koska hän ei halua muuttaa. Tuntuu että menee sitten elämä valitellessa :/
 
Vaikea sanoa, itse kun viihdyn kotona (varmaan turhan hyvinkin...)

Paljon ollaan laiteltu oman näköiseksi ja olisi vielä laiteltavaakin, varsinkin pihalla.

Ihan kauhistuttaa ajatus että joskus tästä on muutettava, ehkä piankin, kun perhe taas kohta kasvaa ja tilanpuute vaivaa jo nyt. En haluu... :/
 
Mä liun juuri, että koti muodostuu niistä tavaroista, jotka seuraa ihmistä asunnosta toiseen, tai jotain sinnepäin. Totesimpåa vaan, ettei ihme, että tunnen olevani enemmän kotona matkoilla kun kotona, koska mulla ei ole yhtään tavaraa, joka mun olis _ihan_pakko_ saada mukaan muutossa, mutta paljonkin sellaista joka pitäis ehdottomasti heittää pois....
 
vieras ap
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Oletko siis sitä mieltä että sitä tilaa pitäisi hakea, jossa sydän viihtyy? Tiedätkös, mulle tuli itku kun luin viestisi. Taidan olla aika hajalla tämän asian kanssa :'(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:47 vieras ap kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:45 Panthera leo kirjoitti:
Me ollaan asuttu tässä "kodissamme" pian 8 vuotta, eikä tämä silti tunnu kodilta, pimeä ja ahdas rotanloukko tää on. Ei edes huvita paljoa tehdä tän kämpän eteen mitään. vaikka pintarempataankin aika ajoin. :/
Oletko harkinnnut muuttoa, naputtanut miehelle tai jotain muuta? Minä valitan miehelleni koko ajan, koska hän ei halua muuttaa. Tuntuu että menee sitten elämä valitellessa :/
Haku on ollut isompaan vuodesta 2000 enemmän ja vähemmän aktiivisena. Ja kyllä; olen naputtanut ku ahistaa! Mä haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta mies ei suostu. Ja se ahistaa vielä enemmän. :headwall:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:52 vieras ap kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Oletko siis sitä mieltä että sitä tilaa pitäisi hakea, jossa sydän viihtyy? Tiedätkös, mulle tuli itku kun luin viestisi. Taidan olla aika hajalla tämän asian kanssa :'(
mä olen maruzellan kanssa samaa mieltä..
koti on siellä missä sydän viihtyy..

kokemuksia on sellaisesta asunnosta joka ei tuntunut kodilta...
aina tuli sanottua että kämpillä...
nyt ku asutaan tässä niin tulee että koti..ja kotiin on aina ihana palata..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Mutta miksi se sydän haluaa aina jotain muuta? Asuimme kaukana nykyisestä seudusta, halusin takaisin koti seudulle , nyt on aivan mieletön ikävä taas sinne kauas, miksi en osaa rauhoittua paikalleen??
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:52 vieras ap kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Oletko siis sitä mieltä että sitä tilaa pitäisi hakea, jossa sydän viihtyy? Tiedätkös, mulle tuli itku kun luin viestisi. Taidan olla aika hajalla tämän asian kanssa :'(
voi ei,ei mulla ollu tarkotus kenekään mieltä pahottaa :hug: tarkotin lähinnä sitä että koti on siellä missä itsellä on hyvä olla.Ja omasta kokemuksesta voin sanoa että tämä missä nyt asutaan ei todellakaan ole koti(mulle) eikä tästä sellaista laittamallakaan saa.

Möimme juuri marraskuussa "kotini" siis ainoan paikan missä itsellä on ollut hyvä olla ja se oli kyllä mulle tosi kova pala joka vieläkin itkettää.Parhaillaan rakennamme uutta mutta taitaa aika kauan mennä ennekun se tuntuu kodilta.

 
Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että koti ei tunnu kodilta.

Asuntoa etsiessä jo tullut varma olo, että hei tämä se on! Tällaista juuri olen etsinyt, tämä on mun koti! Muuttohässäkän kourissa saattanut hetken tuntua siltä, että mä haluun takas 'vanhaan' kotiin!!, mutta heti kun on kamat saanut paikalleen, niin uusi asunto on ollut aidosti kodin tuntuinen. Onkohan teillä käynyt niin, että on alunperin hankittu 'väärä' asunto?

Koti on minulle ainakin tosi tärkeä paikka. Kun tulen töistä ja menen kotiin, suljen oven perässäni ja tuntuu kuin tulisin lämpimään turvalliseen pesään, jossa on hyvä olla. Ikävää, ettei kaikilla syystä tai toisesta ole tällaista onnea :/
 
vieras ap
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 12:00 maruzella kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:52 vieras ap kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Oletko siis sitä mieltä että sitä tilaa pitäisi hakea, jossa sydän viihtyy? Tiedätkös, mulle tuli itku kun luin viestisi. Taidan olla aika hajalla tämän asian kanssa :'(
voi ei,ei mulla ollu tarkotus kenekään mieltä pahottaa :hug: tarkotin lähinnä sitä että koti on siellä missä itsellä on hyvä olla.Ja omasta kokemuksesta voin sanoa että tämä missä nyt asutaan ei todellakaan ole koti(mulle) eikä tästä sellaista laittamallakaan saa.

Möimme juuri marraskuussa "kotini" siis ainoan paikan missä itsellä on ollut hyvä olla ja se oli kyllä mulle tosi kova pala joka vieläkin itkettää.Parhaillaan rakennamme uutta mutta taitaa aika kauan mennä ennekun se tuntuu kodilta.
Ei se sinun syytä ollut, oli vaan niin kauniisti sanottu. Ja jotenkin tuntuu että sydämessä on ammottava kolo, kun ei ole tunnetta kodista. Sitten kun ajattelee että jotkut asuvat koko ikänsä vain jossain kämpässä ja minä kaipaan vielä enemmän, niin jotenkin hävettää. Tuntuu että olen vain joku hemmoteltu kakra, joka ei ole tyytyväinen mihinkään. Mutta on mullakin ollut koti, myytiin koti kun tarvittiin lisää tilaa ja nyt tämä kaikkien mielestä parempi talo ei olekaan minun koti. Vaikeaa :headwall:
 
Minulla on aikaisemmin ollut ihan sama ongelma! Ollaan asuttu miehen kanssa vaikka millaisissa asunnoissa, eikä ne koskaan tuntuneet kodilta.
Kunnes nähtiin ilmoitus vanhasta maatilasta, joka oli myynnissä. Mentiin katsomaan sitä paikkaa ja ihastuttiin heti!

Nyt ollaan asuttu täällä maalla 3-vuotta, ja ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että olen kotona. :heart:
Täältä emme pois muuta.
 
Saan kokenut
Tiedätkös, mulla meni ainakin reilu vuosi "kotiutuessa", kun muutettiin uuteen taloon. Olin innoissani kun tehtiin tarjousta ja muuttoa, mutta petyin jotenkin tosi kovasti, kun talo ei heti tuntunutkaan kodilta. Aloin miettiä asiaa myös mielestäni liikaa, ahdisti aina kun ajettiin entisen kodin ohi ja taloon jostain reissusta palaaminen masensi. En myöskään uskaltanut viettää aikaa yksin talossa.

Reilun vuoden kuluttua muutosta huomasin kuitenkin yhtäkkiä, että olin lakannut ajattelemasta noita asioita. Ja nyt kun olemme asuneet täällä kohta kaksi vuotta, talo on selvästi Koti, enkä osaa mitään muuta paikkaa enää sellaisena pitääkään.

Mulla siis tunne tuli tosi hitaasti ajan kanssa. Mutta tietysti jos sua ihan kamalasti ahdistaa asua siellä missä nyt asutte, kannattaa kysyä itseltään onko siihen joku ihan selvä syy? Ja onko se syy varmasti siinä talossa, vai kenties sun omassa elämäntilanteessa (keittiöpsykologiaa...)?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:52 vieras ap kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:51 maruzella kirjoitti:
koti on siellä missä sydän viihtyy :heart: =)
Oletko siis sitä mieltä että sitä tilaa pitäisi hakea, jossa sydän viihtyy? Tiedätkös, mulle tuli itku kun luin viestisi. Taidan olla aika hajalla tämän asian kanssa :'(
Mun mielstä toi on ihan totta. Mä en ainakaan viihdy missään ns. kotona, vaan olen paljon sopuisampi ja muutenkin tyytyväisempi aina matkoilla. Mulle vaan koti on ihan sopimaton olotila, eikä se nyt niin kamalaa ole. Kyllä sen kestää, kun pääsee kesällä 1-2 viikoksi ja talvella vähän pidemmäksi aikaa reissunpäälle. Mun sydän ei viihdy paikallaan, koska se tuo velvollisuuksia paikkaa kohtaan ja muo se lähinnä stressaa ja raivostutta, en ole ktoihengetär.
 
Silloin, kun vasta seurustelimme ja tulin ensimmäistä kertaa käymään mieheni omassa asunnossa, tuli tunne,että olen tullut KOTIIN!
Aivan ihmeellinen tunne, ei sitä osaa sanoin selvittää. Ja joku siitä jo sanoikin täällä ,että koti on siellä, missä sydän on. Miehen piti siis ensin muuttaa minun luokse (välimatkaa silloin 500km), mutta se yksi kerta riitti muuttamaan asiat ihan päälaelleen.
Se asunto, jossa minä asuin aikaisemmin ei tuntunut kodilta, vaikka kuinka sisusti. Luulen, että alitajuntaisesti ympäristötekijät vaikuttivat.

Toivottavasti olet muuten onnellinen elämässäsi, sehän on kuitenkin tärkeintä.

:hug:
 
vieras ap
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 12:05 anninmami kirjoitti:
Silloin, kun vasta seurustelimme ja tulin ensimmäistä kertaa käymään mieheni omassa asunnossa, tuli tunne,että olen tullut KOTIIN!
Aivan ihmeellinen tunne, ei sitä osaa sanoin selvittää. Ja joku siitä jo sanoikin täällä ,että koti on siellä, missä sydän on. Miehen piti siis ensin muuttaa minun luokse (välimatkaa silloin 500km), mutta se yksi kerta riitti muuttamaan asiat ihan päälaelleen.
Se asunto, jossa minä asuin aikaisemmin ei tuntunut kodilta, vaikka kuinka sisusti. Luulen, että alitajuntaisesti ympäristötekijät vaikuttivat.

Toivottavasti olet muuten onnellinen elämässäsi, sehän on kuitenkin tärkeintä.

:hug:
Kiitos, kyllä minä olen muuten onnellinen. Tämä koti-juttu vaan taas ahdistaa kun mies soitti ja kyseli millaiset tapetit haluaisin makuuhuoneeseen. Se raukka niin yrittää tehdä minulle kotia tästä talosta, mutta jotain puuttuu. Tuntuu että kun kerran on sen koti-tunteen saanut niin sitä ei saa enää uudestaan. Sillä meidän ensimmäisellä yhteisellä talolla on se kodin paikka sydämessäni ja tämä tiilikasa ei sinne mahdu :/
 
Joo ei tunnu kodilta. Tuskin tulee tuntumaankaan. Ja tässä sitä pitäisi vielä 10 vuotta asua :( :/ Siinä sitä ollaan, kun ei ole mahdollisuutta etsiä mieleistään asuntoa. En muuttaisi ikinä pois, jos pääsisin joskus vihdoin sinne KOTIIN! En ennen kuin kantavat jalat edellä..
 
rivera
Mekin ollaan asuttu nykyisessä jo reilut kolme vuotta ja huomautuin miehelle yks päivä että me ei olla edes tauluja laitettu seinille...
Jotenkin tää ei tunnu vaan sellaiselta paikalta mihin osaisi asettua, harmittaa, muuttaminenkin tuntuu jotenkin liian isolta työltä ja löytäiskö sitä sittenkään parempaa. Mistä sen tietäis? Ollaan me tähän nyt kyllä pientä remppaa tehty, tapetointia ja silleen, en tiedä auttaako.
Edellinen kämppä oli tosi koti mulle, sellainen oman tuntuinen pesä, harmi että jäi liian pieneksi.....*kaipausta*
 
:hug:
Minulla vielä huonommin kai asiat. Ei ole mitään paikkaa ollut koskaan, joka olisi tuntunut kodilta. Lapsuusmaisemat ovat ainoa seutu, jossa viihdyn ja tuntuu kodilta, mutta sekin on jotenkin omien vanhempien toimesta kielletty minulta, he ovat omineet ne maisemat, ja heidän mielestä minulla omat maisemat.
No, kyllähän me kotona viihdymme (seinien sisällä), mutta ei nämä maisemat täällä kaukana lapsuusseuduista silmää miellytä.
 
Me rakennettiin monien mielestä unelmakoti, tilava ja avara 1,5 kerroksinen puutalo nätille alueelle. Asuttiin pari vuotta, mutta eipä tuntunut kodilta ei. Sen sijaan tuntui nimen omaan velvollisuuksien kehdolta ja alkoi ahdistamaan kun tuntui, että omakotitalo sitoi meitä liikaa aloillemme. Matkalaissieluja molemmat. LÄhetiin ulkomaille lyhemmälle komennukselle ja lopulta päätettiin jatkaa pidemmälle komennukselle ja myydä talo. Ei oo päivääkään kaduttu. Olis ollu kamala ajatella, että meidän elämä olis ollu möllöttää siinä talossa maailman tappiin asti. Ehkä joskus 15-20 vuoden kuluttua vois kokeilla uudestaan. Nyt ollaan tyytyväisiä perheellisiä maailmanmatkaajia ja koti, olis se milloin missäkin, tuntuu JUURI OIKEALTA KODILTA, meille juuri oikealta paikalta. Eli koti on oikeanlainen kun se vastaa haluttua elämäntilannetta.
 
Minulla on varmaan melkolailla sama tilanne kuin ap:llä.
Minä asun talossa, josta en pidä :ashamed: .
Minä suorastaan inhoan tätä taloa \|O .
Paikka on hyvä, pihan saa pienellä laitolla, mutta itse talo \|O .

Ja tämä johtuu täysin talosta.
Talo on vanhahko, erittäin epäkäytännöllinen sisätiloiltaan.
Eikä saa (ainakaan helpolla) edes rempattua mieleiseksi.
Kaikki seinät jota purkamalla saisi lisää tilaa esim eteiseen ovat kantavia \|O ...

Sisällä on pintoja rempattu, ja yksityiskohdat on ihan ok.

Rehellisesti sanottuna en olisi koskaan ostanut tälläistä taloa :x .
Mies asui talossa jo meidän tutustuessamme, talo on maatilan päärakennus.
Eli muuttaa emme voi, ja tilasta on lainaa niin paljon, ettei ole mahdollista ottaa lainaa uuden talon rakentamiseen :(
 
otus
monet tekijät varmaan vaikuttaa siihen mikä tuntuu kellekkin kodilta ja mikä ei..

itelle koti on ollu aina siellä mihin ne omat rojut on asettanu paikoilleen. nyt pari vuotta ollaan asuttu ok-talossa ja tämä todellakin on Koti, eikä tästä haluis koskaan luopua.. ehkä joskus :)

mutta itselläni vaikuttaa eniten se et ympäristö miellyttää silmää ja paaaljon paljon värejä joka paikkaan. teimme taloon täysremontin sisälle ennen kuin muutimme ja sillä on ollut iso vaikutus viihtyvyyteen.. kuin myös pienenpienillä sisutusnäperryksillä, verhoilla, yms.

mutta rohkeasti valmiit mallit romukoppaan ja tekee sellaisen kodin kuin itestä tuntuu hyvälle :) -sekin saattaa auttaa!
 

Yhteistyössä