V
"VIERAS"
Vieras
Pitkäaikainen kaverini ja esikoiseni kummi on alkanut käyttäytyä ikävästi.
Asumme eri paikkakunnilla, joten kummi ei näe lastaan kovin usein. Laitankin siis usein valokuvia sinne päin tai vastaavasti kummi katsoo ne vaikkapa naamakirjan kautta. Useimmiten valokuvia katseltuaan hän sitten löytää kaikenlaista epäkohtaa, joista täytyy sitten huomauttaa.
Huomauttelu on sellaista miten sen nyt sanoisi? Esimerkiksi jos joku kuvan taustalla oleva esine on vinossa, lapsen tukka pörrössä, poskessa punaista, kuvausympäristö vieras tms., niin siitä on kyllä huomauttamassa heti.
Koskaan ei tunnu olevan mitään positiivista sanottavaa kuten puolestaan sukulaisillani, ystävilläni ja tuttavillani. En tarkoita, että vauvani pitäisi kehua maasta taivaaseen, mutta sen sijaan että on aina huomauttamassa jostain, voisi joko jättää sanomatta mitään tai sanoa jotain oikeasti positiivista.
Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta tuntuu ihan tahalliselta kiusanteolta tuollainen, ja tuo mulle pahan mielen. Tosin tuollainen tuo kyseinen kaverini on muutenkin mua kohtaan; useinkaan ei tunnu löytävän mitään hyvää sanottavaa ja aiheesta kuin aiheesta tulee jotain ilkeää kommenttia milloin puhelimessa tai milloin tuolla ah, ihanassa naamakirjassa.
Tekisi mieleni sanoa tyypille jotakin, mutta en millään viitsisi alkaa riitelemään. Riita siitä nimittäin tulee; tuo ihminen on sellainen, ettei hänelle saisi sanoa edes asiasta mitään, ettei hän vain suutu ja loukkaannu verisesti. Lisäksi hän on tosiaan lapsen kummi, joskaan ei ole siitä tehtävästään tähän mennessä välittänyt vielä tippaakaan (edes sen vertaa, että olisi tullut ristiäisiin).
Mitä tehdä ja miten jatkossa suhtautua tuollaiseen ihmiseen?
Asumme eri paikkakunnilla, joten kummi ei näe lastaan kovin usein. Laitankin siis usein valokuvia sinne päin tai vastaavasti kummi katsoo ne vaikkapa naamakirjan kautta. Useimmiten valokuvia katseltuaan hän sitten löytää kaikenlaista epäkohtaa, joista täytyy sitten huomauttaa.
Huomauttelu on sellaista miten sen nyt sanoisi? Esimerkiksi jos joku kuvan taustalla oleva esine on vinossa, lapsen tukka pörrössä, poskessa punaista, kuvausympäristö vieras tms., niin siitä on kyllä huomauttamassa heti.
Koskaan ei tunnu olevan mitään positiivista sanottavaa kuten puolestaan sukulaisillani, ystävilläni ja tuttavillani. En tarkoita, että vauvani pitäisi kehua maasta taivaaseen, mutta sen sijaan että on aina huomauttamassa jostain, voisi joko jättää sanomatta mitään tai sanoa jotain oikeasti positiivista.
Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta tuntuu ihan tahalliselta kiusanteolta tuollainen, ja tuo mulle pahan mielen. Tosin tuollainen tuo kyseinen kaverini on muutenkin mua kohtaan; useinkaan ei tunnu löytävän mitään hyvää sanottavaa ja aiheesta kuin aiheesta tulee jotain ilkeää kommenttia milloin puhelimessa tai milloin tuolla ah, ihanassa naamakirjassa.
Tekisi mieleni sanoa tyypille jotakin, mutta en millään viitsisi alkaa riitelemään. Riita siitä nimittäin tulee; tuo ihminen on sellainen, ettei hänelle saisi sanoa edes asiasta mitään, ettei hän vain suutu ja loukkaannu verisesti. Lisäksi hän on tosiaan lapsen kummi, joskaan ei ole siitä tehtävästään tähän mennessä välittänyt vielä tippaakaan (edes sen vertaa, että olisi tullut ristiäisiin).
Mitä tehdä ja miten jatkossa suhtautua tuollaiseen ihmiseen?