I
"ikävä"
Vieras
Tiedättekö tunteen kun ikävöi jotakuta niin että ihokarvat nousee pystyyn ... kun näppäilet puhelinnumeron ja odotat että hän vastaa ja sydän hakkaa hulluna ... kun kuulee jonkin kappaleen ja kyyneleet alkaa vaan valuamaan etkä voi niitä estää ... kun istut kännykkä kädessä ja odotat että hän vastaa viestiisi ... kun makaat hereillä etkä saa unta, lasket vain päiviä ja tunteja kun tapaatte seuraavan kerran ...
Itse en ennen tiennyt mutta nyt tiedän. Hän on kaukana, toisella puolella maapalloa. Viimeksi nähty 4 kuukautta sitten ja seuraavaksi nähdään kuukauden päästä. Välimatka on pitkä ja ikävä tosi kova, koko ajan. Vaikka on kieli ja kulttuurimuuriakin, kaikenlaista muutakin joka ei ainakaan helpota tilannetta yhtään niin tuonne mun sydän on nyt vaan jäänyt. Eräs lämmin ja pimeä yö, täysikuu ja autio hiekkaranta ... istuttiin hiekalla vierekkäin ja kuunneltiin aaltojen kohinaa, ihan hiljaa ... yllättäen hän tarttui käteen - ja se oli menoa. Ja sen jälkeen mikään ei ollut kuten ennen.
Itse en ennen tiennyt mutta nyt tiedän. Hän on kaukana, toisella puolella maapalloa. Viimeksi nähty 4 kuukautta sitten ja seuraavaksi nähdään kuukauden päästä. Välimatka on pitkä ja ikävä tosi kova, koko ajan. Vaikka on kieli ja kulttuurimuuriakin, kaikenlaista muutakin joka ei ainakaan helpota tilannetta yhtään niin tuonne mun sydän on nyt vaan jäänyt. Eräs lämmin ja pimeä yö, täysikuu ja autio hiekkaranta ... istuttiin hiekalla vierekkäin ja kuunneltiin aaltojen kohinaa, ihan hiljaa ... yllättäen hän tarttui käteen - ja se oli menoa. Ja sen jälkeen mikään ei ollut kuten ennen.
Kun ei ollut aikaa matkustaa väliä ja kaukosuhde aina vaikea.