Kun ensirakkaus kummittelee elämässä

[P.S Rakastan sinua]

Elämä hymyilee minulle, olen onnellinen mieheni kanssa. Meillä on kaunis koti ja ihania lapsia. Mutta en ole koskaan pystynyt unohtamaan ensirakkauttani, enkä tule sitä varmasti koskaan unohtamaankaan. Näinä keväisinä päivinä unodun mietteisiini ja uppoudun muistoihini, eläydyn rakkauslauluihin ja kuvittelen millaista elämäni olisi exäni kanssa... En ole koskaan rakastanut ketään yhtä kovasti kuin exääni - rakastan häntä edelleen.

Rakkaus ensirakkauttani kohtaan ei ole pois mieheltäni. Rakkauteni mieheeni on vain erilaista; ei yhtä intohimoista, muistojen kultaamaa, kipeää ja kiihkeää. Tiedän, että ensirakkaudestani ei olisi minulle mieheksi, mutta hän on edelleen hyvin vahvasti mukana ajatuksissani ja elämässäni.

 

[P.S Rakastan sinua]

Ja se sähköisyys ja kemia ei koskaan katoa minun ja ensirakkauteni väliltä. On sydäntäraastavaa nähdä hänet jossain edes pikaisesti, sillä on niin vaikeaa pitää näppinsä erossa ja vain "kääntää selkä".

 

[Rukoilijasirkka]

Miksi erositte?

 

[P.S Rakastan sinua]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

 

[Nyynä]

ap, ihan niinku mie oisin kirjottanu tuon. tiiän hyvin mitä käyt välillä läpi :hug:

 

[mm]

No mun ensi rakkaus on myös edelleen kuvioissa, mun sydämessä. Ja todella voimakkaasti.
Hän on jo kuollut, mutta silti mikään ei poista lämmintä ja hyvää tunnetta kun häntä ajattelen.

Ei edes järkyttävä teko minkä oli ennen kuolemaansa tehnyt. Saanut mua rakastamaan vähemmän. Se on hassua, tiedän ettei hänestä olisi ollut mieheksi. Silti rakastan ja kaipaan vaan kovin.

 

[Rukoilijasirkka]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

 

[P.S Rakastan sinua]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

 

[ymmärrän niiiin hyvin]

tiedän tunteen. mutta ei ole paluuta enää,niin paljon asioita ja ihmisiä välissä. asian kanssa on kai vaan elettävä. välitän paljon nykyisestä kumppanistani,mutta sama tunne se ei tule ikinä olemaan. kouraisee aina syvältä,kun näen hänet palauttamassa tyttöä. kai joku muu päätti,että näin parempi. en tiedä.

 

[Rukoilijasirkka]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

Mun sisko oli 14 kun alkoi olemaan nykyisen miehensä kanssa.

Ehkä aika saa sen rakkauden tuntumaan niin suurelta ja se, että ette koskaan saaneet kunnolla toteuttaa sitä juttuanne.

 

[P.S Rakastan sinua]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

Mun sisko oli 14 kun alkoi olemaan nykyisen miehensä kanssa.

Ehkä aika saa sen rakkauden tuntumaan niin suurelta ja se, että ette koskaan saaneet kunnolla toteuttaa sitä juttuanne.

Olet täsmälleen oikeassa.

 

[Nyynä]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

ei apua... meki oltiin ysillä sillon... ja sitte mentiin eri lukioihin ja yhteydenpito vaan hiipu... kaipaan kovasti sitä ihmistä. kukaan meiän entinen luokkakaverikaan ei tiiä missä hän on

 

[Rukoilijasirkka]

Mitä jos sä juttelisit sen tyypin kanssa?

 

[P.S Rakastan sinua]

Mitä jos sä juttelisit sen tyypin kanssa?

Olen jutellutkin. Olemme puhuneet asioista paljon. Itkeneet yhdessä rakkauttamme, joka tuskin saa enää koskaan mahdollisuutta. Aloin seurustella nykyiseni kanssa lukiossa.

Tiedän siis, että hän välittää minusta edelleen paljon. Se vain pahentaa asiaa. Muutoin yritän pysytellä hänestä erossa, koska menen hänen lähellään ihan sekaisin ja holtittomaksi, enkä tiedä kuinka pitkälle menisin :ashamed:

 

[P.S Rakastan sinua]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

ei apua... meki oltiin ysillä sillon... ja sitte mentiin eri lukioihin ja yhteydenpito vaan hiipu... kaipaan kovasti sitä ihmistä. kukaan meiän entinen luokkakaverikaan ei tiiä missä hän on

:hug:
Lohdullista kuulla, että joku muukin elää samankaltaisessa tilanteessa ja samanlaisten tunteiden keskellä.

 

[Moi]

Mä tiedän erään tuollaisen tapauksen myös. Tosin se pari oli seurustellut, ei koskaan varsinaisesti eronnut, mutta ihmiset ja tapahtumat ajoi heidät erilleen. Nyt on molemmat tahoillaan naimisissa ja perheellisiä. Silti tunteet on vahvat. Ei käy kateeksi :/ varmaan vaikeaa tuollainen.

Täytyy taas muistaa olla onnellinen siitä, että olen naimisissa ensirakkauden kanssa

 

[P.S Rakastan sinua]

Mä tiedän erään tuollaisen tapauksen myös. Tosin se pari oli seurustellut, ei koskaan varsinaisesti eronnut, mutta ihmiset ja tapahtumat ajoi heidät erilleen. Nyt on molemmat tahoillaan naimisissa ja perheellisiä. Silti tunteet on vahvat. Ei käy kateeksi :/ varmaan vaikeaa tuollainen.

Täytyy taas muistaa olla onnellinen siitä, että olen naimisissa ensirakkauden kanssa

En usko, että elämäni olisi näin onnellista ja turvallista, jos olisin ensirakkauteni kanssa nyt aikuisiälläkin. Muistot vain kummittelevat - sitä etsii mielessään loppua sille kauniille, kipeälle ja koskettavalle rakkaustarinalle, joka ei ehtinyt kunnolla edes alkaakaan.

Eli mä en haaveile elämästä ensirakkauteni kanssa, vaikka toki mietin millaista se olisi. Ei siitä mitään tulisi.

Mutta mukava kuulla, että sinä olet ensirakkautesi kanssa naimisissa, varmasti huikeaa. =)

 

[Nyynä]

Miksi erositte?

Oikeastaan emme koskaan varsinaisesti seurustelleetkaan.
Olimme hyvin nuoria vielä silloin, ei se olisi kestänyt - emmekä olleet valmiita mihinkään vakavaan suhteeseen, vaikka tunteemme olivatkin niin syvät ja vahvat.
Sanotaanko siis niin, että aika oli väärä. Jos tapaisimme vasta nyt... (En halua edes ajatella...)

Kuinka nuoria olitte? nimittäin mä uskon, että jos rakkaus on totta, se ei kysy aikaa eikä paikkaa.

Yläasteen viimeisellä luokalla vasta. Kyllä rakkautemme oli totta ja tulee aina olemaankaan - tosirakkaus ei kuole koskaan. Tunteet olivat tosia, mutta muutoin olimme liian lapsia vielä.

ei apua... meki oltiin ysillä sillon... ja sitte mentiin eri lukioihin ja yhteydenpito vaan hiipu... kaipaan kovasti sitä ihmistä. kukaan meiän entinen luokkakaverikaan ei tiiä missä hän on

:hug:
Lohdullista kuulla, että joku muukin elää samankaltaisessa tilanteessa ja samanlaisten tunteiden keskellä.

juu, eikä tämä tosiaan helppoa välillä ole. :/

:hug:

 

[aih ja voih]

Voi ukkoraasuja joiden muijat haikailee tapahtumattomien asioiden ja unelmien prinssien perään. Ikuisia kakkosia.

 

[P.S Rakastan sinua]

Voi ukkoraasuja joiden muijat haikailee tapahtumattomien asioiden ja unelmien prinssien perään. Ikuisia kakkosia.

Kyllä minun mieheni on minulle tässä elämässä se ykkönen.
Mutta ei se haalista ensirakkauttani, eikä myöskään entinen elämäni ( = menneisyys) poissulje nykyistä elämääni.

 

[M vaan]

Ei kaikki haikailijat ole naisia. Täälä on mies joka kaipaa ensimäistä todelista rakkautan edeleen aikaa on kulunut jo 18-19 vuotta ja kun löysin aikanani piilotamani kuvat ja kirjeet niin huomasin kuinka vahvoja tunteni ovat edeleen vaikka itsellä vaimo ja lapsia. En tiedä kultako aika asiat mutta siitää olen varma että en koskan rakastu kenenkän niin palavasti silloin vain olin nuori enkä osanut asiaa ilmaista oikein. Vain kirjeiden ja hänen kuvien katselu sai aikaan selaisen tunne ryöpyn että muutama päivä meni aivan mieli maasa. Eniten harmitaa että silloin osanut puhua asioista siispä hän ei tainut koskaan ymmärtää kuinka paljon häntä todella rakastin. Kun sanotan että rakkaus sokaise niin se kyllä pitää paikkansa se saa sinut sanoman ja tekemän asioita joita et muuten koskan tekisi ja jotka kadutavat jälkenpäin. Hänen lausahduksensa eränä kesä iltana älä poika kulje onnesi ohi on palanut mieleni pysyvästi. Kuljinko onneni ohi kun en siihen ymmärtänyt tartua vai oliko minulla edes koskan sitä mahdolisuuta sitä en saa koskan tietää.