kun elämästä katosi nauru

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niisku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

niisku

Jäsen
11.08.2004
179
0
16
Pitkään on väsyttänyt, kyllästyttänyt kaikki, levoton olo, pinna tiukalla, kaikki tuntuu menevän väärin, ja mikään ei huvita.

Tänään sen tajusin, kun kuuntelin lapsiani. He nauroivat ihan mahat kippurassa jollekin hauskalle, ja minä surin. Koska minulla ei ole enää naurua elämässä.
kyllä minä vielä vitsin ymmärrän, kun siihen törmään, ja päällisin puolin ja suurimmaksi osaksi henkisestikin luulen, että kaikki on hyvin, olen vain hukannut aidon ilon.
Auttakaa, mistä sen saa takaisin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.08.2004 klo 19:11 niisku kirjoitti:
Pitkään on väsyttänyt, kyllästyttänyt kaikki, levoton olo, pinna tiukalla, kaikki tuntuu menevän väärin, ja mikään ei huvita.

Tänään sen tajusin, kun kuuntelin lapsiani. He nauroivat ihan mahat kippurassa jollekin hauskalle, ja minä surin. Koska minulla ei ole enää naurua elämässä.
kyllä minä vielä vitsin ymmärrän, kun siihen törmään, ja päällisin puolin ja suurimmaksi osaksi henkisestikin luulen, että kaikki on hyvin, olen vain hukannut aidon ilon.
Auttakaa, mistä sen saa takaisin.
Anteeksi, täällä on näköjään toinenkin niisku, tämä on eri lähettäjän, kuin miehen sormus niiskun juttu, vahinko.anteeksi.
 
Kuulepa niisku, tuntuu todella tutulta. Tunsin itse aivan samalla tavalla puoli vuotta sitten. Meni kauan, monta vuotta, ennenkuin myönsin itsellenikin etten enää rakasta lapseni isää. Meni pitkiä aikoja, etten itsekään nauranut millekään, saati hymyillyt, aina vain kiukutti ja itketti. Lapsellekin vain tuli tiuskittua, kun kaikki otti päähän. Otin ja lähdin pois koko parisuhteesta!!!!!! Nyt puoli vuotta elettyäni "uutta elämää" omillani, elämä hymyilee ja naurukin on taas löytynyt.
 
Hmm.Kuulostaa aika tutulta.Minulla se kuitenkin ehkä johtuu tästä vauvakuumeesta ilman vauvaa.Mutta tiedän että se on karmea olotila,kun tuntee itsensä lähes tosikoksi,mikään ei juuri naurata,vitsit on typeriä,komedia elokuvat lähinnä itkettää,ja huumorintaju on teillä tiettömillä.
Mutta eiköhän me tästä vielä "parannuta"
=) :) B) :D
Joo...jopa naurattaa,mutta yritys hyvä kymmenen.
Tsemppiä sulle,ja toivottavasti ILOISTA kesän jatkoa/loppua!
 
Löysin elämästäni taas naurun. Luulin kadottaneeni sen, mutta toisin kävi. Nauru ja positiivinen elämänkatsomus kulkevat käsi kädessä. Meillä kävi seuraavasti, käskin 9v poikani viedä roskat pannunpesään ( tyhjiä maitopurkkeja jne), hän teki käskettysti.
Iltapäivällä meille tuli vieraita, katoin kahvipöydän oikein kauniisti ja menin pakastimeesta hakemaan pullaa.......... kauhukseni löysin sieltä roskat jotka piti viedä pannuun.....
ulvoin naurusta, kaikki juoksit paikalle löysivät minut kyynelsilmin nauramasta khhuoneen lattialta, nojaamasta aukiolevaan pakastimen kylkeen.......

pienistä asioista huomasin naurun tuleen takaisin, tämä tapahtuma oli ihanan vapauttava kokemus.
Naura pienistä asioista, alussa tekonaurua..sitten sekin alkaa naurattaa
 

Yhteistyössä