Kun ei tiedä mitä ajatella...päässä vain pyörii

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt tilanteeseen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt tilanteeseen

Vieras
Siis ...Ollaan nyt seurusteltu yli 2-vuotta.Meillä lapsia,minulla kaksi(8-ja 11-v),miehellä yksi(11-v).Lapset ovat jo vauvoista asti tunteneet toisensa ja heillä synkkaa hyvin yhteen.
Mies sanoo rakastavansa,ja minä rakastan .
Ollaan jo nelikymppisiä,kummallakin vak.työ ym.
Asutaan tahoillamme samassa pienessä kaupungissa vuokralla(yht. yli 1000 euroa maks. vuokraa ).
Kesäisin (eli nyt 2 kesää) nähdään melkein päivittäin .Joskus ollaan myös toistemme luona yötä lilman lapsia.
Kun alkaa arkinen aherrus tapaamisiin voi mennä 1-3 viikkoa ja sekin pikaisesti tai suunnitellusti(paljon lasten yökyläjärjestelyjä ym).Eli tapaamme silloin tosi harvoin ja se vie minulta voimia.
Haluaisin olla aina tämän ihmisen luona...elää tavallista arkea .
Hänen lapsensakkin on minuun tottunut(äitiä pojalla ei olekkaan oikeastaan-tai on muttei äiti halua olla tekemisissä).
Olen sanonut että minun syliini mahtuu vielä yksi pieni poika omieni lisäksi.
Eli kuin omanani pitäisin....
Toiveenani on että muuttaisimme yhteen ...ostaisimme vaikka jonkin asunnon-talon ---...
Mutta mies kaartaa ja kiertää ...ei sano suoraan ettei halua ,muttaei muutakaan ...aina vaihtaa puheenaihetta.
Olen nyt tänään sanonut että asia painaa minua...mitä hän suhteelta haluaa,tulevaisuudelta.Sanoin että minulla tunne että tyrkytän itseäni(sananmukaisesti kaikin tavoin)
Hänestä on hyvä näin.
Siis emme tapaa paljon,heillä paljon ns.harrastemenoja(Melk. joka ilta.)ja aikaa ei yksinkertaisesti jää.
Laitoin hänelle koko päivän mietittyäni viestin:"Pidetään miettimistauko,ei sovita vähään aikaan tapaamisia."En vain jaksa tälläistä tilannetta enää.
Teinkö tyhmästi.Ajattelen että jos loppuu tähän niin sitten loppuu.Kun en vain jaksa.
 
jos ja kun kerran asia on sinua vaivannut ja olet tilanteeseen niin puhki, että olet valmis oikeesti lopettamaan koko touhun mkäli ette saa ainakin kunnon keskustelua tulevaisuudestanne, niin ihan oikein teit.
kukaan muukaan sun puolesta kerro sille miehelle, että miltä susta tuntuu, kuin sä itte.! Olen velkaa sen itsellesi.
Mutta, toisaalta sinuna, voisit myös opetella nauttimaan tuosta mitä teillä on: 2 aikuista jotka nauttivat toistensa seurasta taritsematta kuitenkaan olla 24/7 yhdessä.
 
Tosi vaikea tilanne sinulla =/ Mutta hienosti toimit,miehelläsikin on aikaa nyt miettiä tahollaan mitä haluaa.Itsellä on hieman samanlainen tilanne,tosin lapsia enemmän kummallakin.Erona vaan on se ettei meistä kumpikaan halua saman katon alle koska meillä on hyvä näin :) Yksilöllistä tuokin.Me nautimme välillä kun saadaan olla ihan omissa oloissammekin.Mutta toisaalta,meidän tapaamisiemme välit eivät ole kyllä noin pitkät joten ymmärrän erittäin hyvin jos olet väsynyt tuollaiseen.Voimia sinulle,koeta jaksaa!Kyllä asiat siitä järjestyvät,usko pois :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja maanvaiva:
jos ja kun kerran asia on sinua vaivannut ja olet tilanteeseen niin puhki, että olet valmis oikeesti lopettamaan koko touhun mkäli ette saa ainakin kunnon keskustelua tulevaisuudestanne, niin ihan oikein teit.
kukaan muukaan sun puolesta kerro sille miehelle, että miltä susta tuntuu, kuin sä itte.! Olen velkaa sen itsellesi.
Mutta, toisaalta sinuna, voisit myös opetella nauttimaan tuosta mitä teillä on: 2 aikuista jotka nauttivat toistensa seurasta taritsematta kuitenkaan olla 24/7 yhdessä.



Aivan ,mutta kun on aina ikävä ja on kuin jotain puuttuisi kun en näe häntä.Voi mennä 3-viikkoakin(Ja aika yleistä onkin) että emme näe.Sitten tapaamme kahvilla tunnin ja taas miestä viedään.Puhumattakaan että nukuttaisiin saman peiton alla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väsynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja maanvaiva:
jos ja kun kerran asia on sinua vaivannut ja olet tilanteeseen niin puhki, että olet valmis oikeesti lopettamaan koko touhun mkäli ette saa ainakin kunnon keskustelua tulevaisuudestanne, niin ihan oikein teit.
kukaan muukaan sun puolesta kerro sille miehelle, että miltä susta tuntuu, kuin sä itte.! Olen velkaa sen itsellesi.
Mutta, toisaalta sinuna, voisit myös opetella nauttimaan tuosta mitä teillä on: 2 aikuista jotka nauttivat toistensa seurasta taritsematta kuitenkaan olla 24/7 yhdessä.



Aivan ,mutta kun on aina ikävä ja on kuin jotain puuttuisi kun en näe häntä.Voi mennä 3-viikkoakin(Ja aika yleistä onkin) että emme näe.Sitten tapaamme kahvilla tunnin ja taas miestä viedään.Puhumattakaan että nukuttaisiin saman peiton alla.

Tuo kuulostaa jo aika murheelliselta tilanteelta :( Olisin itse varmaan ihan allapäin ikävöidessäni toista jos noin pitkät tapaamisten välit olis!Tiedän tuon tunteen ihan täysin kun asuttiin nimittäin ennen todella kaukana toisistamme ja näimme vain n.kerran kuussa.Se vie voimia kun joutuu toista ikävöimään eikä saa fyysistä olkapäätä kuin harvoin,se henkinenkin oli puhelinyhteyden varassa.Raskasta aikaa.Onko hänestä kuulunut mitään sen jälkeen kun ilmoitit miettimistauosta?

 

Yhteistyössä