kun ei jaksa

Ihmiset kyselevät, että miten tätä yritystä ja hoitoja jaksaa. Pakko jaksaa KUN EI OLE VAIHTOEHTOJA.

Tekisi mieli antaa periksi ja lakata jaksamasta. Eli jäädä aamulla tuijottamaan kattoa eikä nousta ylös. Jos luovuttaa niin vaarana on, että joutuu makoilemaan aika kauan. Ei voi pysähtyä suremaan kun romahdus olisi niin valtava.

 

Kyllä kannattaa surra, mutta myös lopettaa sureminen. Itse olen surrut lapsettomuutta neljä vuotta ja sen takia olen ollut lähes koko ajan stressitilassa, joka varmasti osaltaan auttaa siihen, että raskautta ei kuulu.
Stressin merkityksestä ei voi varmaa asiaa sanoa, mutta kannattaa käydä sekin tie läpi, että selvittää, voiko stressiä vähentää. Miettiä, onko suorittaja-tyyppi, pistääkö itsensä nonstop-stressin alle. Itse olen yrittänyt kuoria itseäni stressin alta, ja romahdushan se tietysti on.., mutta yllätystä on tullut vastaan: stressiin jää koukkuun, sitä ei edes huomaa!
Totuus on se, että kun lapsettomuuden tuska on kovimmillaan, stressiä ei voi lopettaa, koska se on käytävä läpi se suru. Vasta sen jälkeen kun pystyy tunnustamaan, että en tarvitsekaan omaa lasta, olen lapseton jne., saattaa helpottaa. Siis meillä toivottomilla tapauksilla...
Lapsettomuuden sureminen saattaa olla avain parempaan ja ehjempään elämään, ehkä elämän laatukin paranee, kun kaikki palaa raiteilleen.
Vaikka ei se siltä tunnu silloin, kun tuntee maailman kaatuvan päälle siksi, ettei saa lasta.