kun ei jaksa

[väsynyt]

päivistä selviäminen on nimenomaan sitä pelkkää selviytymistä, arjessa rämpimistä ja vastoinkäymisiä.
jatkuvaa riitelyä ja kodin siivousta.
uhmaikäisen kanssa selviämistä ja itkua.
unettomuutta ja surkeaa työilmapiiriä.
pelkoja ja ahdistusta.

ei aikaa, eikä mahdollisuutta harrastuksiin.

en kuitenkaan ajattele itsetuhoisia ajatuksia, minulla on kavereita ja nauran paljon, mutta en vaan jaksa. tekisi mieli nukkua koko loppuelämä.

lääkärin mielestä ei syytä huoleen, mutta itse tunnistan että on oma jaksaminen todella kortilla. neuvolaanko soitan? mutta eihän ne voi muuta kun passittaa sille samalle lääkärille jolla jo turhaan kävin. (oma lääkäri)

 

[kohtalotoveri]

:hug:

 

[ok]

Hyppää kaivoon

 

[väsynyt]

Hyppää kaivoon

herranjumala, mistä hyvästä tämä tuli??!!! ;(

 

[niinpä]

sama täällä, paitsi ette mulla oo kavereita, joiden kanssa nauraa. on mulla kyllä mukava mies.

 

[väsynyt]

oikeasti msitä mä saan apua
ja mitä kannattaa sanoa lääkärissä?

entä jos saan sairaslomaa uupumukseen, onko siihen sairaslomalappuun pakko laittaa syy? mun pomon mielestä väsymys ei ole mikään syy sairaslomaan, se korjaantuu sillä et nukkuu omalla ajalla.....

 

[lisko]

Pääsisitkö neuvolan kautta juttelemaan neuvolapsykologin kanssa? Täällä meillä päin neuvolapsykologi kävi juttelemassa perhekerhossa ja kannusti ketä tahansa ottamaan yhteyttä jos on jotain puhuttavaa.
En vähättele tuntemuksiasi, mutta kyllä nuo sinun ajatuksesi tuntuvat varmaan aika monesta myös tutuilta. Kyllähän elämä on aika harmaata suorittamista. Ja äitiys -niin ihanaa kuin onkin- aika epäkiitollista puuhaa. Raadat ja raadat ja kiukuttelua vain saat kiitokseksi. Äkkiä alkaa tuntua että tätähän tämä on tylsäätylsän perään. Ja sitten pitäisi olla ylettömän kiitollinen kun pääsee hetkeksi johonkin elokuviin, kun on itse järjestänyt kaiken lähtökuntoon ja saapuu parin tunnin päästä taas kaaoksen keskelle kitinää kuuntelemaan. Ketä sellainen virkistää. :/ . Oho, taisi tullakin oma valitusvirsi. Mutta yritin vain sanoa että tsemppiä. Toivottavasti saat apua. Olisin yhteydessä sinne neuvolaan kuitenkin.

 

[soita psykiatrin poliklinikalle]

soita psykiatrin poliklinikalle
Kerrot tilanteestasi ja että pelkäät loppuun palamista.Varmasti pääset keskustelemaan. Tai soita sossuun tai perheneuvolaan.Tuskin lääkärin kautta kannattaa apua pyytää.
Itse käyn keskustelemassa koska meidän perheessä yksi on sairastunut masennukseen.Että mun pääkoppa jaksaa,ennalta ehkäisevänä etten itse sairastu.

4 lapsen äitinä ja viides mahassa tiedän mitä loputon siivoominen on.Mitä jos sossusta jooku voisi tulla auttamaan kotiin.Esim. kotiapu vai kotihoito mikä sen nimi onkaan. He voivat tulla myös siivoomaan jne.

Hae ihmeessä apua ettet pala loppuun.Varmasti saat apua ku osaat vaatia.

tuohon sairasloma juttuun en osaa sanoo mitään.

 

[ap]

Pääsisitkö neuvolan kautta juttelemaan neuvolapsykologin kanssa? Täällä meillä päin neuvolapsykologi kävi juttelemassa perhekerhossa ja kannusti ketä tahansa ottamaan yhteyttä jos on jotain puhuttavaa.
En vähättele tuntemuksiasi, mutta kyllä nuo sinun ajatuksesi tuntuvat varmaan aika monesta myös tutuilta. Kyllähän elämä on aika harmaata suorittamista. Ja äitiys -niin ihanaa kuin onkin- aika epäkiitollista puuhaa. Raadat ja raadat ja kiukuttelua vain saat kiitokseksi. Äkkiä alkaa tuntua että tätähän tämä on tylsäätylsän perään. Ja sitten pitäisi olla ylettömän kiitollinen kun pääsee hetkeksi johonkin elokuviin, kun on itse järjestänyt kaiken lähtökuntoon ja saapuu parin tunnin päästä taas kaaoksen keskelle kitinää kuuntelemaan. Ketä sellainen virkistää. :/ . Oho, taisi tullakin oma valitusvirsi. Mutta yritin vain sanoa että tsemppiä. Toivottavasti saat apua. Olisin yhteydessä sinne neuvolaan kuitenkin.

ohhoh, loistavan osuvasti kirjoitettu *halaus*
eniten pelottaa se,että ajan käytökselläni mieheni kokoajan kauemmas ja kauemmas minusta, mitä tahansa se tekee tai sanoo, saati jättää tekemättä tai sanomatta, niin minä saan hepulin.. *nolo*

 

[lisko]

Niinhän se menee. Kun oma oleminen ärsyttää, alkaa ympärillä olevatkin ärsyttää- syystä tai syyttä. Ja sitten alkaa ärsyttää (huonoina päivinä käyttäisin v-sanaa) se että itse pilaa ilmapiirin "turhalla" kiukuttelulla. Ja henkilökohtaisesti siinä kohtaa yleensä katson ympärilleni ja totean että olen käyttänyt aikani jumalattoman puuduttavaan siivoaraivaaviepaikalleen touhuamiseen ja silti koti on kuin pommin jäljiltä. Ensimmäinen ajatus on tosiaan, että "MÄ EN JAKSA TÄTÄ". Tosin olen opetellut ajattelemaan että mies on samassa veneessä ja lopettanut pääasiassa hänelle kiukuttelun. Mutta jonnekinhan se oma turhautuminen ja väsy pitäis voida purkaa. Ei kukaan voi vaan kestää ja venyä tunteineen. :hug: sinne.

 

[vieras]

Olen ollut samassa tilanteessa. Paitsi että ystäviä ei ollut muuttojen vuoksi. Lääkäri ehdotti masennuslääkkeitä, vaikka itsetuhoisia ajatuksia ei ollut, ja tunsinkyllä iloakin. Mutta olin hirvittävän väsynyt. Omaa aikaa ei ollut ollenkaan. Pelkästään työ, lapsi ja kotityöt. 50 ikäinen mieslääkäri ei voinut ymmärtää tilannetta. En ole yh, mutta kun itse olin kotona lapsen kanssa, mies oli töissä ja toisinpäin.