Olen niin väsynyt. Tytön allergiaongelma painaa, sopivaa korviketta ei tunnu löytyvän, iho on näpyillä jatkuvasti, yöt valvotaan kun ilmeisesti kutiaa... Mieheni yrittää kaikkensa, itse vaan olen jatkuvasti pahalla päällä. Ei ole ketään kenelle purkaisi pahaa oloa, omalle äidille kun kertoo niin sieltä tulee vaan vastaus: no semmoista se on vauvan kanssa... Ystäviä ei ole... Omat ajatukset pelottaa, päällimmäisenä nykään miten saisi helpoiten hengen itseltään. Pelottaa myös teenkö vauvalle jonain päivänä jotain. Tuntuu etten muuta osaa enää kuin itkeä... Kukaan ei ymmärrä minkälainen möykky sisälläni on.