kaikkihyvin?
Onko täällä saman kokeneita, jotka ovat saaneet trauman synnytyksestään? Esikoisen syntymä jätti minuun ikuiset jäljet. Odotan nyt toista ja pelottaa synnytys joka lähenee koko ajan. Esikoisen syntymän jälkeen vannoin etten ikinä enään ryhtyisi siihen... Mutta mutta, toisin kävin.
Synnytys oli rankka. Annoin kivun vallata kokonaan, hyperventiloin koko ponnistuksen ajan, huusin, itkin ja loppujen lopuksi jouduin sectioon koska en ponnistanut tarpeeksi lujalla voimalla. Henkilökunta sairaalassa syyllisti minua jo katseillaan. He eivät muka ymmärtäneet, miksi huusin niin tai miksi en saanut henkeä. Vauva joutui synnyttyään happikaappiin useaksi tunniksi.
Kokemus raastaa mielessäni... Vaikka juttelen tästä asiasta neuvolassa niin en siltikään saa lähetettä pelkopolille. En myöskään ole kokenut vertaistukea asiassa...
Synnytys oli rankka. Annoin kivun vallata kokonaan, hyperventiloin koko ponnistuksen ajan, huusin, itkin ja loppujen lopuksi jouduin sectioon koska en ponnistanut tarpeeksi lujalla voimalla. Henkilökunta sairaalassa syyllisti minua jo katseillaan. He eivät muka ymmärtäneet, miksi huusin niin tai miksi en saanut henkeä. Vauva joutui synnyttyään happikaappiin useaksi tunniksi.
Kokemus raastaa mielessäni... Vaikka juttelen tästä asiasta neuvolassa niin en siltikään saa lähetettä pelkopolille. En myöskään ole kokenut vertaistukea asiassa...