Kun äiti ei kelpaa...

[taustalla]

2-vuotias tyttömme on isin tyttö ja aina kun isi on kotona, niin isi on tärkein. Samoin jos mummit on kylässä, niin mummi on aina ykkönen. Äiti ei kelpaa tuolloin juuri mihinkään... Olen pahoittanut tästä mieleni monta kertaa ja tuntenut itseni todella riittämättömäksi ja huonoksi äidiksi.

Perheeseen syntyi vasta uusi vauva, mutta tätä ilmiötä on ollut jo ennen sitäkin. Ja tyttö on siis ollut kotihoidossa koko ikänsä.

Tyttö kyllä halailee ja pusuttelee minuakin aina välillä ja en epäile sitä ettenkö olisi hänelle tärkeä, mutta välillä tuntuu, että en kelpaa enkä riitä mihinkään... Jylläävät raskaushormonitkin vielä lisäävät sitä, että pahoitan mieleni tosi helposti ja pillahdan itkuun.

Onko muilla samoja tuntemuksia? Johtuisiko siitä, että äiti on liikaa saatavilla ja isi/mummi harvinaisempaa herkkua? Olenko ihan hullu, kun tunnen näin?!?

:'(

 

[eliana]

Meillä samaa juttua...Aivan varmasti kyse on pikkuvauvasta, ainakin osaltaan. Toisaalta lapsesi voi käyttäytyä noin koska on varma sinun rakkaudestasi. Jos hän olisi siitä epävarma hän ei uskaltaisi riskeerasta sitä.

Meillä eil ole pikkuvauvaa mutta hellittelen isoja lapsiamme aika paljon, varmaan enemmän kuin isä, ja siksi kai nuorimmainen on sitten isän kimpussa. Silloin kun isä ei ole kotona hän ei anna minun hellitellä isoja lapsia ollenkaan vaan tuuppaa heidät julmasti pois...

 

[saara]

Meillä äiti ei ole kelvannut oikeestaan koskaan vaan isi on aina ollut pojalle tärkein. Ja tähän ei ole vaikuttanut mitenkään vauva, vaan se oli tuollaista jo ennen vauvan tuloa. Nyt kun meille tuli vauva, niin välillä äitikin on kelvannut, mutta edelleen se on yleensä isi, jonka lapsi haluaa. Ja esikoinen on nyt 2,5 kk.