Niin enpä tiedä.
Olen aikaisemminkin kertonut tyttäreni kiusaajasta.
Mulle on alkanut selvitä, että tyttöä tutkitaan jonkin oireyhtymän vuoksi, asbergerin ehkä, on vajavuutta motorisissa taidoissa ja mitä ilmeisimmin siis ihan jonkun 'syyn' vuoksi ongelmia sosiaalisissa taidoissa.
Mun käy oikeasti jo sääli ja oikeasti on tosi paha mieli, kun on sellaisen perheen lapsi kuin on.
Haukutaan ja mollataan, lytätään, äiti on tiukan vanhanaikaisen linjan mukainen kasvattaja- älä rutise, älä vingu, kyllä maailma opettaa, ei minunkaan aikanani tälläisiin puututtu- selkäämme vain saatiin ja veret pyyhittiin nenästä.
Lapsihan tarvitsis lämpöä ja apua, nyt joutuu selviytymään suurimman osan koulupäivän ulkopuolella yksinään ja se mitä olen takapuoli puuduksissa istunut koululla puimassa tyttöjen keskinäisiä konflikteja, tämä äiti vain haukkuu ja on vihainen lapselleen, sanoo oikeasti ihan kamalia asioita tyttönsä kuullen, kuten että 'ei auta kuin vain kestää kaikki, kun tuon on tekemään mennyt' (tarkoittaen että teki lapsen, ei lapsen tekemää tekoa!).
En ilkeäis sanoa, mutta on aika tyyppiesimerkki white trashiksi parjatusta kansanryhmästä.
Olen ollut tosi vihainen joistain jutuista, muttei ikinä tulis mieleenkään lasten kuullen sanoa sellaisia ja toisaalta olen aina ollut sen verran kiltti että uskon jokaisessa olevan jotain hyvää ja että positiivisella palautteella tulee varmasti enemmän tuloksia kuin jatkuvalla haukkumisella.
Olenko hysteerikko jos ilmaisen huoltani opettajalle? Oletan että hän kyllä tietää tutkimuksista ja muistakin ongelmista, niin että taitaa olla viisainta vain antaa olla?
En nimittäin todellakaan haluaisi kenestäkään vihamiestäni, mä inhoan riitoja ja pahan mielen tuottamista. Mutta mua ahdistaa.
Olen aikaisemminkin kertonut tyttäreni kiusaajasta.
Mulle on alkanut selvitä, että tyttöä tutkitaan jonkin oireyhtymän vuoksi, asbergerin ehkä, on vajavuutta motorisissa taidoissa ja mitä ilmeisimmin siis ihan jonkun 'syyn' vuoksi ongelmia sosiaalisissa taidoissa.
Mun käy oikeasti jo sääli ja oikeasti on tosi paha mieli, kun on sellaisen perheen lapsi kuin on.
Haukutaan ja mollataan, lytätään, äiti on tiukan vanhanaikaisen linjan mukainen kasvattaja- älä rutise, älä vingu, kyllä maailma opettaa, ei minunkaan aikanani tälläisiin puututtu- selkäämme vain saatiin ja veret pyyhittiin nenästä.
Lapsihan tarvitsis lämpöä ja apua, nyt joutuu selviytymään suurimman osan koulupäivän ulkopuolella yksinään ja se mitä olen takapuoli puuduksissa istunut koululla puimassa tyttöjen keskinäisiä konflikteja, tämä äiti vain haukkuu ja on vihainen lapselleen, sanoo oikeasti ihan kamalia asioita tyttönsä kuullen, kuten että 'ei auta kuin vain kestää kaikki, kun tuon on tekemään mennyt' (tarkoittaen että teki lapsen, ei lapsen tekemää tekoa!).
En ilkeäis sanoa, mutta on aika tyyppiesimerkki white trashiksi parjatusta kansanryhmästä.
Olen ollut tosi vihainen joistain jutuista, muttei ikinä tulis mieleenkään lasten kuullen sanoa sellaisia ja toisaalta olen aina ollut sen verran kiltti että uskon jokaisessa olevan jotain hyvää ja että positiivisella palautteella tulee varmasti enemmän tuloksia kuin jatkuvalla haukkumisella.
Olenko hysteerikko jos ilmaisen huoltani opettajalle? Oletan että hän kyllä tietää tutkimuksista ja muistakin ongelmista, niin että taitaa olla viisainta vain antaa olla?
En nimittäin todellakaan haluaisi kenestäkään vihamiestäni, mä inhoan riitoja ja pahan mielen tuottamista. Mutta mua ahdistaa.
