Kun 6-7v haluaa aloittaa harrastuksen, viihtyy siellä, tahtoo hommata kaikki

["Pimu"]

varusteet jne. niin onko harrastusta pakko jatkaa?
Meillä syksyllä kouluun menevä halusi harrastaa jalkapallo. On ollut tohkeissiin harrastuksesta, odottanut harkkoja, ollut hyvin mukana erilaisissa harjoituksissa kentällä jne.
Sanoi että kyllä varmasti tätä tykkää ja haluaa harrastaa ja koska oli niin innokas ja harrastus on hänen tyylisensä niin ostettiin jalkapallo ja nappulakengät.
Lapsi halusi myös sukat ja säärisuojat ja kun tiesin että hänen kaverinsa ei ole yhtä tohkeissaan harrastuksesta, niin sanoin, että ne ostetaan mutta sitten ei kyllä voi jättää harrastusta sen takia jos joku kaverikaan ei sinne enää mene. Lupasi että vaikka kaveri ei menekään niin hän kyllä jatkaa.
Ja jatkoikin. Oli yhtä innoissaan kuin ennenkin ja odotti seuraavaa harkkapäivää. Nyt sitten käynyt ilmeisesti tämän kaverin kanssa keskustelua aiheesta kun tänään ( vaikka ei ole edes harkkapäivä ) rupesi aamulla narisemaan ettei enää haluakaan mennä.

Miten tälläisessä tilanteessa pitäisi toimia? Itse en kannata sitä että painostetaan lasta harrastamaan mutta tämä harrastus oli alunperin sellainen mikä oli aivan lapsemme tyylinen. Ja on ollutkin - tähän aamuun saakka. Olen itsekin ihan hämilläni että mistä nyt tuulee. Tosin ilmeisesti kyse siitä että lapsen kaveri on tuumannut että "jätä sinäkin kun enhän minäkään enää käy". Mutta onko lapsen lupauksella tässä kohtaa mitään merkitystä? Että kun lupasi että jatkaa jalkapallon pelaamista kyllä vaikka kaverit lopettaisikin. Ja sillä ehdolla ostettiin kaikki varusteet.

Jos lapsi ei selvästi harrastuksesta tykkäis niin olisi helppo minunkin sanoa että ei sinne ole pakko mennä. Mutta kun siitä ei ole ollut kyse. Lapsi on tykännyt pelata palloa jo ennen kuin ikä riitti oikeaan harjoitteluun. On liikkuvainen, energinen ja vauhdikas lapsi ja senkin vuoksi olisi kiva että kesälomaksikin olisi joku harrastus. Ja nyt kun pääsi harjoituksiin niin on ollut niistä tohkeissaan, soittanut sukulaisia läpi että jos joku tulisi kesälomalla kattomaan ja pelailemaan jne.
Se kaverin puuttuminenkaan ei vaikuttanu lapseen mitenkään. Joukkueessa oli monta muutakin kaveria, ei jäänyt yksin ja oli porukassa mukana samalla tavalla ku ennenkin.

Äh, tulipa pitkä sepustus... nyt on vaan jotenkin äidilläkin sekava tunne. Olen häkeltynyt enkä tiedä mikä olisi oikea ratkaisu. Lapsen ei siis tarvitse harrastaa sen takia mitään että vanhemmat sitä haluis. Mutta kun tämä harrastus ei edes ole kummankaan meistä vanhempien 'näköinen' vaan ihan se lapsen oma tahto, valinta.

 

[isoäiti mölykylästä]

no eihän lasta tietenkään voi pakottaa. silloin se ei ole enää hauska harrastus vaan alkaa käymään työstä. myös sille äidille, joka yrittää väkisin lasta sinne raahata.
mutta sinuna en kuitenkaan vielä luovuttais. ehdottaisin että kävis vielä muutaan kerran niin katsotaan sitten haluaako jatkaa vai ei. kun luultavasti tässä nyt on kuitenkin kyse siitä, että se kaveri kun ei mene, niin ei mene hänkään. onhan tää kaveri voinut vaikka pyytää tai jopa painostaa lasta lopettamaan tuo jalkapallo

 

[KiiajaVille]

Meillä saisi kyllä harrastaa niin pitkään kun lisenssi on maksettu.
Mutta mitä mainitsist noista säärisuojista esimerkiksi niin meillä 5v-6v pojat ei pääse kentälle ilman niitä.
Ja kyllä ne nappulakengätkin nurmella on paremmat kuin tavan lenkkarit.

Mutta taas toisaalta, kerta kieltäytymisestä en olisi huolissaan.

Meillä tyttö joka harrastaa tanssia on melko usein sanonut ettei tahdo harjoituksiin mennä, mutta kun menee kuitenkin niin hauskaa on ollut ja tykkää siitä tosi paljon. Joskus vaan tulee niitä kausia että ei oikein huvittaisi, mutta kun niistä pääsee yli niin harrastus on taas tosi kivaa.

 

["vieras"]

No ei nyt ensimmäisestä "en mä haluukaan" lauseesta lopeteta. Kauden loppuun saisi meillä jatkaa tai jos kausi on nyt vast aalkamassa, niin ainakin muutaman kerran pitäisi vielä käydä. Joo vanhemmat ei sanele lastensa harrastuksia, mutta ei taatusti kyllä sanele lapsen kaveritkaan. Minä myös ihmettelin tuota "ostetaan kaikki varusteet ja vähän ylimääräistäkin". Meillä pitää olla nappulakengät ja suojat vähintään, sukat tilataan yleensä yhteistilauksena.

 

[Ap.]

Tää onkin siitä kinkkinen kun olen itse ollut aina sitä vastaan että vanhemmat valitsee lapsille liudan harrastuksia joissa lasten pitää käydä. Eli en missään tapauksessa halua pakottaa mihinkään. Mutta toisaalta sitten kun harrastus on ollut oikein mieluinen ja lapseni juuri eilen tämän kaverinsa kanssa vietti koko päivän ja tänä aamuna yllättäen olikin sitä mieltä ettei enää mene... väkisinkin tuli mieleen että jos kaveri on vaikka sanonut että "älä sinäkään mene kun en minäkään käy" tai jopa "jos meet niin en enää ole sun kaveri". Tämä kaveri on nimittäin aiemmin tänä vuonna jo sanonut lapselleni ettei enää ole hänen kaverinsa.

Jos siis olisin selkeästi nähnyt että lapsi ei harrastuksesta tykkää tai jos se olisi aina ollut jotenkin pakonomaista lähteä sinne niin toki saisi jättää menemättä. Mutta en ymmärrä mistä nyt yllättäen tämä kaikki johtuu. Kun ei ennen ole ollut mitään ongelmaa - päinvastoin harkkoja on odotettu ihan. Ei ole ikinä maininnut mitään sellaista ettei muka innostaisi. Ja näkeehän sen lapsesta joka on intoa täynnä ku ilmapallo.

 

[meak]

Mä muistuttelisin (ja muistuttelin silloin kun omilla lapsilla on harrastukseen meno tökkinyt) kuinka kivaa siellä on ollut aiemmilla kerroilla. Sitten ollaan yhdessä laskettu kuinka paljon viikosta on vapaa-aikaa ja kuinka paljon harrastus vie siitä ajasta pois tai oikeammin kuinka kauan aikaa harrastuksesta huolimatta ehtii olemaan kavereiden kanssa. Keskusteltu siitä kuinka kaikki eivät tykkää samoista asioista ja sen takia on olemassa eri harrastuksia joihin mennä omien mieltymysten mukaan, harrastusta ei kannata valita kaverin mieltymysten mukaan.

Noin siis jos lapsi oikeesti tykkää harrastuksesta ja kaveri on vain yrittänyt kääntää päätä.

 

[isoäiti mölykylästä]

Tää onkin siitä kinkkinen kun olen itse ollut aina sitä vastaan että vanhemmat valitsee lapsille liudan harrastuksia joissa lasten pitää käydä. Eli en missään tapauksessa halua pakottaa mihinkään. Mutta toisaalta sitten kun harrastus on ollut oikein mieluinen ja lapseni juuri eilen tämän kaverinsa kanssa vietti koko päivän ja tänä aamuna yllättäen olikin sitä mieltä ettei enää mene... väkisinkin tuli mieleen että jos kaveri on vaikka sanonut että "älä sinäkään mene kun en minäkään käy" tai jopa "jos meet niin en enää ole sun kaveri". Tämä kaveri on nimittäin aiemmin tänä vuonna jo sanonut lapselleni ettei enää ole hänen kaverinsa.

.

tässähän se vastaus tuli. eli en kyllä vielä antaisi lopettaa harrastusta. ja lapselle sanoisin, että jos kaveri on tuollalailla uhkaillut, niin ei se sitten ole todellinen kaveri. ja että voi olla hyvä kaveri, vaikka harrastukset onkin erilaiset

 

[Ap.]

[QUOTE="vieras";23857192]No ei nyt ensimmäisestä "en mä haluukaan" lauseesta lopeteta. Kauden loppuun saisi meillä jatkaa tai jos kausi on nyt vast aalkamassa, niin ainakin muutaman kerran pitäisi vielä käydä. Joo vanhemmat ei sanele lastensa harrastuksia, mutta ei taatusti kyllä sanele lapsen kaveritkaan. Minä myös ihmettelin tuota "ostetaan kaikki varusteet ja vähän ylimääräistäkin". Meillä pitää olla nappulakengät ja suojat vähintään, sukat tilataan yleensä yhteistilauksena.[/QUOTE]

Niin siis mitä ihmettelit? Me ostettiin lapselle nappulakengät ja jalkapallo kun aloitti harrastuksen. Ja kun oli tosi innokas ja huomattiin että lapsi on OIKEASTI harrastuksesta kiinnostunut niin ostettiin säärisuojat ja sukatkin ja silloin oli puhe että nyt on kaikki varusteet hommattu että jos kaveri sanookin ettei enää mene niin sen vuoksi ei voi meidän lapsi päättää ettei menekään kun kerran kaikki varusteet ostettiin.
Mitään 'ylimääräistä' meillä ei siis ole. Ekat harkat kävi vanhalla jalkapallolla ja lenkkareilla. Toisiin ostettiin sitten jo nappikset ja pallo. Ja kun oli edelleen tosi innostunut niin sitten hommattiin ne säärisuojatkin heti kun ne on kuitenkin tärkeät olla.

 

[Ap.]

Mä muistuttelisin (ja muistuttelin silloin kun omilla lapsilla on harrastukseen meno tökkinyt) kuinka kivaa siellä on ollut aiemmilla kerroilla. Sitten ollaan yhdessä laskettu kuinka paljon viikosta on vapaa-aikaa ja kuinka paljon harrastus vie siitä ajasta pois tai oikeammin kuinka kauan aikaa harrastuksesta huolimatta ehtii olemaan kavereiden kanssa. Keskusteltu siitä kuinka kaikki eivät tykkää samoista asioista ja sen takia on olemassa eri harrastuksia joihin mennä omien mieltymysten mukaan, harrastusta ei kannata valita kaverin mieltymysten mukaan.

Noin siis jos lapsi oikeesti tykkää harrastuksesta ja kaveri on vain yrittänyt kääntää päätä.

Tämä kun on esikoinen ja hänen ensimmäinen 'harrastus' Ennen on ollut vain jotain muskareita, liikuntaleikkikouluja jne. niin on itsekin vähän hämillään siitä että missä mennään.
Siis en ole kuullut että kaveri olisi sanonut mutta tästä kaverista kyllä uskoisin sen. Ja kun tämä tosiaan yllätti minut sekä mieheni kun tänä aamuna tälläinen asia pulpahti esiin vaikka tämän viikon harkat jäivät kaatosateen vuoksi väliin ja seuraavatkin on vasta ensi viikolla. Niin vähän jäi mietityttämään että olisikohan eilen kaverin kanssa ollut jotain puhetta.
Nämä ovat sellainen tiivis parivaljakko ( kaveri ja lapseni ) ja tämä kaveri on sitten se 'pomo' monessakin asiassa. Niin epäilin vähän että hänen mielipiteensä voisi hyvinkin vaikuttaa lapseni mielipiteeseen, varsinkin jos on ns. kovat piipussa, eli sanottu että ei enää voida olla kavereita jos lapseni pelaa jalkapalloa.

Täytyy keskustella asiasta vielä iltapäivällä kun kotiutuu eskarista.

 

["Eee"]

Tää onkin siitä kinkkinen kun olen itse ollut aina sitä vastaan että vanhemmat valitsee lapsille liudan harrastuksia joissa lasten pitää käydä. Eli en missään tapauksessa halua pakottaa mihinkään. Mutta toisaalta sitten kun harrastus on ollut oikein mieluinen ja lapseni juuri eilen tämän kaverinsa kanssa vietti koko päivän ja tänä aamuna yllättäen olikin sitä mieltä ettei enää mene... väkisinkin tuli mieleen että jos kaveri on vaikka sanonut että "älä sinäkään mene kun en minäkään käy" tai jopa "jos meet niin en enää ole sun kaveri". Tämä kaveri on nimittäin aiemmin tänä vuonna jo sanonut lapselleni ettei enää ole hänen kaverinsa.

Jos siis olisin selkeästi nähnyt että lapsi ei harrastuksesta tykkää tai jos se olisi aina ollut jotenkin pakonomaista lähteä sinne niin toki saisi jättää menemättä. Mutta en ymmärrä mistä nyt yllättäen tämä kaikki johtuu. Kun ei ennen ole ollut mitään ongelmaa - päinvastoin harkkoja on odotettu ihan. Ei ole ikinä maininnut mitään sellaista ettei muka innostaisi. Ja näkeehän sen lapsesta joka on intoa täynnä ku ilmapallo.

Tässä tekstissä vastasit jo itse itsellesi erittäin viisaasti. Et ole nyt tekemässä periaatteittesi vastaisesti, kun et ole tätä harrastusta lapselle valinnut, vaan lapsi on itse sinne halunnut. Ei silti ekaan emmää-haluakkaan-päivään lopeteta.

Keskustele lapsen kanssa ihan suoraan siitä, miksei haluakaan mennä, ja voit myös kysyä, onko kaveri uhkaillut jotain tyyliin ettei olekaan hänen kaverinsa, jos jatkaa jalkapalloa.

 

[meak]

Tämä kun on esikoinen ja hänen ensimmäinen 'harrastus' Ennen on ollut vain jotain muskareita, liikuntaleikkikouluja jne. niin on itsekin vähän hämillään siitä että missä mennään.
Siis en ole kuullut että kaveri olisi sanonut mutta tästä kaverista kyllä uskoisin sen. Ja kun tämä tosiaan yllätti minut sekä mieheni kun tänä aamuna tälläinen asia pulpahti esiin vaikka tämän viikon harkat jäivät kaatosateen vuoksi väliin ja seuraavatkin on vasta ensi viikolla. Niin vähän jäi mietityttämään että olisikohan eilen kaverin kanssa ollut jotain puhetta.
Nämä ovat sellainen tiivis parivaljakko ( kaveri ja lapseni ) ja tämä kaveri on sitten se 'pomo' monessakin asiassa. Niin epäilin vähän että hänen mielipiteensä voisi hyvinkin vaikuttaa lapseni mielipiteeseen, varsinkin jos on ns. kovat piipussa, eli sanottu että ei enää voida olla kavereita jos lapseni pelaa jalkapalloa.

Täytyy keskustella asiasta vielä iltapäivällä kun kotiutuu eskarista.

Mun kuopuksella on tollanen pomottava kaveri, joka usein yrittää saada poikani tekemään mielensä mukaan. Vähintään kerran viikossa tuo kaveri uhkaa ettei ole enää kaveri jos teet noin tai et tee näin, ja kaikista uhkauksista huolimatta tuossa se on pyörinyt jo kaksi vuotta.

Usein se uhkaus jää toteuttamatta ja vaikka toteutuisikin niin onhan niitä muita lapsia. Esim. sieltä mieluisasta harrastuksesta voi löytyä todella hyviä ystäviä.

Kannattaa aina välillä muistutella oman ajattelun tärkeydestä, jos kaveri käskee hyppäämään kaivoon niin hyppäätkö? 6-7 vuotias tajuaa jo, mutta silti välillä unohtuu että ei ole järkevää "totella" kaveria sokeasti. Omia mielipiteitä saa ja kuuluukin olla.

 

["vieras"]

Niin siis mitä ihmettelit? Me ostettiin lapselle nappulakengät ja jalkapallo kun aloitti harrastuksen. Ja kun oli tosi innokas ja huomattiin että lapsi on OIKEASTI harrastuksesta kiinnostunut niin ostettiin säärisuojat ja sukatkin ja silloin oli puhe että nyt on kaikki varusteet hommattu että jos kaveri sanookin ettei enää mene niin sen vuoksi ei voi meidän lapsi päättää ettei menekään kun kerran kaikki varusteet ostettiin.
Mitään 'ylimääräistä' meillä ei siis ole. Ekat harkat kävi vanhalla jalkapallolla ja lenkkareilla. Toisiin ostettiin sitten jo nappikset ja pallo. Ja kun oli edelleen tosi innostunut niin sitten hommattiin ne säärisuojatkin heti kun ne on kuitenkin tärkeät olla.

Siis meillä ei turvallisuussyistä pääse edes treeneihin ilman säärisuojia, ne on siis vähimmäisvaatimus, ei mikään "sitten kun oikeasti kiinnostaan".

 

[hyviä vastauksia]

Hyviä vastauksia olet saanutkin jo. Meillä uuden harrastauksen alkajaisiksi on sovittu kotona pelisäännöt kaikkien lasten kanssa: ensin saa mennä kokeilemaan mutta sitten, kun ostetaan tarvittavat varusteet, pitää käydä ainakin käynnissä oleva kausi loppuun. Tähän myös lasten on pitänyt sitoutua. Meillä ei itseasiassa ole jouduttu tätä testaamaan edes vielä, koska lapset ovat aina viihtyneet ja jatkavat harrastuksiaan edelleen . On meilläkin silti ollut joskus noita hetkiä, että lapsi on marissut, ettei haluakaan juuri nyt mennä harrastukseen (jonka on itse saanut valita) mutta se on aina ollut vain tilapäistä ja harjoitusten jälkeen mieli on taas ollut jo ihan toinen.

Pääperiaate meillä on ollut se, että lapset valitsevat itse lajit. Sivuperiaatteena sitten mm. se, että jos jonkun lajin valitsee, harjoituksissa myös käydään, jos ei ole kipeä tai jos ei satu samaan aikaan esim. synttärit tms. Jotenkin minusta tuntuisi väärältä totuttaa lapset siihen, että harrastuksesta voi jäädä pois aina, kun ei huvita :/. Elämähän ei myöhemminkään mene niin....

 

[meak]

[QUOTE="vieras";23857341]Siis meillä ei turvallisuussyistä pääse edes treeneihin ilman säärisuojia, ne on siis vähimmäisvaatimus, ei mikään "sitten kun oikeasti kiinnostaan".[/QUOTE]

Näin se on ollut meilläkin, säärisuojat on tärkeämmät kuin nappikset.

 

[pikkupiikkis harmaana]

Keskustelisin ja ehkä pakottaisin jatkamaan kauden loppuun. Musta ei kyllä voi jättää harrastusta sen takia, jos joku kaverikaan ei sinne enää mene.

 

[Ap.]

Meillä ei ollut mitenkään vaatimus vielä ekoilla kerroilla noi säärisuojat. Mutta toki tärkeät varusteet ovat. Nappikset löydettiin tarjouksesta ja tartuttiin siihen - siksi ne oli varusteina ennen suojia. Ja kun kahdet harkat oli käyty niin ostettiin sukat ja suojatkin kun lapsi oli harrastuksesta innostunut tosissaan.
Mutta sehän ei nyt ollutkaan minulle ongelma tai murhe Suojien ostojärjestys vaan tosissani mietin sitä että miten tässä kohtaa olisi oikein toimia Miten muut toimisivat jne.

Ja hyviä vastauksia olen saanut ja moni ollutkin samoilla linjoilla kanssani. Lapsellani on paljon muita ystäviä ja juuri eskarin opettajan kanssa käytiin keskustelua niin lapseni on sellainen "suosittu kaveri". Kun lapsilta on kysytty hyvää ystävää niin lapseni nimi on mainittu. On siis reilu ja kyläilee muidenkin kavereittensa luona mutta sitten on tämä yksi jonka kanssa on jotenkin 'tiiviimpi' suhde kuin muiden.
Ja tämä ystävä on "topakampi" kuin oma lapseni. Määräilevämpi ja tuntuu että vähän testailee välillä lapseni kaveruutta. Että kestääkö se siitä huolimatta että välillä kiristetään ja uhkaillaan.

 

[meak]

Ja hyviä vastauksia olen saanut ja moni ollutkin samoilla linjoilla kanssani. Lapsellani on paljon muita ystäviä ja juuri eskarin opettajan kanssa käytiin keskustelua niin lapseni on sellainen "suosittu kaveri". Kun lapsilta on kysytty hyvää ystävää niin lapseni nimi on mainittu. On siis reilu ja kyläilee muidenkin kavereittensa luona mutta sitten on tämä yksi jonka kanssa on jotenkin 'tiiviimpi' suhde kuin muiden.
Ja tämä ystävä on "topakampi" kuin oma lapseni. Määräilevämpi ja tuntuu että vähän testailee välillä lapseni kaveruutta. Että kestääkö se siitä huolimatta että välillä kiristetään ja uhkaillaan.

Meillä ainakin tää pomottajakaveri ei ole kovinkaan suosittu, hänellä ei ole harrastuksia ja eikä montaa kaveria.
Eli todennäköisesti yrittää kiristämällä säilyttää ne vähätkin ja toisaalta on varmaan hitusen kateellinen harrastuksista.