Kun 2v. lyö - mitä tehdä?

Olen asian suhteen neuvoton ja en tiedä mistä sitä lähtisi purkamaan. Poikamme täytti syyskuussa 2v ja on erittäin iloinen, sosiaalinen ja utelias luonne. Perusluonteeltaan mielestäni on ihan kiltti ja tottelevainen. Mielestäni annamme hellyyttä, rakkautta ja huomioita hänelle todella paljon. Nyt on vain tullut todella monta kertaa tapaus jossa poikamme lyö minua tai paremminkin läpsii. Joskus isäänsä mutta etenkin minua. Tavallinen tilanne on yleensä se, että pyydän lastani toimimaan ja jos mitään ei tapahdu äänesävyni muuttuu käskeväksi tai olen jopa hermostunut ja huutanut kun on esim. hoitoon lähtö. Hän alkaa läpsimään. Kiellän ja selitän rauhallisesti miksi ei saa niin tehdä. Ei mitään tehoa. Jos kiellän kovasti ja huutaen - ei mitään tehoa. Ehkä jopa yltyy. Miten saan kitkettyä tavan pois sillä olen kuullut hänen kerhossa läpsineen pari krt muitakin lapsia kun tullut lelusta riitaa. Onko tämä normaalia vai mitä olemme tehneet väärin? Meillä ei aikuiset lyö toisiaan. Joskus tulee valitettavasti riideltyä ääntä korottaen lapsemme aikana ja mietinkin kärsiikö lapsi siitä ja omaksuu näin läpsimisen? Ja tiedän ettei huutaminen oikea tapa mutta välillä tulee oltua lapsellinen ja sanottua ennekuin miettii tarkemmin. Nyt kun perheeseen on tulossa keväällä toinen lapsi - haluamme selvittää tämän asian.Kiitos!

 

ainakaan kannata syytellä kun kyselit olisitteko itse tehneet väärin.
Meillä ollut kahdella isommalla aikanaan tuollainen vaihe pari vuotiaana johon liittyi myös pureminen.
Kiellettiin ja ohjattiin toki mikä on oikein...ajallaan sitten katosi ja ei kumpikaan vanhemmista lapsista ole milläänlailla väkibaltaisia.Päinvastoin, hyvinkin empaattisia ja auttavaisia.
Nyt on sitten kuopuksella 2v. tuo vaihe päällä.
Oikein iltaisin ilmoittaa,että "Puren äitiä".
Vahingossa puraisi itseään käteen kerran ja nyt sanotaankin hänelle kun uhkaa purra,että pure omaa kättä.
Kyllä tuo tuosta tokenee,mutta valppaana saa olla etenkin jos on väsyneenä muiden lasten seurassa.

Täytynee lisätä,että aika tavallista varmaan koska olen 10 vuoden aikana törmännyt lukemattomiin kirjoituksiin aiheesta.

 

Meillä on ensin suullinen kielto ja usein kädestä otetaan kiinni. Silloinhan ei voi lyödä. Jos tämä ei mene perille, niin jäähylle. Kun jäähyä on käytetty pari kertaa, niin usein pelkkä uhkaus riittää. Lyöminen vissiin on ihan normaali kiukuttelutapa ja ei se vanhempien toimintaan liity mitenkään. Ei meilläkään harrasteta sitä aikuisten puolesta Pääasia on, että se kitketään pois.

Minusta johdonmukaisuus ja kaikkien läheisten samanlainen toiminta (äiti/isä/isovanhemmat/yms) kyllä auttaa poistamaan tämän käytöksen. Toisilla se onnistuu nopeasti ja toisilla tarvitaan vähän enemmän kuria... Minusta on tehotonta vain sanoa - pitää myös toimia. Jos lapsi ei lopeta sitä lyömistä (kiukutellessa, huvikseen, ihan miten), niin aikuisen pitää estää kielletty toiminta. Eli ihan kädestä kiinni pitäminen on minusta toimiva. Aluksi sitä protestoidaan, mutta kyllä se syy-yhteys nopeasti valkenee lapselle.

 

Jokainen lapsi puree ja läpsii.. Ihan on ihmisluonnolle sisäsyntyistä.. Miettikääs minkä säväyksen pikkuinen saa aikuisessa aikaiseksi kun iskee hampaansa yllättäen kiinni |O Reaktio on ikävä kyllä aika palkitseva :ashamed: Itselläni on juuri vuoden täyttänyt lapsi, joka hermostuessaan iskee hampaansa lihaan tai nukutettaessa ruoskii unilelulla.. Tiukasti kiellän ja yritän olla sävähtämättä etten eleilläni antaisi mitään palkitsevaa viestiä. Kun pureminen kielloista huolimatta jatkuu otan poikaa leuasta kiinni niin että jotuu katsomaan minua silmiin ja kiellän uudelleen. Lyödessä pidän tiukasti kädestä kiinni. Jo se ettei saa käännettyä päätään tai heiluteltua kättään kertoo lapselle että tekoa ei hyväksytä. Kerta toisensa jälkeen sama homma, mutta kyllä se viesti menee perille jossainvaiheessa On ihan turha pitää pitkiä puheita, liian pitkä viesti menee ohitse. Itse toistan vaan lausetta " Ei saa purra, äitiä sattuu" Taitaa olla pikkuisen samat metodit kuin koiraa kouluttaessa, lyhyttä ja ytimekästä, johdonmukaista käytöstä..

Lapsen iän ja kehitystason huomioiden voi lisätä esim. jo aikaisemmin mainittuja jäähyjä ym. vastaavia. Yhdellä toimii yksi metodi, toisella toinen, niin on monta oikeaa tapaa kuin on meitä aikuisia ja lapsia, kyllä sitä omansa tuntee ja tietää kuinka jääräpäinen kaveri on.

 

Meillä alkoi pojalla voimakas uhma-ikä hänen täytettyään 2v. Uhmaan liittyi myös lyöminen, pureminen, potkiminen jne. Kaikki muu aggressiivinen ilmaisu saatiin "kitkettyä" suht helposti pois, mutta pureminen jäi.
Olimme käyttäneet tässä vaiheessa vasta satunnaisesti jäähyä, esim. pojan satuttaessaa vauvaa tms. Poika koki jäähyn aivan kamalana, itki ja tärisi "kauhuissaan"(jäähypenkki sijaitsi eteisessä- ei missään eristyksissä muusta perheestä ).
Keskustelin neuvolassa puremis ongelmasta ja ymmärsin ristiriidan kasvatuskäytännössämme. Jäähyn sai jos satutti vauvaa, mutta ei jos puri vanhempia. Tämähän siis tarkoitti pojalle, että pureminen oli ihan sallittua! En ollut tohtinut antaa jäähyä pojalle puremisesta, sillä tuntui että hän olisi saanut istua siinä koko ajan. Lisäksi äidin sydämeen sattui katsoa pientä hysteerisenä itkevää poikaa=( Hullua, sillä meidän vanhempienhan on tuotettava lapsillemme pettymyksiä!
Aloitimme tiukan jäähylinjan joka puremiseen. Oli säällittävää katsoa pikkumiesta muutaman päivän ajan jatkuvasti jäähypenkillä itkemässä... Mutta pureminen loppui siihen! Sitä ennen sitä olikin jatkunut kuukausia... Jäähyn jälkeen meillä puhutaan tapahtuneesta ja halitaan sylissä. Jäähy kestää pari minuuttia.
Mikä toimii kenelläkin, kannattaa kokeilla eri tapoja ja miettiä omia kasvatuskäytäntöjä (kuten meillä kävi). Johdonmukaisuus on siis tärkeintä!