Kun 1v8kk lapsi tahtoo koko ajan vaan kävellä, rattaisiin meno hirvittävää huutoa...

[vieras]

Siis tästä on tullut kohta ongelma. Tyttö haluaa vain kävellä ja kävellä joka paikkaan ja joka paikassa. Tietysti koetan antaa kävellä aina kun mahdollista, mutta on tilanteita jolloin on mentävä rattaisiin, niin silloin alkaa ihan kauhea huuto. Rauhallisesti vain totean kuinka harmittaa ja sitten matka jatkuu, mutta tämä on kamalaa esim. kaupassa. Sitten jos kävellään vaikka puistosta kotiin, niin menee yhtäkkiä kyykkyyn jos koetan ottaa syliin tai rattaisiin ja olisi aina menossa eri suuntaan kuin äiti. Ja kauhea huuto, kun tulen kääntämään toiseen suuntaan. Varmaan alkaa uhmaa olla, mutta sanokaa miten olisi hyvä tapa toimia, tuntuu ettei kohta päästä mihinkään muuten kuin karjuva lapsi rattaissa.

 

[Minskii]

Täällä sama homma ja meinasin oman avauksen tehdä samasta aiheesta.. Mun poika taas haluaa kävellä ja tietysti annan , mutta sit se ei enää haluakkaan ja haluaa rattaisiin. Noh minä otan rattaisiin ja taas muuttaa mieltänsä ja tahtoo kävellä. Yhtäkkiä alkaa hirvee huuto, oli se rattaissa tai kävellessä . Sit kävelen ulkona karjuva poika rattaissa ku mikään ei kelpaa.. Poika täyttää kohta 2v ja luulen että uhmaa on.. :ashamed:

 

[vieras]

ihan sama täällä, 1v9kk kanssa. ja muksu haluu kans ite työntää myös rattaita,vaikka olis minkälainen ylämäki

jos on tosissaan kiire johonkin, annan vähän aikaa siinä kävellä, ja sit ku meno alkaa tökkimään, ni pistän rattaisiin istuu,vaaik huudon kera. kyllä se sit siitä rauhottuu aikanaan.
.
kaupass työntää niitä pienten ostoskärryjä,ja se on tähä saakka ainaki menny iha hyvin (ei oo tullu toistaseks iha kauheita raivareita tms)

 

[vieras]

Meilläkin on samanlaista- tyttö on tosin jo 2,5v. Haluu kävellä, haluu rattaisiin, haluu kävellä, haluu rattaisiin... Kivahan se on, että on reipas ja haluaa liikkua, mutta, kun aina ei voi antaa kävellä. En siis osaa antaa mitään hyvää neuvoa..

 

[ap]

Helpottaa kuulla, että muillakin samanlaista... Kun vain saisi itsensä pysymään rauhallisena ja kävelisi hikoilematta, vaikka lapsi karjuu naama punaisena rattaissa. Ilman rattaita en uskalla lähteä pientäkään matkaa, kun sitten heittäytyy veltoksi kun ei mennä haluttuun suuntaan ja sitten se vasta onkin vaikea kantaa kotiin. Voi elämä näiden uhmaikäisten kanssa..huoh.