Kumppanin masennuksesta

[Daniel]

Millaisia kokemuksia teillä on masentuneesta seurustelukumppanista? Seurustelin muutama vuosi sitten aivan ihanan naisen kanssa joka sairasti masennusta. Hän oli luonteeltaan herkkä, syvällinen ja taiteellinen. Suhteemme toimi joka tasolla, olimme erittäin läheiset, hänen masennuksensa ja paniikkihäiriönsä vain haittasivat suhdettamme heti alusta asti. Masennus syveni ja jouduin jättämään suhteen kun en itse enää kestänyt.
En ole kuitenkaan päässyt täysin eroon hänestä, ajattelen häntä usein ja tunnen kaipausta. En ole tavannut hänen vertaistaan vaikka olen yrittänyt luoda seurustelusuhteita. Moni asia hänen persoonassaan teki hänestä ainutlaatuisen: hänen lahjakkuutensa kirjoittamisessa, hänen ihana luonteensa, ulkoinen kauneutensa, hänen intohimoisuutensa...
En tiedä mitä haluan sanoa, ehkä sen että masennuksesta huolimatta joku voi olla niin kiehtova että hänestä on vaikea päästä irti vaikka ei itse enää jaksaisi ja oma psyyke alkaa liiaksi kärsiä tilanteesta. En tiedä pääsenkö hänestä koskaan irti ja haluanko päästäkään...

 

[Mia]

Sama minulla. Oli kuin olisin kirjoittanut lasteni isästä ja exästäni. Minulla on vain muistot hänestä ja hyvistä ajoista. Tämä ihminen ei kuitenkaan koskaan palaa vaan sairaus on vienyt hänet. Vaikka kuinka vakavasti masentunutta ihmistä rakastaa ja haluaa auttaa, se ei aina riitä. Niin paljon pahaa tämä masentunut puoliso sai minutkin tuntemaan ja pahoja asioita hän tekikin. Joten liitto ei voinut kestää.

En tiedä minäkään pääsenkö koskaan irti, mutta ero oli ainoa ratkaisu.

 

[Lilja]

Oli itse aikanaan se masentunut osapuoli suhteessa, seurustelisimme varmaan vieläkin jos en olisi sairastunut niin vakavasti. Ymmärrän tänäpäivänä ettei kumppanini kestänyt, tuskin kestäisin itsekään siinä tilanteessa.