Meillä on nyt vähän yli 1v tyttö. Aivan kauheasti haluttais kakkosta (syksystä asti ollaan haluttu), mutta sitten toisaalta tässä olis nyt kaikkea muutakin, mutta kevyesti eniten haluttais kummatkin toisen lapsen!! :heart:
Alotan syksyllä koulun, mulla ei siis ole kuin peruskoulu käyty ja vuosi yhtä toista koulua. Työkokemustakaan ei ole, mutta oon nyt yrittäny saada töitä nyt, että tulis vähän kokemusta ja sais vähän enemmän rahaakin. Rahan kans ei oo onglemia, vaikka vähän rahaa saadaanki, niin osataan kyllä hyvin säästäväisesti elää. Meidän olis tarkotus muuttaa maalle, kuhan löytyy hyvä asunto joko vuokralta tai sitten ku mies pääsee kunnon palkkoihin, niin sitten ostettais oma asunto, mutta ehottomasti siis jostain maalta ja luonnon keskeltä.
Jos nyt yritettäis unohtaa se toinen lapsi ja jatkaa elämää näin, että menen opiskelemaan ja sitten jossain vaiheessa muutetaan maalle ja sinne kolmen vuoden-neljän vuoden päästä aletaan yrittämään toista, niin tuleeko lapsille todenäköisesti huonommat välit, kuin mitä olis tullu, jos nyt tulis lapsi joskus lähempänä? Miten sekin, ku jos muutetaan maalle, niin meidän tytöllä on varmasti yksinäistä asua, jos kaverit asuu kaukana. Itse oon maalta kotosin ja mulla on paljon sisaruksia, ilman heitä ei olis varmaan järki pysyny päässä, ku ei ollu muita lapsia lähellä. Sekin on vielä ongelma, kun miehellä on armejia edessä, mutta ollaan lykätty sitä, koska mies ei ole vielä halunnu mennä, ku tyttö on vielä niin pieni. Onko pahempi olla kotona kahden vai yhden lapsen kanssa sillon ku mies on armejiassa? Kaksi lasta leikkis kuitenki kahdestaan, mutta olishan siinä muita huonoja puolia sitten, ku tuplapukemiset ja kaikki.. Tosin odottettais siihen asti, että lapset olis jo vähän isompia. Saas nähä meneekö mies ollenkaan armejiaan..
Kumpi olis teidän mielestä parempi lasten kannalta, itsemme ja tulevaisuuden? Vaikeaa.
Niin iän puolesta varmaan moni sanoo, että olen niin nuori, mutta en pidä itseäni nuorena ja eletään ihan normaalia arkea, kuten muuteki. Elkää siis ikää tuijottako. =)
Alotan syksyllä koulun, mulla ei siis ole kuin peruskoulu käyty ja vuosi yhtä toista koulua. Työkokemustakaan ei ole, mutta oon nyt yrittäny saada töitä nyt, että tulis vähän kokemusta ja sais vähän enemmän rahaakin. Rahan kans ei oo onglemia, vaikka vähän rahaa saadaanki, niin osataan kyllä hyvin säästäväisesti elää. Meidän olis tarkotus muuttaa maalle, kuhan löytyy hyvä asunto joko vuokralta tai sitten ku mies pääsee kunnon palkkoihin, niin sitten ostettais oma asunto, mutta ehottomasti siis jostain maalta ja luonnon keskeltä.
Jos nyt yritettäis unohtaa se toinen lapsi ja jatkaa elämää näin, että menen opiskelemaan ja sitten jossain vaiheessa muutetaan maalle ja sinne kolmen vuoden-neljän vuoden päästä aletaan yrittämään toista, niin tuleeko lapsille todenäköisesti huonommat välit, kuin mitä olis tullu, jos nyt tulis lapsi joskus lähempänä? Miten sekin, ku jos muutetaan maalle, niin meidän tytöllä on varmasti yksinäistä asua, jos kaverit asuu kaukana. Itse oon maalta kotosin ja mulla on paljon sisaruksia, ilman heitä ei olis varmaan järki pysyny päässä, ku ei ollu muita lapsia lähellä. Sekin on vielä ongelma, kun miehellä on armejia edessä, mutta ollaan lykätty sitä, koska mies ei ole vielä halunnu mennä, ku tyttö on vielä niin pieni. Onko pahempi olla kotona kahden vai yhden lapsen kanssa sillon ku mies on armejiassa? Kaksi lasta leikkis kuitenki kahdestaan, mutta olishan siinä muita huonoja puolia sitten, ku tuplapukemiset ja kaikki.. Tosin odottettais siihen asti, että lapset olis jo vähän isompia. Saas nähä meneekö mies ollenkaan armejiaan..
Kumpi olis teidän mielestä parempi lasten kannalta, itsemme ja tulevaisuuden? Vaikeaa.
Niin iän puolesta varmaan moni sanoo, että olen niin nuori, mutta en pidä itseäni nuorena ja eletään ihan normaalia arkea, kuten muuteki. Elkää siis ikää tuijottako. =)
Jotkut tekee jopa vastakkaisessa järjestyksessä elämänsä suuret ratkasut 
