Kumpi lapselle pahempi: päiväkodin vaiko kodin vaihtaminen?

[rehellisesti]

Samassa päiväkodissa ollut nyt 2 vuotta. Uudessa kodissa asuttu vasta vuosi, mutta alue on todella kiva ja täältä on vaikea löytää yhtä kohtuuhintaista paikkaa ihan heti. Avioero siis edessä meidän perheessä ja keskustelemme miehen kanssa vaihtoehdoista: lapsi jää ehdottomasti miehen luokse, mutta hänellä on vuorotyö joten päiväkodin vaihtaminen olisi edessä lähes väistämättä. Avioeron syitä en ala tässä ruotimaan eikä eroon liity suurta draamaa (voisi sanoa että tätä on vaan pitkitetty liiankin kanssa), mutta jokin ratkaisu olisi löydettävä vielä tämän vuoden puolella. Jos mies vaihtaa työtä, on olemassa riski että hän ei saa maksettua tätä uutta kotia (nykyisellä työllä onnistuu, ainoa miinus nuo vaihtelevat vuorot) eikä hänen alansa töitä ole kamalasti ilmoiteltu missään...nykyinenkin työ on saatu suhteilla aikoja sitten.

Mitenköhän tuollainen 5-vuotias suhtautuu päiväkodin vaihtamiseen? Hänellä on siellä yksi hyvä kaveri, joka tosin vaikuttaa olevan monen muunkin hyvä kaveri...ja keskenään lapset sitten vähän kinaavat siitä, kuka saa viettää "suositun" kanssa aikaa. Ongelmia on ollut pitkin matkaa, mutta en voi väittää niiden johtuvan vain päiväkodista (lapsella as-häiriöepäily, tutkimukset loppuvuodesta). Jotenkin uskaltaisin silti väittää, että tämän lapsen kohdalla päiväkodin vaihtaminen olisi pienempi juttu kuin muuttaminen. Alueellamme on erityiskoulu, joten hän varmaan pääsisi sinne kun aloittaa koulunsa, mutta päiväkoti on useamman kilometrin päässä ihan eri alueella ja siellä on vain tavallinen koulu. Yksi vuoropäiväkoti on lähellämme, tietty eri juttu että mahtuuko sinne. Mitä mieltä olette, onko muuttaminen vaiko päiväkodin vaihto pahempi juttu?

 

[halipupu harmaana]

Mä puoltaisin päiväkodin vaihtoa, koska se on mun mielestä pienempi muutos kuin kodin vaihtaminen. Eihän sekään ihan pikku juttu ole, mutta päiväkodista lapsi joutuu kuitenkin luopumaan kun menee kouluun eli se ei kuitenkaan ole niin pysyvä kuin kodin toivoisi olevan.

 

["vieras"]

Sinuna olisin huolissaan miten lapsi reagoi siihen, että äiti lähtee lätkimään!!

Molemmat on huonoja juttuja ja olet todella pahoillani, että ajatte lapsenne tuohon.

 

["kookoo"]

Olet itsekin jo sitä mieltä, että päiväkodin vaihtaminen ei olisi niin huono juttu. Aika rankkaa se vuoropäiväkodissa oleminen on, mutta eihän sitä jatkuisi pitkään. Mutta itse et siis osallustuisi lapsen hoitoon ja päiväkotiin viemiseen tai sieltä hakemiseen ollenkaan??????

 

[miunmau]

Itse en ole ollenkaan vastaan sitä, että lapsi asuu pääosin isällään. (Jos meille tulisi ero, niin kaikki lapset olisivat vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona.)

Mutta kiinnostaisi tietää, mistä syystä haluatte lapset jäävät isälleen asumaan ?

Ja Itse kannattaisin päiväkodin vaihtoa.

 

[Keittiönoita]

No se päiväkoti loppuu joka tapauksessa kahden vuoden päästä. Mä siis vaihtaisin päiväkotia.

 

["vieras"]

Itse en ole ollenkaan vastaan sitä, että lapsi asuu pääosin isällään. (Jos meille tulisi ero, niin kaikki lapset olisivat vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona.)

Mutta kiinnostaisi tietää, mistä syystä haluatte lapset jäävät isälleen asumaan ?

Ja Itse kannattaisin päiväkodin vaihtoa.

Olisko sinusta hauskaa/rauhallista/turvallista joka viikko vaihtaa asuin paikkaa? Aina aloittaa alusta, siihen sitten vielä kummankin vanhemmat uudet parisuhteet.. Nykyajan lapsilla ei todellakaan ole helppoa.

 

[Leenuliinukka]

Vuoropäiväkoti voi kyllä olla tosi rankkaa, ainakin alkuun ja ainakin jos tosiaan on as-lapsi. Koska siinä ei ole sitten rutiineita, hakuajat vaihtelee jne. Jos vaihtaisi tavallisesta päiväkodista toiseen, sanoisin että päiväkodin vaihto on pienempi paha, mutta tässä tapauksessa en osaa sanoa.

Muutatko sitten itse niin kauas, ette voisi lasta ottaa isän iltavuoroina muutamaksi tunniksi ja isä hakisi sun luota ja sitten yövuoroina sun luokse yöksi?

 

[miunmau]

[QUOTE="vieras";26641053]Olisko sinusta hauskaa/rauhallista/turvallista joka viikko vaihtaa asuin paikkaa? Aina aloittaa alusta, siihen sitten vielä kummankin vanhemmat uudet parisuhteet.. Nykyajan lapsilla ei todellakaan ole helppoa.[/QUOTE]

Ei olisi hauskaa, ja toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan erota.

Mutta meille tuo olisi parempi vaihtoehto kuin lastenhoidosta loppuunpalanut vanhempi. Ja lapset pääsisivät vain silloin tällöin (joka toinen viikonloppu ?) "lomalle" sen toisen vanhemman luokse.

 

[Pesky Pixie]

No se päiväkoti loppuu joka tapauksessa kahden vuoden päästä. Mä siis vaihtaisin päiväkotia.

Näin minäkin tekisin. Jos isä jatkaa vuorotyössään, niin kannattaa kuitenkin miettiä, miten lapsen hoitaminen sujuu sitten kun hän on koulussa ja isä edelleen vuorotyössä. Kaikkein loogisimmalta ratkaisulta kyllä minun mielestäni tuntuisi se, että äiti jää asumaan johonkin isän ja lapsen lähelle ja huolehtii lapsesta silloin kun isä on töissä iltaisin/öisin. Ilmeisesti se ei sitten ole mahdollisuus?

 

[rehellisesti (aloittaja)]

Kyllä minä jään lähelle asumaan ja osallistun arkeen mahdollisuuksien mukaan. Vointini ei ole ollut kovin hyvä, sairastuin muutama vuosi sitten henkisesti ja jäin 6kk sairaslomallekin. Nyt voi olla, että edessä on sairaalajakso- silloin en voi käytännössä osallistua lapsen arkeen kuin tapaamalla tätä säännöllisesti (näin aion tehdä, oli tilanne mikä hyvänsä) eikä ole mielestäni perusteltua olettaa että olisin aina niin hyväkuntoinen että pääsisin hoitamaan lasta esim. aamuyöstä tai myöhään illalla.

 

["vieras"]

Ei olisi hauskaa, ja toivottavasti ei koskaan tarvitsekaan erota.

Mutta meille tuo olisi parempi vaihtoehto kuin lastenhoidosta loppuunpalanut vanhempi. Ja lapset pääsisivät vain silloin tällöin (joka toinen viikonloppu ?) "lomalle" sen toisen vanhemman luokse.

Täytyy olla erikoinen asenne elämään jos muutamassa viikossa palaa loppuun. Ainahan voi sopia lisäpäiviä niiden viikonloppujen lisäksi.

En tiedä, mutta mutta meillä ainakin lasten etu menisi aikuisten etujen edelle.

 

[rehellisesti (aloittaja)]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Yritämme saada arjen rullaamaan niin, että siitä koituisi lapselle mahd. vähän haittaa. Ei tämä helppoa ole enkä minä ole hylkäämässä omaa lastani, vaikka osa vastaajista näyttää niin kuvittelevan...

 

[Madicken04]

Kyllä minä jään lähelle asumaan ja osallistun arkeen mahdollisuuksien mukaan. Vointini ei ole ollut kovin hyvä, sairastuin muutama vuosi sitten henkisesti ja jäin 6kk sairaslomallekin. Nyt voi olla, että edessä on sairaalajakso- silloin en voi käytännössä osallistua lapsen arkeen kuin tapaamalla tätä säännöllisesti (näin aion tehdä, oli tilanne mikä hyvänsä) eikä ole mielestäni perusteltua olettaa että olisin aina niin hyväkuntoinen että pääsisin hoitamaan lasta esim. aamuyöstä tai myöhään illalla.

Eli hyvä ratkaisu että lapsi jää isälleen ja tämä hoitaa asiat (työnsä ja päiväkodin) niin että pystyy kantamaan sen päävastuun lapsesta, äiti sitten osallistuu tämän elämään omien voimavarojensa mukaan.

Sinänsä vuoropäiväkoti ei kuulosta pahalta, varsinkin jos sen "hinnalla" koti ja isän työ pysyvät samoina. Tietty as-lapsessa vähän miettisin miten tuo rytmien vaihdos vaikuttaa mutta on näitäkin as-lapsia joille vuoropäiväkoti sopii hyvin. Enemmän miettisin tulevaisuutta sen suhteen kun lapsi aloittaa koulun, miten hän silloin pärjää isän ilta- ja yövuorot? Tosin siinä olisi isälle aikaa miettiä uusia työkuvioita rauhassa.

 

[Pesky Pixie]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Yritämme saada arjen rullaamaan niin, että siitä koituisi lapselle mahd. vähän haittaa. Ei tämä helppoa ole enkä minä ole hylkäämässä omaa lastani, vaikka osa vastaajista näyttää niin kuvittelevan...

Selvästi olet oikeilla motiiveilla liikenteessä. Teidän tilanteessa vuorohoitokoti on varmasti paras mahdollisuus, ainakin ne missä minä olen käynyt, on tosi kivoja paikkoja ja hoito hyvää. Meidän paikkakunnallamme esimerkiksi vuorohoitokodissa henkilökunta/lapsi-suhdeluvuista pidetään tarkemmin huolta, muualla yritetään pärjätä ilman sairaslomalaisia siinä kun vuorohoitokotiin herkästi otetaan sijaisia. Tsemppiä teille

 

[Leenuliinukka]

Kiitoksia kaikille vastauksista. Yritämme saada arjen rullaamaan niin, että siitä koituisi lapselle mahd. vähän haittaa. Ei tämä helppoa ole enkä minä ole hylkäämässä omaa lastani, vaikka osa vastaajista näyttää niin kuvittelevan...

Musta teillä on hyvä asenne. Se varmasti auttaa jo paljon lastakin. Tsemppiä teille!

 

[rehellisesti (aloittaja)]

Eli hyvä ratkaisu että lapsi jää isälleen ja tämä hoitaa asiat (työnsä ja päiväkodin) niin että pystyy kantamaan sen päävastuun lapsesta, äiti sitten osallistuu tämän elämään omien voimavarojensa mukaan.

Sinänsä vuoropäiväkoti ei kuulosta pahalta, varsinkin jos sen "hinnalla" koti ja isän työ pysyvät samoina. Tietty as-lapsessa vähän miettisin miten tuo rytmien vaihdos vaikuttaa mutta on näitäkin as-lapsia joille vuoropäiväkoti sopii hyvin. Enemmän miettisin tulevaisuutta sen suhteen kun lapsi aloittaa koulun, miten hän silloin pärjää isän ilta- ja yövuorot? Tosin siinä olisi isälle aikaa miettiä uusia työkuvioita rauhassa.

Kiitoksia. Niin, kun lapsi menee kouluun niin voihan olla että minä olen jo paremmassa kunnossa tai miehen työvuorot vähän vakiintuneemmat. Tuo vuoropäiväkoti on itselleni ollut melkein kirosana, sillä meininki on vaikuttanut aika levottomalta...mutta toisaalta, eipä tuo nykyinenkään päiväkoti mikään maailman paras paikka ole (erityisryhmässä vaihtunut kahdesti hoitaja vuoden sisään, jatkuvasti on sairaslomia ja ryhmässä niin monta haastavaa tapausta että kukaan ei tunnu tietävän miten päivä on mennyt tai mistä vuotava haava tuli...) ja miehen nykyiset työvuorot ovat sellaiset, että lähtee joko hyvin aikaisin aamusta ja palaa puolilta päivin tai sitten lähtee päivällä töihin ja palaa illalla. Eli lapsi oikeastaan nukkuisi kotona molemmissa tapauksissa, kuten mieskin, ja jos pääsen auttamaan hoidon kanssa niin noita pitkiä/aikaisia päiviä tulisi vain pari viikossa.