Kummius ja ystävät; voiko asiaa udella jos ei saakaan kutsua kummiksi

[sunflower20]

Kummiushan on kunnia-asia ja siihen tehtävään valitaan se paras mahdollinen eikä muilla ole sananvaltaa asiassa kuin vanhemmilla.
No, onko kellään käynyt niin että onkin jäänyt rannalle ruikuttaa vaikka oli varma että kutsutaan kummiksi?

Mulle on käynyt, ja mä nyt mietin että voiko sitä mitenkään udella että miksi ei saanut kutsua. Siis kyse on ihmisestä, jonka kanssa itse koen olevani melkein kuin sisko sille ja se mulle. Mutta mä en nyt vaan saa asiaa pois ajatuksistani että mikä mussa on vikana kun en kelpaa... en edes kolmannellekaan. Tää häiritsee ihan kauheasti. Ja mies ei ymmärrä eikä se jaksa enää kuulla enkä mä jaksa sille enää kertoakaan tätä.

Mut argh, miten mä saan rauhan? Tietty on itsekästä ajatella että mussa jotain vikaa. voi olla että pitkä välimatka on niiden mielestä huono asia, ehkä kuitenkin ollaan vaan vieraannuttu toisistamme, ehkä ne syyt on perhepoliittisia enkä mä saa niitä koskaan selville.

 

[no jaa]

En ehkä itse kysyisi. He ovat tehneet sen valinnan ja sillä selvä.. Ovatko valinneet kummeiksi aina sukulaisia? Näin ainakin itse olen tehnyt ja sillä on ne parhaan kaverit jäänyt valitsematta kummeiksi.

 

[Pesky Pixie]

Mä olen saanut ilon tulla kutsutuksi kummiksi useampaankin kertaan, mutta en mä silti pettyisi vaikka miten läheinen ystävä jättäisi kutsumatta kummiksi. Silloin ajattelisin, että ehkä heillä on esim perinne pyytää sisaruksia tai jotain tiettyä muuta ihmistä kummiksi. Eihän se minun arvoani vähennä jos en juuri kummiksi "kelpaa". Kyllä mä kysyisin, että kuka lapsen kummiksi tulee mutta en tosiaankaan sitä, että miksi minä en kelvannut. Ehkä ystäväsi ajattelee, että pitkän välimatkan takia ei halua juuri sinua lapsen kummiksi, vaan pitää tärkeänä, että kummit asuvat lähellä. Ja jos "perhepoliittiset" syyt sitten tosiaan vaikuttavat, en mäkään haluaisi kummiksi ketään, jonka kanssa on ratkaisemattomia ristiriitoja.

 

[j]

en kysyisi, noloa alkaa tinkaamaan.

 

[Phoebsi]

Mun ystävälle kävi noin. Hän oli varma siitä että saa kutsun kummiksi mutta ei sitten saanutkaan. Hän kysyi sitä meiltä suoraan ja me vastasimme suoraan että otamme kummit suvusta =) Eikä siinä sen kummempia, ystäviä ollaan edelleen.

 

[hmm]

Jokainen perhe päättää itse kenet pyytää kummiksi. En kysyisi. Saat aikaan vaan todella oudon ja kiusallisen tilanteen.

 

[alaston sydän]

Jos se haluaa pitää sut kaikille lapsille tasavertaisena?
Jos tosiaan olette kuin siskokset niin mielestäni voisit kysyä miksi sinua ei valittu. Tai kauttarantain udella millä perusteilla valitsitte kummit..

 

[vieras]

mä en ymmärrä mikä hinku on päästä kummiksi? =) voihan sitä lapsen ja sen perheen elämässä olla ilman kummivelvollisuuttakin. vai koetko olevasi parempi kaveri niille joiden lapsen kummi olet?
itselläni on yksi kummilapsi, ja olen avoimesti sanonut "kaikille" että tämä yksi riittää.
ei se kummius mitenkään sen hienompaa ole ollut kuin muukaan tuttavuus muihin lapsiin.

 

[.]

Onko sinulla lapsia? Onko tämä ystävä sinun lapsesi kummi?

 

[vieras]

En kysyisi. Se on vanhempien päätös ja turhaa pilata välejä sillä että meet asiasta kyselemään. Päätös mikä päätös, ovat varmaan miettineet asian omalta kannaltaan.

 

[vierailija]

Mun sukulainen (miehen sisko) ilmeisesti loukkaantui kun en pyytänyt häntä kummiksi kummallekaan kaksosista. Mutta minusta olis vähän outoa jos toisella kaksosista olis miehen sisarus kummina ja toisella ei, tavallaan kaikki kummit on nyt "tasa-arvoisia".

On valittu sellaisia ihmisiä kummeisksi joiden kanssa halutaa vahvistaa siteitä, ja pitää yhteyttä. Ei otettu näitä "itsestäänselviä" sukulaisia siksi että heihin pidetään yhteyttä jokatapauksessa.

 

[anna]

Mun kaveri sano mulle jo raskausaikana et haluaa mun lapsen kummiksi. Noh, häntä en kummiksi halunnut, joten oli tosi kiusallista puhua asiasta ja ennen kuin sain sanottua sen niin asia ahdisti tosi paljon...Melkein välitkin menivät tämän asian takia.

 

[jaa]

ei se kummius mitenkään sen hienompaa ole ollut kuin muukaan tuttavuus muihin lapsiin.

Ai? Minulle se on kyllä ollut erikoisempi suhde kuin muihin lapsiin. Samaa toivon oman lapsen ja hänen kummien kohdalla.

 

[sunflower20]

Vastailen nyt ilman lainauksia..
Eli eivät ole ottaneet pelkästään suvusta, on myös ystäviä kummeina.
He ovat meidän kuopuksen kummit, meillä tapana ottaa ei sukulaisia kummeiksi ja koska koen hänet hyvin läheiseksi niin kutsuin kummiksi.
Niin, kyseessä heillä siis kolmas lapsi ja nyt mua vaa oikeasti häiritsee tää asia tosi paljon. Ehkä siksi että ottivat kummiksi työkaveripariskunnan ja vielä sellaisen josta en ole paljon kuullut puhuttavan. (eikä myöskään muut ystävät).
Mutta niin kait se on, että asia kun on perhepoliittinen niin en mä sitä voi mennä utelemaan. Ja ehkä tässä on tapahtunut niin paljon kaikkea ettei hänen mielestään olla "siskoksia" enää.

Tähän asiaan liittyy vielä kuitenkin sellainenkin dilemma, että joskus muinoin puhuttiin että on kiva kun mennään naimisiin niin ollaan toistemme kaasoja (3 tytsiä ja kiertävä systeemi) Kaksi näistä on siis mennyt naimisiin ja ollaan oltu kaasoina (kiva kesä, menivät samana kesänä naimisiin) No, mä en ole vielä päässyt naimisiin ja kuitenkin olettavaa on, että pääsen kahden vuoden sisään. Alkuvuonna tää ystävä sitten tokaisi, että ei kyllä todellakaan enää vois kuvitella olevansa jonkun kaaso!!
ööh, täytyykö mun nyt jotenkin ottaa vinkkiä vastaan että meillä on käynyt jotain jonka asian mä olen ohittanut olankohautuksella ja hänelle se on jäänyt kaivelemaan ettei koe mua läheiseksi enää. Voiskohan sitä mitenkään udella?
Ja niin, helppo se on sanoa että kysy jos ootte kuin siskoksia mutta siinähän se on, onko tunne vain yksipuolinen. Viittaa ainakin nämä tekemiset ja sanomiset siihen suuntaan. :headwall:

 

[neiti kevät]

Useammalle lapselleni kummeja valinneena ja pyytäneenä kommentoin...
Läheinen ystävä voi jäädä valitsematta kummiksi (jopa kolmannelle lapselle) koska

a) aikomuksena/toiveena hankkia useampia lapsia ja halutaan "säästää" seuraavillekin läheisiä kummeja
b) ystävä seurustelee ei-niin-tutun/ei-niin-mukavan tyypin kanssa, jota ei haluta kummiksi, muttei kehdata olla pyytämättäkään, jos ystävä pyydetään
c) puoliso ei jostain syystä halua tätä ystävää kummiksi
d) joku pieni asia välillänne jäänyt hiertämään ja nousee "imetyshormooneissa" pintaan
e) ystävä tekee ohareita (ei saavu tapaamisiin tms.) eikä haluta, että aiheuttaa aikanaan kasvavalle kummilapselle pettymyksiä kun ei saavukaan synttäreille tms.

Tällaisia tuli mieleen... Eivät siis liity sunflower20n tapaukseen, vaan yleisesti. "Vähemmän tutut" ystävät taas saattavat tulla valituiksi kummeiksi, koska heihin halutaan tutustua paremmin, ovat osoittaneet kiinnostusta vauvaan jo raskausaikana/heti synnyttyä tai ovat vanhempien mielestä vaan syystä tai toisesta "kummiainesta" (vahvat kristilliset arvot, luotettavuus, vakaa elämäntilanne...)

 

[neiti kevät]

Tuohon sunflowerin mainitsemaan kaasoasiaan vielä: elämäntilanteet muuttuvat, kaason vastuu on helpompi kantaa sinkkuna/lapsettomana kuin monen pienen äitinä, esimerkiksi.