Kummina olemisen vaikeus

["vieras"]

Seuraa perinteistä vinkumista kummina olemisesta. Minulla on kummilapsi, jota olen kummin roolissa mm. säännöllisesti muistanut synttäreinä ja jouluisin. Nyt on kuitenkin alkanut nyppiä perheen käytös. He eivät koskaan esim. kiitä millään tapaa lahjoista. Viimeisille kummilapsen synttäreille meitä ei pyydetty ollenkaan. Perhe ei ole myöskään viimeisen vuoden aikana pitänyt meihin yhteyttä millään tasolla. Pyysimme heidät oman lapsemme syntymäpäiville, ja tuohonkaan kutsuun ei tullut minkäänlaista reagointia, ei edes vaikka kyselin perään ovatko tulossa. Mielessä on kyllä käynyt, että mikä kummi minä tässä yritän olla. Lähetetyt lahjat tuntuvat kyllä kelpaavan.. Mietin jopa, että jos tänä jouluna laittaisin vain kauniin joulukortin kummilapsen nimellä, olisiko liian julmaa?

 

[Sompio]

Mä olen kanssa kaverin lapsem kummi. Me käydään niillä pari kertaa vuodessa, jouluna lähetän paketin postissa.

Synttäreiksi kutsu tulee kyllä. Jouluna ei mitään kiitosta tai viestiä lahjan perilletulosta ei tule. Alkuun laitoin tekstarilla, että nyt on paketti laitettu postiin, että tietää hakea yksistään eikä tyttö olis mukana. Tai jos on mahtunut kirjeeseen niin laittanut varoituksen etukäteen että siinä on joululahja. Tänä vuonna mietin, että laittaisko joululahjaa ollenkaan...

He ovat tasan kerran näinä vuosina käyneet meillä. Jotenkin lopahti ystävyys hänen puoleltaan tän kummiuden myötä.

 

[newbie]

Ei. Jumaloin ensimmäistä kummilastani... vitsailivat että minä olen maailman paras kummi.Kuulemma ostamani kauniit vaatteet pidettiin hyvänä sitä päivää varten kun saan oman lapsen. Kävin viikoittain kylässä.. noh, ero tulee jo ennen lapsen ensimmäistä syntymäpäivää. Samalla minut unohdettiin.. ei kutsuja minnekään. Huolehdin lapsesta muilla keinoin nyt...sanotaan se vaikka näin.

 

[newbie]

Niin vaatteet siis myyty huutonetissä tj, ei sillä en haluaisi niitä

 

[paperinukke]

Kummiudet ovat kuvailemasi kaltaisia suhteita pahimmillaan ja aivan hyvin voit olla pitämättä yhteyksiä tai jättää antamatta lahjat, jos vuorovaikutusta ei ole.

En muutenkaan tajua, miksi kummius pitäisi olla vain lahjojen antamista. Sen perimmäinen tarkoitus kun on vallan muuta ja siihen vedoten voi aina todeta, ettei kummiuden rooli täyty vanhempien ajattelemattomuuden vuoksi. Kysehän on lapsen parhaasta ja vanhempien velvollisuus olisi sinunkin tapauksessa miettiä lapsensa etua eli hoitaa suhteet sinuun päin.

Ja jos vastuu yhteydenpidosta on vain toisella osapuolella ei kannata vuosikausia ottaa vastuuta siitä.

MInulla on ollut hyvät suhteet kummilapsiin, kiitos vanhempien, mutta siinä on kummilapsen vanhempien pitänyt oikeastikin tehdä jotakin niin kuin opettaa lapsi muistamaan minua pienellä kortilla tai kirjeellä. Kiitoksia en niinkään kaipaa, vaan haluan muutenkin kuulla miten lapsi jakselee ja katson oikeudekseni saada vastauksia kysymyksiini lapsen voinnista. Tosin asiasta on puhuttu vanhempien kanssa suoraan. Olen todennut ottavani kummiuden vakavasti ja heidän hommansa on ymmärtää se minussa.

Tosin yksi kummilapseni oli pappiperheestä ja sieltä en voi kehua saaneeni ymmärrystä kummiuteeni. Miites se sanonta menikään, että itsestään paha pappi saarnaa, heh heh.

 

[Oioi]

Älä laita mitään. Itse odottaisin, että ystävä ottaa yhteyttä, ennen kun laittaisin yhtään mitään, edes korttia.

 

["vieras"]

Ei mekään erikseen kiitellä kummeja lahjoista. Käydään puolin ja toisin kylässä aina kun aikaa liikenee - ei niin kauhean usein kuitenkaan. Minusta kummius on juuri sitä että on voimiensa mukaan jotenkin läsnä lapsen elämässä. On vain jollain tapaa hieman tärkeämpi henkilö - sanomattakin se on selvää. En odota kummilasteni vanhemmilta erityiskiitoksia, enkä itsekään liiemmin kiittele. Valitettavaa mutta kummit on meillä ikäänkuin itsestäänselvyyksiä tietyllä tavalla. Ne on niitä ihmisiä jotka voi pyytämättäkin tulla kylään ihan muuten vaan, ihmisiä joille ei sen lapsen saati vanhempien tarvitse esittää mitään.

 

["eräs"]

Olen myös lopettanut yhdelle kummilapselle lahjojen oston. Ikinä ei tullut kiitosta mutta eipä ole tullut kyselyjä miksi nyt ei ole paketteja näkynyt. Minulla on 9 kummilasta ja tuon yhden olen nyt jättänyt lahjoitta, koska koskaan en tiennyt onko paketti mennyt perille ja kiitos ei kuulunut.

 

[IhanaaMahtavaa]

lahjoista pitää kiittää! tämän voisi jokainen vanhempi lapsilleen opettaa. käytöstavat ovat jo muutenkin katoava taito :/

 

[käytöstavat hakusessa?]

[QUOTE="vieras";27631534]Ei mekään erikseen kiitellä kummeja lahjoista. Käydään puolin ja toisin kylässä aina kun aikaa liikenee - ei niin kauhean usein kuitenkaan. Minusta kummius on juuri sitä että on voimiensa mukaan jotenkin läsnä lapsen elämässä. On vain jollain tapaa hieman tärkeämpi henkilö - sanomattakin se on selvää. En odota kummilasteni vanhemmilta erityiskiitoksia, enkä itsekään liiemmin kiittele. Valitettavaa mutta kummit on meillä ikäänkuin itsestäänselvyyksiä tietyllä tavalla. Ne on niitä ihmisiä jotka voi pyytämättäkin tulla kylään ihan muuten vaan, ihmisiä joille ei sen lapsen saati vanhempien tarvitse esittää mitään.[/QUOTE]

Ei lahjoista kiittäminen liity mitenkään kummiuteen, vaan huviin (tai edes alkeellisiin) käytöstapoihin :O Kyllä meilla ainakin opetetaan lapsia kiittämään mitä ikinä saavatkaan ja keneltä tahansa. Ja jos kummi lähettää lahjan, niin ihan varmasti lapset lähettävät/soittavat/sanovat kootoksen!

 

["vieras"]

Mulla on taas enempi niin päin, että kummeista ei tahdo kuulua mitään. Tosin nykyään ihmisillä tuppaa olemaan niin kiireistä elämä, että ei sitä kaikkea muista eikä ehdi. Meillä kyllä kiitetään joulupaketeista kun ne saadaa käsiin, jos ne saadaa ihmiseltä suoraan, mutta en minä joulun jälkeen ala lähettelemään kiitos-viestejä, sitä en oikein ymmärrä miksi niin pitäisi tehdä.

 

[Nenja]

Mun kummilapsi asuu monen sadan kilometrin päässä eikä mitään puhettakaan että tulisivat koskaan tänne päin, aina odotellaan minun saapuvan sinne pakettien kanssa. Häihini ei tultu, koska ei kuulemma ollut lapsiystävälliset (hassua olinhan itse raskaana) enkä itse koskaan ole saanut joululahjaa tai synttärikorttia postissa. Sanotaan näin, etten kauheasti ole ollut enää yhteydessä. Harmittaa lapsen puolesta, mutta onneksi on muitakin kummeja hänellä.