Jo esikristillisellä ajalla on voitu havaita Suomessa olleen pienellä lapsella taustallaan jonkinlainen "turvaryhmä", jonka muodostivat vanhemmat, lähisukulaiset, naapurit ja kätilö. Näiden lähipiiriin kuuluvien jäsenten tuli suojella lasta ja antaa hänelle lahjoja ja esineitä, jotka turvaisivat lapsen elämän alkua.
Uskomusten mukaan lapsen elämän uhanalaisin jakso päättyi ensimmäisen hampaan puhkeamiseen, joka katsottiin merkiksi hyvän haltijan asettumisesta lapsen suojaksi. Vaikka kristinuskosta ei vielä ollutkaan kyse, tänäkin päivänä kummien lapselle antamaa rahaa kutsutaan usein hammasrahaksi. Jo esikristillisellä ajalla hampaan puhkeaminen tarkoitti myös sitä, että lapselle voitiin antaa nimi
"kyllähän sitä lasta on näköjään lahjottu jo ammoisista ajoista"