Kummilapsesta asiaa..vaivaa minua koko ajan.

[Tuntuu niin kurjalta]

10 vuotta sitten olin paljon tekemisissä sukulaiseni kanssa, joka pyysi minua lapsensa kummiksi. Suostuin tehtävään ilomielin, näimme paljon, muistin lasta jouluna,synttärinä nimpparina. Pidin yhteyttä kunnes puhelut heidän suunnalta loppuivat, olivat juuri lähdössä jonnekin silloin kun soitin ja olisin mennyt käymään.

Edelleen huomioin lahjalla jouluna ja synttärinä, heiltä ei tule mitään muistamista, edes korttia. Ei minun eikä lapsenikaan merkkipäivinä.

Ihmettelin välirikkoa ja välillä on käynyt mielessä, että voisikohan syynä olla vanhempieni nykyään näkyvä varallisuus (en halua sitä selittää enempää, mutta eihän vanhempieni raha-asiat minulle kuulu, eikä varsinkaan sukulaisille). kunnes sain tähän asiaan juorujen kautta varmuuden. Kummilapseni vanhemmat siis ovat ainakin "juttujen perusteella" kateellisia. Kyllähän se on tullut ilmi jo muutenkin (kummilapseni vanhemmat ovat itse varakkaita).

Olen tosi surullinen tästä..en siis ole nähnyt kummilastani koko vuonna ja välit ovat mitä ilmeisemmin menneet. Tiedän etten itse ole mitään ihmeellistä tehnyt, ei ole ollut riitoja ja samalla tavoin olemme käyttäytyneet kuin aina ennenkin.
Jatkanko siis lahja-automaatin hommaa vai miten ihmeessä tästä eteenpäin?

 

[ap]

lisäyksenä vielä, että yritin yksin pitää heihin yhteyttä 4 vuotta, tänä vuonna olen luovuttanut puheluiden ja tekstareiden suhteen. asumme eri paikkakunnilla.

 

[vieras]

No mikäli tää ei ole provo, joksi vahvasti kyllä epäilen, niin jatkat yhteydenpitoa kummilapseesi. 10v ikäiseen voi pitää suoraan yhteyttä, esim käydä yhdessä jossain, soitella tms, johon ei tarvitse ottaa vanhempia mukaan.

 

[ma]

Ikävä juttu!
Minä sinuna yrittäisin kuitenkin pitää yhteyttä tuohon kummilapseen, koska eihän se hänen vikansa ole, jos vanhemmat ovat hankalia!

 

[Luminka]

Vähän samanlaista täälläkin Kummilapsi on jo koulussa, enkä näe häntä kuin ehkä kerran vuoteen.. Jos siis on jotain sukujuhlia... Pienempänä soittelin hänen äidilleen useammin, mutta kun sielä ei koskaan otettu minuun yhteyttä meni parina vuotena niin että soitin vaan ennen joulua ja kysyin lahjatoivetta.. Nyt en ole jaksanut enää tehdä sitäkään, olen laittanut synttäri-joululahjan rahana piste. Mutta eihän kummin tehtävä ole tosiaan olla mikään lahja-automaatti!! :headwall: Asuvat noin 3h ajomatkan päässä meiltä joten silläkään ei tule edes lähdettyä sinne asti varsinkin kun meillä on 1v3kk lapsi ja toinen kohta tulossa...

Et en tiedä mitä sitten tekisi? Kun nähdään kuitenkin silloin tällöin niin en viittis kokonaan "unohtaa" olevani kummi. Plaah, vaikeeta! Ei ois pitänyt alunperinkään suostua kummiksi kai

 

[vieras]

Mä menisin käymään ja kysyisin vanhemmilta suoraan, että mitä helvetin pelleilyä tämä nyt sitten on.
Lapseen yrittäisin pitää jollain tavoin yhteyttä, tosin hankalaksihan se saattaa mennä. Ehkäpä lapsi ottaa itse yhteyttä hiukan vanhempana? 10-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni, ja olet tullut hänelle jo niin vieraaksi. Ehkä kirjoittelisin kirjeitä ja joskus soittaisin.

 

[ap]

No mikäli tää ei ole provo, joksi vahvasti kyllä epäilen, niin jatkat yhteydenpitoa kummilapseesi. 10v ikäiseen voi pitää suoraan yhteyttä, esim käydä yhdessä jossain, soitella tms, johon ei tarvitse ottaa vanhempia mukaan.

voi hyvänen aika, miksi tämä provo olisi? en siis ole ollut kummilapseni kanssa tekemisissä juurikaan viimeiseen neljään vuoteen kun ei ole siihen ollut mahdollisuutta. lapsella ei ole omaa puhelinta, lapsen äidille kun soitan niin ovat aina "just lähdössä jonnekin" tai ei nyt sovi. välimatka on lähemmäs 200km niin onhan se helppoa olla kiireinen just silloin kun olemme maisemissa, vaikka olisimme etukäteen ilmoittaneet tulostamme.

ehkä yritän vielä soittaa ja mennä käymään. en siis ole soitellut tänä vuonna.

 

[ex-kummi]

Meillä melkein samanlainen tapaus. Kummilapsen äiti jäi kiinni valehtelusta ja juonittelusta saadakseen rahallista hyötyä lapselleen meiltä. Siihen loppui minun yhteyden otot tähän naiseen. Typerys pilasi lapsen mahdolisuudet sukulaisiinsa.

 

[ap]

Mä menisin käymään ja kysyisin vanhemmilta suoraan, että mitä helvetin pelleilyä tämä nyt sitten on.
Lapseen yrittäisin pitää jollain tavoin yhteyttä, tosin hankalaksihan se saattaa mennä. Ehkäpä lapsi ottaa itse yhteyttä hiukan vanhempana? 10-vuotias on kuitenkin vielä aika pieni, ja olet tullut hänelle jo niin vieraaksi. Ehkä kirjoittelisin kirjeitä ja joskus soittaisin.

tuota suoraan kysymistäkin olen miettinyt, mutta en tiedä jaksaisinko niitä juoruja joita tuosta lähtee liikkeelle todennäköisesti. sukulaisia siis kun ovat...ja sitten on taas koko suku sekaisin mutta toisaalta, ehkei kannattaisi välittää.

 

[vieras]

Mites jos kirjoittelisit kortteja silloin tällöin lapselle?
Kirjeet ei mun mielestä oo välttämättä niin ok(lähinnä se, et jos ootte jo lapsen kaa vieraantuneet.. ja toisaalta ei tutunkaan aikuisen kuulumiset ehken lasta jaksa kirjeen mittakaavassa kiinnostaa), mut joku iloinen kiva kortti useamman kerran vuodessa varmasti ilahduttaa,ja lapsi siitä tietää et kummi muistaa häntä!